Teinihelvetti

Meillä on vanhin orastellut teini-ikää jo viimeisen kolme vuotta. Esiteini-ikä on ehkä ärsyttävin sana ikinä ja yhtä turhaa kuin esiuhmaikä. Onhan se esimakua siitä, mitä tuleman pitää, mutta kuinka kauan tämä "esiaste" kestää? Meillä se on kestänyt nyt jo kolme vuotta ja viimeisen puolivuotta olen ajatellut vaihtavani sanan teini-ikään. Koska sitä meillä nyt on. Teini-ikää. 

Mistä sitten tunnistaa teini-iän? Muuten kuin terveystiedon tunneilla opituista kropan ulkoisista merkeistä, ehkä varmin tapa tunnistaa teini-ikä on kuulla teinin suusta lause "te ootte paskimmat vanhemmat koko maailmassa". Kyllä, meillä asuu teini-ikäinen! 
Miksi meillä on sitten ne paskimmat vanhemmat koko maailmassa? Koska meillä ei saanut viedä roskia pyörällä.. Koska teini ei tajunnut, että äiti ehkä tajuaa, ettei sillä pyörällä oltu viemässä roskia. Koska äiti sitten tajusikin homman nimen, niin äiti on paskin evö. 

En voi sanoa odottaneeni teini-ikää mitenkään innolla. A:n luonteen tuntien ja tietäen olen kyllä osannut odottaa teini-iän olevan itsellekin sitä paskinta aikaa evö. 
Olen todella tunteellinen kuulemaan kuinka huono äiti olen tai kuinka paska olen tai kuinka paljon tuo teini-ikäinen vihaa minua. Tiedän kaiken olevan täyttä puppua, mutta niiden kuuleminen ei ole koskaan kovinkaan mukavaa. Onneksi meillä teini osaa myös rakastaa ja kertoa kuinka ihana äiti hänellä on. Välillä.

Eikä ole varmasti helppoa teinilläkää - meillä ollaan tiukkoja, pidetään kiinni säännöistä ja sovituista asioista. Meillä ei puhuta vanhemmille epäkunnioittavaan sävyyn, eikä vastaanoteta valheita. 
Jos olisin itse teini omassa kodissani olisin myös välillä suoraan sanottuna vittuuntunut. Joten A - I feel you, mutta näillä mennään. Tulet varmasti arvostamaan sitä 10 vuoden päästä. Jollen ole saanut sydänkohtausta kaikista yllätyksistäsi, joita järkkäät. 

Meillä asuu taloudessa siis vahvasti teini-ikäinen, väliinputoaja ja kaksi taaperoa, joista vanhemmalla taaperolla on myös hyvin ihana uhmis. 
Väliinpuotoaja R on niin ihanan herkkä ja lapsenomainen, kuten yhdenksänvuotiaan kuuluukin vielä olla, että välillä hirvittää meno ihan R:n puolesta. Toinen joutuu olemaan teinihelvetin esiasteilla jo ennen omaa teini-ikäänsä. Toisaalta lohduttaudun mys tietoon siitä, että A:n teini-ikä tulee olemaan varmasti lapsikatraan vaikein, joten tämän seuraavan 4-5 vuoden jälkeen meillä tulee olemaan helppoa muiden kanssa! 

Silti kauhulla odotan sitä, kun ikää alkaa olemaan enemmän. Nyt neiti on vasta 12, mitä tapahtuu kahden vuoden päästä? Koska teini päättää tulla ekaa kertaa kännissä kotiin tai koska teini haiskahtaa tupakalle? Koska teini kiikuttaa omaan huoneeseensa poikaystävän ja koska teini päättää haluta muuttaa omilleen? 
Ei se ole teinihelvettiä pelkästään teinille itselleen - se on teinihelvettiä myös äidille! 

Odotatteko te omien lapsienne teini-ikää innolla vai kauhulla?

6 kommenttia

  1. Mulla on vielä oma teini-ikä niin tuoreessa muistissa, että onneksi se on Mimillä eessä vasta noin 10v päästä.

    Olin muuttamas luokkakaverin kans 15 veenä omilleen, samana vuonna järkättii lapsuudenkaverin synttärit mökillä jossa oli 200 muutaki teiniä,mun vanhemmat roudas kaikki kotiin mun valheen yökyläilystä kaverilla tajuttuaan. 16 vuotiaana löysin poikaystävän, joka pitiki mut sisällä seuraavat 5 vuotta en tiiä oliko se sit hyvä vai huono juttu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin valitettavasti muistan oman teini-ikäni kuin eilisen. Eikä se olekaan mitään ihanaa muisteltavaa :'D

      Ehkä kokemuksen takia pelottaakin? :D

      Poista
  2. Ohhoh, tsemppiä! Mulla aivan selvästi muistissa omat teinivuodet. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännää, miten muistaa itsekin laukoneensa näitä ihania kliseitä, mutta kamalampaa on huomata vastaavansa niihin täysin samalla tavalla kuin oma äiti aikoinaan vastasi :D

      Poista
  3. Oijoi. Minä olen myös miettinyt, että missä iässä se esiteini-ikä oikein starttaa, voiko se olla jo kahdeksanvuotiaalla? :D

    Kirjoitit niin ihanasti (taas), että on pakko lainata sinua itseäsi:

    "Joten A - I feel you, mutta näillä mennään. Tulet varmasti arvostamaan sitä 10 vuoden päästä. Jollen ole saanut sydänkohtausta kaikista yllätyksistäsi, joita järkkäät. "

    Tuo oli kirjoitettu niin upeasti, puit sanoiksi ajatukseni :)

    Meillä tämä pienempi löytää hetkittäin yhteyden omaan zeniinsä, on rauhallisuuden tyyssija, mutta kun sisaruksensa vetelee ihan omissa sfääreissä, kyllä sitä välillä on aika ihmeissään - me kaikki. Ei sillä, omakaan teini-ikä ei ollut helpoimmasta päästä mutta tottahan se on, kyllä niitä rajoja osasi sitten vuosien päästä arvostaa :)

    Valoa ja voimia - sinulle (ja minulle ja kaikille teinien ja esiteinien vanhemmille :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei voisi?
      Eikö tyttöjen teini-ikä ala 8-13 -vuotiaana? A:lla alkoi ainakin ekat "oireilut" jo 8-9 vuotiaana ja siitä se on vaan pahentunut :D

      Apua! Tsemppiä sinnekin!! <3

      Poista