PAHA MAAILMA

Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt paljon tämän maailman tilannetta. Mistä ollaan tultu ja mihin ollaan menossa. Miten historia toistaa itseään, eikä mistään näytetä oppivan. Kuinka pitää lapset turvassa, jos äärimmäisyyksiin mennään. 
Valitettavasti ollaan siinä pisteessä, että maailma on paha. Levottomuuksia, sotia, syrjintää, terrorismiä, rasismia, pahoinvoivia ihmisiä. Joka päivä enemmän. 

Kotisuomi ei enää tunnu mitenkään superturvalliselta maalta elää. Mikään maa ei tunnu mitenkään turvalliselta. Jokaisella maalla on ongelmansa - oli se sitten köyhyys, levottomuudet, terrorismi tai nälänhätä. Enää ei voi Suomessakaan ajatella, että on lottovoitto syntyä Suomeen. 
Olen miettinyt pääni puhki, miten tekisin itse tästä maailmasta tai edes omasta asuinympäristöstä turvallisemman omille lapsilleni. Miten varaudun pahimpaan ilman olematta hullu maailmanlopun odottaja. 

Mun unelma on aina ollut asua maalla. Kaukana keskustasta. Ja jos rehellisiä ollaan, kaukana naapureista. Elellä ihan rauhassa jossain, missä saa pihalla remuta lasten kanssa niin lujaa, kun sielu sietää, eikä penttivirtanen tuijota aidan takaa ilmakivääri kainalossa ja odota, koska lapset astuvat vahingossa hänen mailleen. 
Maalla, jossa voisi pitää koiria pihalla vapaana (koiria, joita meillä ei vielä edes ole) ja maalla, jonne voisin käskeä isimiehen rakentamaan meille oman pienen kanalan muutamaa kanaa varten. Kerätä aamuisin lasten kanssa omien kanojen kananmunia ja poimia omasta metsästä mustikat. 

Mä koen maalla asumisen mun turvapaikkana. Mun lasten turvapaikkana. Sillä en näe pahimmissa painajaisissanikaan sitä skenaariota, jossa terroristisedät tai -tädit haluaisivat pommittaa sen meidän mökkipahasen sieltä keskeltä metsää. Sinne ei yllä hallin hammas. 
Valitettavasti se unelma on vielä kaukainen, eikä meillä ole mahdollisuutta muuttaa pois lähiöstä pitkään aikaan. Valitettavasti. 

Tälläisinä päivinä, kun on pyyhkinyt pari kyyneltä silmäkulmasta vain sen takia, että ihmiskunta on pahuutta täynnä, haluaisin kovasti toteuttaa unelmat turvallisemmasta tulevaisuudesta. Haluaisin kerätä kaapit täyteen säilykeruokaa, hamstrata vesikanistereita ja ostaa kaikille omat radiopuhelimet.
Pahuus ei maailmasta lopu, mutta ei lopu rakkauskaan. Pitää vain osata uskoa rakkauteen ja hyvään sen sijaan, että vaipuisi epätoivoon ja antaisi pahuudelle ylivoiman. 

2 kommenttia

  1. Olipa hyvä ja kiihkoton teksti aiheesta, jota sävytti omien unelmiesi rauhallisuus ja kauneus. <3

    Rakkaus ei kuulu, koska sitä ei huudeta yhtä suureen ääneen kuin vihaa. Se ei tarkoita, että vihaa olisi enemmän, se vain kantautuu paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Musta minkäänlaisella kiihkoamisella ei koskaan saavuteta mitään. Oli kyse sitten hyvästä tai pahasta aiheesta.

      Poista