Ajatuksia omasta kropasta

Olo on tällä hetkellä kuin rantahylkeellä.. Turvonnut, iso ja ällöttävä. Sen vuoksi hetkeen ei olla nähty kuvia allekirjoittaneesta, sillä kameran edessä ei vain yksinkertaisesti ole viihtynyt. 
Syksy on muutoksien aikaa ja blaablaa. Olisikin. Tai oli se hetken, kunnes taas kerran luovutin. 

Kesä oli rankka ja se näkyy vaa'alla. Olen ennen kaikkea tunnesyöjä ja jos jokin menee pieleen, paistan pannukakun. Niitä on nyt paiseteltu huolella so to speak.... 
Pukkaa siis pientä itsetuntokriisiä. Olen lihonut kesän aikana 12 kiloa, mikä on ihan järjettömän paljon kolmessa kuukaudessa! Siihen mahtuu parit pannarit.. Itseään niskasta kiinni ottaminen on ollut vaikeaa, sillä vaikeuksia vaikeuksien jälkeen tuppaa tulemaan joka ovesta, minkä avaa. 

Puntari menee kohta rikki, jollen lopeta. Mutta mistä motivaatio? Kun tekemistä kotona riittää enemmän kuin tarpeeksi, pää on jotenkin jumissa, eikä pysty keskittymään mihinkään 100% voimalla. 
Päätän lähestulkoon jokainen sunnuntai sen legendaarisen maanantain tuovan muutoksen ruokavalioon ja liikunnan määrän. Vielä se oikea maanantai ei ole astunut mun elämään. 

En ehkä kriiseilisi näin paljoa, jollei olisi mitään menoa, mihin olisi kiva pukeutua miten haluaa, eikä tarvitsisi huolehtia jenkkakahvojen olemassaolosta. 
Olen nimittäin menossa Indiedaysin Blog Awards -gaalaan tämän kuun lopussa (saa äänestää :D) ja pukeutuminen on isossa osassa Halloween -teemaista gaalaa. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin olla fat lady, ilman sitä muhkeaa tekopukua. 

Pitääkö yrittää kehittää itsetuntoa tarpeeksi, jotta voisin ehkä olla sinut kroppani kanssa gaalassa? Vai vetää parin viikon tiukka laihdutuskuuri, jotta saisin suurimman pöhötyksen krpasta pois? Mistäs siihen sen motivaation saisi...? 

Onko kukaan muu kriisissä oman kroppansa kanssa?

3 kommenttia

  1. Ymmärrän tuskaasi, itsekin olen nimenomaan lohtuherkuttelija ja makea vetää puoleensa kuin magneetti. Surullisena päivänä levy fazerin sinistä lohduttaa - hetkellisesti. Minulla oman olon ja kropan pieneen kevennykseen on auttanut se, että jättää joksikin aikaa kokonaan valkoiset sokerit pois, jolloin olen makeannälkää tyydyttänyt esim. hedelmillä ja nälkää pitänyt loitolla tavallisella kotiruualla ja ruisleivällä. Mitään totaalikarppausta en ole koskaan kokeillut, koska vaikka se toimii, en ole vakuuttunut sen terveellisyydestä ja järkevyydestä pidemmän päälle. Myös runsas veden juonti ja vihreä tee auttavat turvotukseen. Vettä voi maustaa tuoreilla hedelmillä tai kurkulla niin maistuu paremmin. Liikuntaan kannattaa ottaa pieniä tavoitteita, esim. 1-3km kävelylenkki päivässä muutaman viikon ajan ja jos oikein liikunta kuumottaa niin päälle 10 vatsalihasta. Itselleni tuo oli jo hurja määrä liikuntaa viimeisimmän raskauden jälkeen. Ekat 10 vatsalihasta oli ähellyksen ja pihinän ja puhinan takana ja palkinnoksi sain sellaist säryt lihaksiin, että tiesin että ne vielä on tuolla jossain tallessa! Viikon päästä 20-40 meni jo ihan sujuvasti. Tarkoitus ei nyt ole olla mikään ruoskaa heiluttava pt, vaan omasta kokemuksesta käsin rohkaista ja painottaa sitä, että PIENILLÄ asioilla on merkitystä, eikä kannata stressata itseään puhki sillä että aloittaisi heti salijäsenyyden ja tavoittelisi fitness-kroppaa. Näillä mun muutoksilla muutamat sukulaiset (omaa aviomiestä lukuunottamatta, hah!) sain palautettakin siitä, että näytin laihtuneen muutaman kilon vain 1-2 viikossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istut sohvalle 5 minuutiksi ja teet suunnitelman, Tahdotko olla pehmeä vai tiukka?
      Tahdotko olla mummo jolla on energiaa tehdä kaikkea lasten lasten kanssa vai ylipainoinen ja kaikki vaivat omaava villasukkaa kutova mummo.

      Mitä päätätki olet paljon muutakin kuin painosi,

      Poista
    2. Reetta :
      Kiitos vinkeistä! Tässä onkin vierähtänyt jo viikko ja ruokavaliota on laitettu parempaan, liikunnan määrää olen lisäillyt rutkasti! Pikku hiljaa pitää totutella uuteen. Eikä tarkoitus olekaan lopettaa tämän viikon jälkeen, vaan tehdä ihan kokonaan elämäntapojen muutos!

      Tsemppiä sullekin! Hienoa, että olet saanut tuloksia!

      Anonyymi:

      Toivottavasti en ole vielä mummoiässä :D

      Poista