HARRASTELIJOITA



Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei lapsen ole pakko harrastaa mitään, mutta lapsen olisi hyvä harrastaa jotain. Lapsia on niin erilaisia, ettei jokaista voi yksinkertaisesti kiinnostaa harrastaminen eikä siihen voi toista pakottaa. 

Mua on pienestä pitäen kiikutettu niin satubaletissa, muskarissa, jalkapallossa, muodostelmaluistelussa, lentopallossa, pesäpallossa kuin koripallossakin. Unohdinkohan jotain? 
Olen myös käynyt musiikkiluokan 3. - 9. vuosiluokilla, johon luonnollisesti kuului kuoro, välillä kaksikin. Soitinta en ole koskaan varsinaisesti tunneilla käynyt soittamassa, mutta hyppysissä on niin kitara, piano kuin rummutkin. Ja olempas bänditreeneissäkin teininä käynyt kerran viikossa. Lisänä on tietty kaikki esiintymiset ja niihin kuuluvat harjoitukset ja kenraalit. 
Mutta eipä tullut musta ammattilaista missään edellä mainituissa. Syynä oli ehkä allekirjoittaneen kärsivällisyys - se ei ole koskaan ollut mitenkään pitkäjänteinen ja jollen heti opi jotain täydellisesti, niin se saa jäädä. 

Meillä isommat tytöt tykkää liikuntaharrastuksista. R:n koululla on aina tarjottu erilaisia "pajoja", joita koulu järjestää varsinaisen kouluajan jälkeen. Tarjolla on ollut kaikkea kokkikoulusta jalkapalloon, sirkustempuista atk-pajoihin. Musta hienoa. Näin niillekin, joilla ei välttämättä ole rahaa harrastaa mitään on mahdollisuus päästä tutustumaan erilaisiin asioihin, eikä kenenkään tarvitse miettiä jaksaako lapsi käydä ison kausimaksun maksanutta harrastusta koko lukukautta loppuun. 


A harrasti joskus ykkösluokkalaisena jalkapalloa ja täytyy sanoa, että vihasin sitä. Ei sillä, hienoa jos lapsi tykkää ja viihtyy, mutta ne vanhemmat... NE vanhemmat. En voi sietää sitä laidalla huutamista ja riekkumista pienille lapsille. Mutta noh, eipä ollut jalkapallo lapsenkaan laji. Nykyään monen eri vaihtoehdon ja kokeilun jälkeen A aloitti tänä keväänä tanssin. A:n piti aloittaa taas Cheerdance, mitä hän on ennenkin harrastanut, mutta ryhmä, mihin hän kuului, olikin täynnä huomattavasti nuorempaa porukkaa, eikä neiti viihtynyt. Ymmärrän ja cheerdance meni vaihtoon. 

R on harrastanut niin ikään myös cheerdancea kuin voimisteluakin. Tänä keväänä hän valitsi itselleen Kilpa-aerobicin, mikä kyllä kieltämättä yllätti tämän äidin täysin. Mutta koska lapsi oli täysin varma valinnastaan, niin kilpa-aerobic it is. Ja siellä neiti viihtyy enemmän kuin missään aikaisemmassaan harrastuksessa. 

Linalle ajattelin katsoa jonkun urheilullisen tanssin ensi syksynä. Lina olisi ikänsä puolesta varmasti päässyt 3-vuotiaiden ryhmiin jo tänä keväänä, mutten halunnut vielä alkaa kuskaamaan kolmea lasta kolmeen eri paikkaan. Aloitetaan se rumba sitten ensi syksynä. 
Lina on todella musikaalinen, mutta myös aika kärsimätön, joten harrastuksessa pitää olla menoa ja meininkiä, jotta eemeli saadaan pidettyä aisoissa. Cheerdance voisi olla Linallekin hyvä laji, jollei tällä hetkellä se maksaisi meidän perheelle liikaa. Jonkinlainen tanssiin liittyvä laji kuitenkin on omiaan meidän tanssijalle, joka matkii kaikki musiikkivideoiden koreografiat. Nimim. Antti Tuisku - täältä saat uuden taustatanssijan!
Elle saa odottaa vielä vuoden verran omaa harrastustaan, en pidä kovinkaan tärkeänä sitä, että pienet harrastavat mitään. Tietty, jos tahtoa ja osaamista on, niin sen tulevaisuuden kiirakorven on pakko aloittaa jo pienenä. 



Harrastukset ovat kuitenkin lapsille pääsääntöisesti harrastuksia. Paikkoja, joissa nähdään samanhenkisiä kavereita ja päästään purkamaan energiaa. Myöhemmin niistä voi tulla lajeja, joissa tavoitellaan mainetta ja kunniaa, mutta tärkeää on muistaa antaa lapsen olla lapsi. Eikös?

Harrastavatko tiellä lapset jotain? Mitä? Miten teillä suhtaudutaan harrastamiseen?

Lisää cheerdancesta pääset lukemaan mm. Turun Cheerleandingseura Smashin sivuilta. Turussa cheerdancea tarjoaa myös Turun Urheiluliitto, mutta TuUL ei kilpaile lajissa ollenkaan. TuUL tarjoaa myös todella kattavan lajikirjon ja edulliseen hintaan, jollei tähtäimenä nyt ihan heti ole MM-kisat. 
R:n harrastaman kilpa-aerobicin löydät tämän linkin takaa.

Ei kommentteja