Unohdetaan parisuhderisteilyt

Sain keväällä Silja Linen bloggaajatapahtumasta alennuskupongin risteilylle. Vaihtoehtoina olivat päivä Tukholmassa -risteily tai 22h risteily Helsingistä Tallinnaan. Meitä houkutteli enemmän ensimmäinen vaihtoehto, mutta kupongin voimassaoloaika oli ikävästi aina keskellä viikkoa ja sen jälkeen kuin kouluni olisi jo alkanut, joten päädyimme jälkimmäiseen risteilyyn. 
Risteily oli tuhoon tuomittu jo varaustilanteessa - kaikki mikä meni pieleen myös meni pieleen ja varaus jäi tekemättä. Onneksi saimme Siljalta vastaavan matkan, muuten olisi jäänyt suunniteltu parisuhdeaika kokematta. 
Otimme matkalle mukaan ystäväpariskuntamme, joiden kanssa kaikenlainen tekeminen on aina mukavaa, joten ei tätäkään reissua voitu kuvitella ilman heitä!  

Kun joku asia menee pieleen, niin kaikki menee pieleen? 

Papan poismeno tuli yllättäen varauksen jälkeen ja hautajaiset osuivat meidän epäonneksemme samalle viikonlopulle reissumme kanssa. Mietinkin kauan, pitäisikö koko reissu jättää tekemättä, jotta saisin keskittyä vain ja ainoastaan hautajaisiin, eikä meidän tarvitsisi reissata ympäri Suomea perjantaita ja lauantaita. Päätimme kuitenkin lähteä risteilylle hautajaisista huolimatta. Joskin näin jälkeen päin ajateltuna olisimme voineet risteilyä kylläkin siirtää - itsellä ei ollut mikään juhlafiilis. 
Lauantaina 1.8. lähdimme kohti Helsinkiä, vietettyämme vain yön kotosalla, edellinen päivä meni reissatessa Turku-Tampere väliä. Lapsia tuli ikävä jo kotiovella heippoja heilutellessa ja syyllisyys risteilylle lähtemisestä oli suuri. Varmaan juurikin tämän vuoksi molemmilla oli hieman pinna kireällä, mutta odotukset risteilystä korkealla - olihan se kauan odotettu yhteinen reissu. 





Menomatka sujui hyvin, suunnittelimme kimpassa ruokapaikkaa ja päädyimme Cantina Westiin. Me naiset selailimme lähes koko kaksituntisen Cantinan ruokalistaa kännyköillä, mutta siltikin otin paniikissa valinnan osuessa kohdalle sen tutun ja turvallisen hampparin. Joka ei enää maistunutkaan niin hyvältä kuin aikaisemmin. 

Helsingissä oli helle Turun epämääräisen sade-aurinko-mikälienee sään tilalla. Paahduin mustassa outfitissäni ja M kiroili joutuessaan kantamaan isoa kassiamme. 
Ensi kerralla valkkaamme ruokapaikan, joka sijaitsee maksimissaan Forumissa. Pitkin Helsinkiä kulkeminen niissä vermeissä ei ole mikään rentouttava kokemus. 
Saimme kuitenkin mahat täyteen ja jakaannuimme omille tahoillemme. Me suuntasimme ostamaan M:lle kenkiä ja toivoin itse löytäväni jonkun kivan mekon serkkuni tuleviin häihin. M sai kengät, minä tuskanhikeä sovituskopissa. Note to self : Älä vedä hamppariannosta ennen shoppailua! 
Aikaa jäi liiankin ruhtinaallisesti yli, olimme jo neljän aikaan istumassa Kampin Ben&Jerryssillä ja mietimme mitä tekisimme ennen laivan lähtöä. Kukaan ei enää jaksanut rampata edes takaisin kaikkien kantamusten kanssa ja tässä vaiheessa risteilyhuuman viimeisetkin rippeet olivat jo karkoitettu. 


Suuntasimme satamaan, jossa viimeistään oman päiväni pilasi erittäin epämukava ns. asiakaspalveluhenkilö, jonka vanne kiristi pään ympärystä niin paljon, että se välittyi asiakkaalle enemmän kuin selvästi. Kiitos sinulle! Tallinkin lähtöselvitys oli viimeinen niitti omaan innottomuuteeni. 

Pääsimme kuin pääsimmekin laivaan - kamat hyttiin ja kannelle katselemaan maisemia. 

Viimeistään laivan lähdettyä huomasimme, että laiva oli lastattu teineillä tai muuten hieman (enemmän) vinksahtaneilla ihmisillä ja olo oli vähintäänkin epämukava. 
Kinasimme myös M:n kanssa keskenämme vähän väliä kaikista pikkuasioista ja päädyin itse nukkumaan jo kahdentoista maissa. Se siitä parisuhderisteilystä. 




M viettikin ystävänsä kanssa railakkaan illan ja yön ja nukkui koko seuraavan päivän. Sain miehen ylös sängystä 15:45, kun laiva saapui satamaan. Joten mitä itse tein koko päivän? Istuin hytissä k otsassa ja kävin välillä shoppailemassa tuliaisia. Jes! Näitä lisää! Not.

Onneksi osaamme suhtautua huumorilla kaikkeen tapahtuneeseen - myös siihen, että laivan tultua satamaan menimme väärään ratikkaan, jouduimme hakemaan ruokaa Heseltä (hyi stn) ja juoksemaan junaan, mihin piti suunnitelmien mukaan olla hyyyyyvin aikaa ehtiä. 
Meitä ei ole yksinkertaisesti luotu risteilemään yhdessä. Ei ainakaan tälläsiä risteilyitä. Onneksi seura oli mahtavaa ja huumorintaju korkealla! Katsotaan koska uskallamme varata sen päivä Tukholmassa -risteilyn, mitä itse kovin himoitsen....

Vietättekö te parisuhdeaikaa risteilemällä?

Ei kommentteja