Kun haaveet eivät toteudu - erään aikakauden loppu

Viime syksynä meillä oli ajankohtaisena päättää synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä - kirjottelinkin Ehkäisyasiaa. Viime syksynä myös mies poti aika kovaa vauvakuumetta
Meille on ollut kovinkin pitkään täysin selvää, että meidän perhe on ja tulee aina olemaan neljä lasta ja ollaan M:n kanssa oltu siihen todella tyytyväisiä. 

Sitten tuli ne hemmetin ehkäisylaastarit, jotka laittoivat kierron t ä y s i n  sekaisin. Välillä kuukautiset kestivät 18 (kyllä 1 8 !!!!) päivää ja sitten olikin yhtäkkiä kiertoväli 42 päivää. Mikä ihana ehkäisymuoto. 
Arvaattekin varman, että laastarit lensivät roskiin. 

Ehkäisyasia tuli meille uudelleen kuvioihin koko laastariepisodin jälkeen joulukuussa "mitäs sitten" -fiiliksillä. 
Puhuimme kovasti asioita läpi, pohdimme suhdettamme ja tulevaisuuttamme. Perhettä ja parisuhdetta. Työelämää, kotivanhemmuutta ja ihan kaikkea, mitä nyt pohtia saattaa. Kaiken pohtimisen jälkeen päätimme olla aloittamatta mitään ehkäisyä. 
Tämä saattaa tulla shokkina suurimmalle osalle ja olenkin pantannut siitä puhumista koko tämän 8-9 kuukauden ajan, sillä en halunnut tulla lynkatuksi ajatustemme ja toiveidemme vuoksi. Helpompaa olisi ollut vain iloisesti ilmoittaa, että meille tulee baby number 5. 

Sitten sitä ei tullutkaan... 

Tämä on itselle todella arka aihe puhua, sillä pelkään aina puhua unelmistani ja toiveistani siinä pelossa, että joku tulee ja heittää mädillä tomaateilla. Tätä postausta kirjoittaessa on tullut jo sadoittain anonyymikommentteja päähän kuinka emme ansaitse viidettä lasta, kuinka yrityksemme on turhaa, miten kamalia ihmisiä olemme unelmiemme kanssa yms. 
Uskallusta tämän kirjoittamiseen kuitenkin sain Facebookissa kiertävästä lauseesta: 
"On täysin okei elää elämää, mitä muut eivät ymmärrä. Se tässä koko elämässä onkin ponttina - ei muiden miellyttäminen, vaan se, että on itse onnellinen". 

Ei kenenkään muun tarvitsekaan ymmärtää toiveitamme lapsiluvun suhteen. Ei kenenkään muun tehtävänä ole arvostella unelmiamme. Me olemme yhdessä aviomieheni kanssa asiasta päättäneet unelmoida ja se on meille sallittua. 
Me olisimme onnellisia, jos meillä olisi viisi lasta. 

Tällä hetkellä olisi meneillään yk 10, jollemme olisi pitäneet yhden kuukauden taukoa. Menemme siis yk 9 tällä hetkellä. Hyvin pitkät yhdeksän kertaa.
Tämä on pisin aika, mitä olemme koskaan yrittäneet. Alan itse olemaan jo pienen vainoharhaisuuden ja epätoivon rajamailla siitä, onko minussa sittenkin jotain vikaa. Miten tästä tulikaan niin vaikeaa? 

Yhdeksäs kerta loppui lauantaina ja yrityskerta numero kympin olisi pitänyt alkaa.

Olemme pitkin kesää keskustelleet yrittämisen vaikeudesta, asian pitkittymisestä ja kaikesta, mitä uuden vauvan tuloon tulee. Olemme päättäneet lopettaa yrittämisen ja jatkaa elämäämme niin kuin se on meille tarkoitettu - perheenä, jossa on neljä täydellistä tyttölasta.
Kaivoin kaapista aikaisemmin lääkäristä saadut e-pillerit ja ehkäisy on käytössä. 

Asiaa ollaan itketty monta päivää ja varmaan tulen itkemään monen monta päivää tulevaisuudessakin. En tiedä kuinka kauan siihen menee, että pääsen yli vauvahaaveistani, mutta tiedän tämän olevan paras ratkaisu, minkä olemme tänä kesänä tehneet. Ajatukseen vain pitää totuttautua. 

Meille ei enää tule vauvaa. En tule enää koskaan olemaan raskaana, en tuntemaan potkuja. Me ei päästä enää ikinä synnyttämään yhdessä, eikä meidän sylissä tuhise enää koskaan oma vauva.
Irti päästäminen on todella vaikeaa, mutta pakollista. Joku päivä tulen olemaan asian kanssa ihan ok. Tänään ei ole vielä se päivä.








33 kommenttia

  1. Rohkea kirjoitus! Voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  2. Hirveästi tsemppiä eloon jatkossa, onneksi teillä on ne täydelliset 4 lasta <3 Me ollaan oltu vähän samanlaisessa tilanteessa, paitsi että yritys kesti 11kk ja sitten tärppäsi ja nyt vihdoin on tulossa toinen. Olin jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen sitä mieltä että me ei olla ansaittu toista lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Onneksi on! Aina tulee paremmalle tuulella lasten leikkiä katsellessa. Aikansa kestää tottumaan ajatukseen, ettei meille enempää tule.

      Ihanaa kuulla, että teille pitkästä yrittämisestä huolimatta tulee vauva <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kamalan tunteelliseksi vetää joka kerta, kun asiaa ajattelee.

      <3

      Poista
  4. Voih... Minulla on viisi lasta ja taidan olla jo tuon luopumistuskan läpikäynyt. Ehkä. En tiedä. Mutta kuudetta ei ole tulossa. Toki olen sinua paljon vanhempikin, eikä kroppa enää kestäisi. Jotenkin vain tekisi mieleni silti sanoa, että olet vielä nuori. Ei koskaan kannata sanoa "ei koskaan". Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Hih, eipäs sun sitten tarttenutkaan luopua sun haaveista :,)

    VastaaPoista