Loppuun palanut tulitikku



En voi sanoa "tämä vuosi on ollut rankka" ilman, että se kuulostaa lauseelta, joka on nähty useasti tässä blogissa. 

Vuosi sitten tein valmisteluja siirtoani Kaksplussalle varten. Olin odottanut portaaliin pääsyä koko blogiurani ajan ja Kaksplus on varmasti useamman perhebloggaajan unelma. Kuten se oli myös omani. 
Ehkä odotin liikoja, ehkä en tiennyt mitä odottaa, mutta kaikki vastaantullut löi minut ällikällä. Eikä välttämättä sillä positiivisella tavalla. 
 
Blogimaailma on muutenkin hurja paikka - teet töitä yksin, mutta verkostuneena. Teet töitä ihmisten kanssa, joita harvoin on mahdollisuus tavata "oikeassa elämässä" ja tällöin sähköisenä kulkeva viestintä ei välttämättä anna oikeaa kuvaa ihmisestä, jonka kanssa olet tekemisissä tai merkitykset sanojen takaa muuttuvat. 
Oikeastaan ketään ei tunne, vaikka varmastikin siltä tuntuisi, että tuntee toisen läpikotaisin. 

Kaksplussalta irtisanoutuminen tuli mieleen aika pian sinne pääsyn jälkeen. Oloni oli todella ahdistunut ja mietin useampaan otteeseen jopa lopettamista. 
Kunnes keskustelin asiasta Lapsellista -blogin Annan kanssa ja päätimme tehdä jotain, mitä ei oltu aikaisemmin tehty - uusi blogiyhteisö, jossa jokainen bloggaaja on yksilö, jokainen saa päättää omista tekemisistään ja pidättäytyä mainosyhteistöistä, jos haluaa tai vastavuoroisesti tehdä niitä niin paljon kuin haluaa. Kaikki olisivat täysin saman arvoisia ja hommaa pyöritettäisiin talkoovoimin ja "rakkaudesta lajiin". Olin myyty. Tulitikku sisälläni roihahti tuleen. 

 

Jo Lumoblogien alkuvaiheilla jouduin salaamaan omaa osallisuuttani Lumoihin. Lumoblogit lanseerattiin kuukautta aikaisemmin kuin oma irtisanomisaikani Kaksplussalta oli umpeutunut. 
Jouduin kiertelemään ja kaartelemaan omasta osallisuudestani ja se tuhosi yhden siihen asti mahtavana pitämäni ystävyyssuhteen - olin yhtäkkiä mm. valehtelija, johon ei kyennyt luottamaan. Samalla mietin, että miten väärän kuvan olin itse saanut ihmisestä, joka väitti olevan ystäväni. 

Kun on ihminen, joka ottaa kaiken paskan imien itseensä, on vaikea kuulla perättömiä asioita itsestään. On vaikea vastaanottaa pahaa ja vihaa. 
Kun on ihminen, joka luottaa ensin kaikkien hyvyyteen ja sinisilmäisenä uskoo lähes kaiken, mitä "kokeneemmat" kanssasisarensa sanoo, on rankkaa jälkeenpäin huomata tulleensa melkeimpä höynäytetyksi. 

Lumoblogit on yhteisö, johon itse laitoin itsestäni 110%, jollen enemmänkin. Hoidin Lumojen asioita välillä yömyöhään ja jätin oman blogini siinä samalla vähälle huomiolle. Keskityin niin paljon kaikkien yhteiseen hyvään, että unohdin mikä on minulle hyvää. 
Tulitikku alkoi lähestyä loppupäätään. 


Blogin lopettaminen on ollut koko kesän mielessä. Olen miettinyt, miksi teen jotain, mistä saan pahan mielen, miksi kirjoitan, jos ei tunnu olevan sanottavaa. Miksi stressaan asiasta, mikä ei ole minulle millään tapaa pakollinen. Kunnes päätin lopettaa. 

Lopetuspäätöksen jälkeen koin jotain todella ikävää ihmisten puolelta, joihin olin panostanut koko kesäni ja aloin sen seurauksena miettimään, mikä itselle onkaan tärkeää. 
Ei se ole ollut Annu E., mikä minua stressaa. Ei se ole oma rakas blogini, mikä minua ahdistaa - se on ollut Lumoblogit, joka on valitettavasti polttanut minut niin loppuun, etten ole kokenut enää sitä samaa intohimoa, jota bloggaamista kohtaan koin ennen Kaksplussan portaalia ja Lumoblogeja. 

Lopetuspäätös vaihtui päätökseen blogata täysin itsenäisesti. Ilman yheisöä takana. Vain minä. Vain Annu E. 

Annu E. jättää siis Lumoblogit tasan viikon päästä ja aloittaa elämänsä vailla mitään muita toimenkuvia kuin blogata! 

Onneksi tulitikkuaskistani löytyy uusia tulitikkuja ja niitä, jotka ovat hieman pitkäpolttoisempia ;)

19 kommenttia

  1. Koskettava teksti. Tsemppiä uusille urille.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä tulevaan! :) onneksi et lopeta blogia kokonaan <3

    VastaaPoista
  3. Toisaalta ymmärrän sinua, mutta samaan aikaan en. En ymmärrä siis sitä miten Lumoblogit voi ajaa sinut loppuun? Voisitko avata asiaa konkreettisesti? Itse olen juuri päässyt onni-blogien joukkoon ja itsenäinen bloggaaminen ei ole muuttunut yhtään. Jatkan juuri samanlailla kuin ennen. Teen blogissani juuri sitä mitä haluan. Kukaan ei anna minulle neuvoja tai painosta mihinkään ja silti kuulun blogiyhteisöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin omasta puolestani Lumoista myös vastikään lähteneenä voin sanoa, että ymmärrät varmaan, että on eriasia olla mukana bloggamassa yhteisössä kuin perustaa sellainen ja pyörittää sitä? Huolehtia sivuston koodailusta, markkinoinnista, kehittämisestä, yhteistöistä ym :) Sillä sitä ja kaikkea muuta me tehtiin omien blogien lisäksi.

      Poista
    2. En tiedä miten Onni-blogit toimii, mutta Lumoblogeja hoitaa bloggaajat itse. Kaiken työn koko Lumoblogien taustalla tekee siis Lumoihin kuuluvat bloggaajat/osa bloggaajista. Talkoohengellä.
      Enempää en asiaa avaa, mutta jos on lapsia, koti, oma blogi ja tehtäviä Lumoissa, jotka vievät aikaa pois tärkeimmistä, niin kyllä se jossain kohti ajaa ihmisen kuin ihmisen piippuun. Vuorokauteen mahtuu vain 24 tuntia.

      Hienoa, että olet hyvässä paikassa blogisi kanssa :)

      Poista
  4. Jaksamista! Ihanaa syksyä ja värikkäitä lehtiä. Ilo löytyy varmasti taas.

    VastaaPoista
  5. Tämä vaan tukee niin hyvin sitä mitä joskus aiemmin pyörittelin mielessäni. Ollako portaalissa vai ei. Tulin tulokseen, että tykkään olla oman itseni "herra" ja panostaa aina kun siltä tuntuu :) näillä urilla mennään :)

    Tsemppiä jatkoon Annu E!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla on vielä vahva usko portaaleihin!

      Kaksplussalle menin juuri ison murroksen aikaan - sinne perustettiin yhteisöblogit juuri samaan aikaan kuin itse pääsin portaaliin. Yhteisö vei todella paljon KP:n aikaa..

      Lumoblogit ei taas ole koskaan ollutkaan portaali - siellä bloggaavat eivät saa mitään korvausta Lumoblogeilta. Se on yhteisö, jota pyörittää bloggaajat itse = paljon duunia yhdelle ihmiselle.

      Välillä on hyvä olla yksinään ja kerätä itsevarmuutta, rohkeutta ja uskallusta uusien haasteiden varalle :)

      Poista