KIITOS, MUTTA EI KIITOS 2015


Onneksi, onneksi vuosi 2015 on pian ohi. Tätä vuotta en todellakaan muistele yleisesti mitenkään lämmöllä, mutta kuitenkin jotain hyvääkin on päässyt tapahtumaan! 
Palataan takaisin muutamaan kuluneen vuoden kohokohtaan! 

Vuosi alkoi blogin nimenmuutoksella - päivääkään en ole katunut! Olen ollut todella sinut uuden nimen kanssa, eikä sitä ole tullut mieleenkään vaihtaa pois johonkin toiseen. Miltä Annu E. kuulosti teidän korvaan alkuun?

Tapasin myös ensimmäistä kertaa ison sakin blogikolleegoja - juhlimme KPBP:n merkeissä tammikuun lopussa. Kaipaan hieman isojen tapahtumien perään, mutta olen toisaalta myös erittäin tyytyväinen omaan itsenäiseen blogiini. Jos joskus löytyisi se oikea sakki...

Helmikuussa meillä oli toinen hääpäivä. Ja olen ihmetellyt meidän neljää ihanaa tyttöä. Ihmettelen edelleen aika-ajoin kuinka onnekkaita saamme jokaisesta olla. Lapset eivät ole itsestäänselvyys kenellekään. 

Täytin 30. Kokonaiset 30. Oikeesti. Apua. Voiko palata takaisin?

Mietin myös täydellistä ikäeroa - sellaista ei oikeasti ole olemassakaan! Trust me. Täydellinen ikäero on se ikäero, mikä teidän lapsillanne on. Jos lapsillanne on sisaruksia. Sisaruksetkaan ei ole kaikille mikään must have tai sitten niitä ei toiveista huolimatta koskaan ainokaiselle saakaan.
Toukokuussa R jäi auton alle - se pisti miettimään paljon lasten kanssa vietettyä aikaa. 


Kesällä onneksi saatiin viettää lasten kanssa laatuaikaa - kävimme niin Muumimaailmassa kuin Särkänniemessäkin. Ihan mahtavaa! Lapset rakastivat omia reissujaan todella paljon. 
Ensi kesänä on pakko päästä uusille reissuille. Reissuja onneksi on luvassa meillä jo heti alkuvuodestakin! Mikään ei voita perheaikaa! 

6.7.2015 romutti täysin oman pienen maailmani. No words needed. En pysty vieläkään lukemaan kumpaakaan tekstiä itse, vaikka jälkimmäinen luettiin ääneen hautajaisissakin. En vaan pysty. 


Aika oli myös päättää tietty ajanjakso elämästä. Vaikka jotkut asiat tekee kipeää, niin niistä voi yrittää päästä yli. Jollei pääse, asioille pitää tehdä jotain. 

Syksyn kohokohta oli ehdottomasti myös Korinnan ottamat kuvat meidän tytöistä! Vieläkin julisteet odottavat olkkarissa kehyksiään.. Kuka ne meille Ikeasta kävisi hakemassa?
Haluan ehdottomasti ensi vuonna uuden satsin kuvia. Mielellään koko perheestä!

Löysin loppusyksystä myös sisäisen rauhani ja annoin monen asian (ja ihmisen) vain olla. Joskus pitää oikeasti vaan päästää irti. Se on hemmetin hyvä neuvo.

Näin joulukuussa blogi on saanut taas uuden ilmeen ja koen bloginkin kasvavan itseni mukana. 

Vuosi 2016 alkaa perheajalla, yhteisellä ajalla, meidän ajalla. Odotan sinulta vuosi 2016 paljon. Todella paljon! Paljon enemmän, mitä 2015 antoi. 
Blogi täyttää myös heti helmikuussa kokonaiset 3-vuotta!! Joten luvassa on jymy-yllätyksiä kokonaisen synttäriviikon voimalla!! Osaatteko arvata....

IHANAA UUTTA VUOTTA! NÄHDÄÄN ENSI VUONNA!!

Ei kommentteja