IHANAN KAMALA SYNNYTYS

Meidän ystäväpariskunta sai tällä viikolla kaksospojat (vielä tuhannen kerran superisti onnea!) ja poikien äidin mukanaeläminen aina synnytyksen käynnistyksestä siihen viestiin, missä kerrottiin poikien syntyneen ja kaiken olevan hienosti, oli itselle tunteikasta.
Itsehän kärsin synnytyspelosta, enkä välttämättä ole aina ollut se ihminen, keneltä kannattaa synnytyksestä kysyä. Ainakaan, jos on halunnut kovin positiivisen kertomuksen. Synnytyspelkoni johtuu kahden vanhimman lapsen synnytyksistä ja varmastikin siitä, miten nuori olen esikoista synnyttäessäni ollut ja kuinka rankka A:n synnytys oli.


Tällä kertaa kuitenkin pystyin ystäväpariskuntamme tulevalle äidille viime tiistaina laittamaan käsi sydämellä rehellisen lauseen "Synnyttäminen on oikeasti kivaa". Sitä se oikeasti on.
Ehkei juuri se hetki, kun lapsen pää ja hartiat tulee ulos, mutta kaikki hetket siitä eteenpäin on oikeasti ihanempia hetkiä, mitä nainen (ja mies) voi elämänsä aikana kokea. Se, että kumppani on läsnä ja tsemppaa on ollut Linan ja Ellen synnytyksissä itselle enemmänkin kuin kannattava voima. Se, ettei tarvitse pelätä, ettei toinen olekaan tukena, on helpottanut omaa synnytyspelkoani huomattavasti.

Ellen synnytys olikin kaikista neljästä helpoin, vaikkei nyt mikään kivuttomin. Elle tuli lopulta maailmaan pelkällä kohdunkaulanpuudutteella, mutten muista sen eronneen epiduraalista juuri millään muotoa. Aika kultaa muistot.
Tällä hetkellä olisin täysin valmis synnyttämään ilman pelkopolikäyntejä, mutta tiedän asianlaidan olevan toisenlainen, jos ihan oikeasti synnytys olisi lähitulevaisuudessa.


Minun neljä synnytystäni voit käydä lukemassa alla olevien linkkien takaa:
A:n synnytys
R:n synnytys
Linan synnytys
Ellen synnytys

Kuvissa ovat meidän pienet mussukkamme Lina ja Elle heti synnytyssalista vuodeosastolle päästyämme. 

Miten te koette synnytyksenne näin jälkikäteen? Onko aika kullannut teidänkin muistot vai oletteko tekin pelkopolin asiakkaita?

6 kommenttia

  1. Eka oli helppo, ei traumoja. Toka jätti traumat ja pystyn vieläkin eläytyyn liiaksi siihen hetkeen... Iuh.. Mikäs siinä muuten, mutta meidän lapset on isopäisiä O_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin näin ennen painajaisia isompien synnytyksistä. Ne loppui siihen, kun sain Ellen.
      Eli yksi hyvä kokemus pisti ruusunpunaiset lasit tämän äidin päähän..

      Poista
  2. Synnyttäminen oli mahtavaa ja näin ajattelin heti kun lapsi oli maailmassa :D toivottavasti saan pitää tämän ajatusmallin haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana!
      Mä olen hiukka sitäkin mieltä, että jos synnyttämään lähtee "väärällä asenteella", niin se mitä luultavimmin tulee menemään päin pyllyä. Realistinen täytyy olla (mm. kivun suhteen), muttei negatiivinen :)

      Toivottavasti teiltä kuullaan vielä vauvauutisia ;)

      Poista
  3. Ääää en kestä noita kuvia, niin ihania.♥ Mä olen ihan koukussa synnyttämiseen ja niihin ensihetkiin. :) Takana on onnistuneita synnytyksiän niin siitä se varmasti kumpuaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kattelin vanhoja synnytyskuvia ja oon täällä ihan kyyneleet valtoimenaan itkeny niiden hetkien perään :''D

      Eilen just juteltiin miehen kanssa kuinka hyvä synnytystiimi me ollaan. Jos joskus, jos joskus.. :D

      Kuullaanko teiltä vielä uutisia?? ;)

      Poista