MAMMAVAARASTA ANNU E:HEN



Vuoden 2013 kevät oli mulle todella vaikeaa aikaa. Olin raskaana, onnellisesti raskaana, mutta raskaus ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä. 
Kivut alkoivat noin viikoilla 16 ja kestivät ihan loppuun asti. Yksi syy käynnistykselle olikin alituiseen pahenevat kivut, joiden vuoksi en enää viimeisinä viikkoina päässyt kuin sängystä vessaan ja takaisin. 



Jossain kohti ajatus omasta blogista ja sen tuomasta vertaistuesta alkoi kytemään. Pitkitin blogin aloittamista todella kauan, kunnes sitten eräänä tylsähkönä ja kivuliaana iltana päätin ottaa läppärin syliin ja aloittaa. Näin syntyi Mammavaara! 
Alkuun kirjoitin etunimelläni, en kutsumanimelläni. En halunnut kenenkään koskaan saavan tietää, että kirjoitin yhtään mitään. Hiukan ehkä häpesin kirjoittamista, mutta vain sen vuoksi, etten ollut todellakaan varma omista kyvyistäni. 
Inhosin nimeä Mammavaara! heti alku sekunneista lähtien, mutten keksint parempaakaan. Kirjoittamaan oli pakko päästä ja blogger vaati osoitteeseen nimen, joten siihen tuli ensimmäisenä mieleen juolahtanut sana. 
Kuvat oli otettu todella huonolla kameralla, eikä niissä oikeastaan ollut alkuun juuri mitään päätä eikä häntää. Hävettää!


Omia blogin kohokohtia ovat olleet mm. Linan syntymä, Ellen odotus ja blogin pääsy Blogirinkiin. Elävässä muistissa on myös kerta, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa kertomaan, että olemme eronneet. Valitettavasti myös toisen.... 
Tekstejä on valitettavasti kaikkien siirtojen vuoksi hävinnyt bittiavaruuteen, mutta silti muistelen sitä päivää lämmöllä, kun sain tietää päässeeni Kaksplussan portaaliin
Ellen syntymä oli itselle iso käännekohta blogin kulussa, meinasin lopettaa hormonihöyryissäni bloggaamisen kokonaan ja vannoin sairaalassa, etten tulisi julkaisemaan vauvastani yhtään kasvokuvaa. Sen vuoksi niitä ei alkuun nähtykään.. 
Blogi sai onneksi arvoisensa nimen reilu vuosi sitten. Päivääkään en ole nimen vaihtamista katunut ja Annu E. tuntuu todella omalta nimeltä. Heh. Niinhän se onkin... 
Mutta ehdottomasti ihanin postaus tai oikeastaan ne kuvat siellä postauksessa, on tässä. En pääse yli näistä ihanistä kuvista, jotka Korinna tytöistä otti. 



Valitettavasti lähes kaikki vanhat bannerit ovat tuhoutuneet yhtä varmasti kuin kolme edellistä läppäriänikin, joten emme pääse fiilistelemään kauhistelemaan niitä. Ehkä onni onnettouudessa...
Sen sijaan pääsette nauttimaan Annukasta eri vuosina. Eikö olekin hurmaavaa? 



Tänään on se virallinen päivä, kun blogi täyttää kolme kokonaista vuotta. Kiitos kuuluu teille, ilman yhtäkään lukijaa en jaksaisi omia höpötyksiäni julkaista. 
Kiitos, kiitos, kiitos <3

2 kommenttia