Jos lapsia olisikin vain yksi...









Hyvin harvoin tulee mietittyä, minkälaista perheen arki olisi, jos lapsia olisi vähemmän. Meillä ollaan totuttu menoon ja melskeeseen, yhdessäoloon ja siihen, että aika-ajoin ääntä riittää koko kylän edestä. 
Eikä meno edes hirvitä. Oikeasti. Aloinkin miettimään sunnuntaina Korinnalle sanoessani, että "saa lainata viikonlopuksi ja palauttaa jo perjantai-iltana", että eihän meidän lapset edes ole mitenkään haastavia, hankalia. Joten kyllä niiden kanssa pärjäisi muutkin jopa sen viikonlopun. Ellei viikonkin. 
Varsinkin vierasolosuhteissa tytöt osaavat käyttäytyä enemmänkin kuin hyvin ja kotonakin kiukutellaan suhteellisen harvoin. Mutta yleensä, kun kiukutellaan, niin kiukutellaan kunnolla. Kaikki kerralla, totta kai. 

Minkälaista se sitten olisi, jos lapsia meillä olisikin vain yksi? 

Tietysti yhden kanssa tekeminen on huomattavasti helpompaa. Pääsee hetkessä pisteestä A pisteeseen B, eikä kiukkuakaan ole yhtään niin paljon kuin koko köörin kanssa. 
Ruokaa ei tarvitsisi tehä puolijoukkueelle kerralla ja huomiotakin olisi antaa enemmän yhdelle. 

Kokeilin yhden lapsen arkea tiistaina, kun reissasimme Linan kanssa Tampereelle mun Mummua ja isää katsomaan. Linalle tuttavallisemmin Iso-Mummu ja Pappa. 
Mulle Mummulla käyminen oli ensimmäinen laatuaan sitten Papan poismenon. Tirautin pari kyyneltä jo junassa ja loppu matkan purin hammasta, etten ala parkumaan kuin pieni lapsi Mummun luona. Tiukkaa teki. Varsinkin, kun Mummu käski valkkailla kirjoja kirjahyllystä... 
Mutta reissuun lähdettiin kahdestaan - vain minä ja Lina. Itselle hyvin erikoinen asetelma, sillä olen tottunut ottamaan mukaani vähintään kaksi lasta kerrallaan, jos jonnekin mennään. 

Lina odotti matkaa monta päivää. Tiistai aamuna, kun silittelin neidin selkää herätelläkseni häntä, pomppasi hän oitis ylös ja kysyi "nytkö me lähetään sinne Tampeleelle!?". "Nyt!". 
Vähän kikatutti junassa, maisemia ihmeteltiin, todettiin, ettei jäädä Toijalassa pois ja Tampereen rauatieasemalla Lina huokaisi "nyt me ollaan täällä Tampeleella". 
Itsellä oli kovinkin helppoa - piti katsoa vain yhden perään. Vain yksi gremlin. Kaikki tuntui niin rauhalliselta, matkat sujuivat hienosti, ruokailu sujui helposti ja leikit olivat hiljaisen sulavia. Yksi mini-ihminen sylissä, yksi papupata kertooi juttuja, joita kaikki kuunteli. 

Vaikka yksi päivä yhden lapsen kanssa oli mukava vaihtelu arkeen, niin en olisi ehkä kauempaa sitä osannut rakentaa. Kun on tottunut siihen, että lapsia on neljä, niin ei osaa kuvitella olevansa vain yhden äiti. Enkä haluaisikaan olla. 
Olen ihan hukassa jopa niinä harvoina isäviikonloppuina, kun isommat ovat poissa. On niin hiljaista ja tyhjää vain kahden kanssa - mitä se olisi yhden kanssa! 

Helppous on sana, mikä tuskin kuuluu mihinkään lapsiperheeseen katsomatta lapsilukuun. Kaikissa luvuissa on omat haasteensa - olisinko itse keksinyt lopulta tarpeeksi kauan viihdykkeitä vain yhdelle lapselle? 

Parasta on, kun iltaisin meillä sanotaan hyvää yötä - kaikille. Kaikille erikseen "hyvää yötä, minä rakastan sinua". Jopa pienin, omalla kielellään. 

Oletteko te koskaan kuvitelleet iseänne pienemmän tai suuremman lapsiluvun kanssa?

2 kommenttia

  1. Mä olen joskus miettinyt että millaista se elämä olisi jos olisi se yksi tai kaksi lasta. Varmasti ainakin ihan erilaista kuin näiden viiden kanssa. :) Lähteminen olisi helpompaa, ruokalaskut pienempiä, hammasharjoja kupissa vähemmän, eteinen ei pursuilisi niin paljon erikokoisia takkeja ja kenkiä ja meteliä olisi (ehkä) vähemmän.
    Jos meillä on osa lapsista jossain esim yökylässä niin jotenkin kaipaan sitä jatkuvaa tapahtumaa ympärilleni. Aina se meno kuitenkin vähän hiljenee kun viidestä tulee kolme. Ne pienet hetket kun lapsia on vähemmän on ihan kivoja, mutta kyllä on niin mahtava tunne kun koko perhe on taas koossa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen menoon on niin tottunut, että jos yksikin "puuttuu" joukosta, niin sen huomaa välittömästi!

      Totta kai hetkellinen oma-aika tai vähempi määrä lapsia keittiönpöydän ääressä on silloin tällöin ihan jees, mutta on tää iso lapsimäärä niin mun juttu <3

      Poista