16.6.1929 - 6.7.2015 // Papalle

Jos kaikki näkisivät Papan juuri nyt, niin Pappa istuisi nurkassa, jalat ristissä, kädet puuskassa ja pyörittelisi päätään tälle kaikelle touhotukselle mitä viime viikkoina on tapahtunut.
Sellainen Pappa oli. Vaatimaton, eikä koskaan halunnut pitää itsestään isoa numeroa.

Olen isän puolelta suvun ainoa tyttölapsi. Minulla on kolme poikaserkkua ja isoveli. Joten muiden keskittyessä rakennuspalikoihin, tai lähinnä niiden tuhoamiseen, opetti Pappa minua piirtämään. Muiden pelatessa jääkiekkoa rakentamillaan mailoillaan, lainasi Pappa minulle Viisikko -kirjoja (joista yksi on vieläkin palauttamatta, anteeksi Pappa).
Yhdessä me kaikki viisi istuttiin hiljaa Papan työhuoneen lattialla, kun Pappa kertoi sota-ajasta ja nuoruuden reissuistaan. Siitä, miten nuorena poikana hän oli yöpynyt luteita vilisevässä vanhassa koulussa ja räjäyttänyt naamalleen sammaleesta ja sanomalehdestä tehdyn sätkän. 
Muistan, etten pienenä ymmärtänyt Papan tarinoista puoliakaan, mutta rakastin istua ja kuunnella niitä.
Lapsuuden kultahetkiä olivat kesät Ruutanassa. Mummu pisti meidät poimimaan mansikoita ja Pappa teki limonaadia mehusta ja vichystä. Yritän miksailla kotona samalla tavalla vichymehua, mutta se ei vieläkään maistu yhtä hyvältä kuin Papan tekemä. Resepti jäi mestarilta pyytämättä.  

Aina pienempänä luulin, että Mummu muistaa minua syntymä- ja nimipäivinä, kunnes joskus kävi ilmi, että se onkin Pappa, joka kortit kirjoittaa ja postittaa. Nyt Mummulla onkin täysin uusi tehtävä edessä. Monen muun ohella.

Olen ennen kaikkea onnellinen siitä, että Pappa ehti näkemään minun omat lapset. Ja varsinkin siitä, että vanhemmat tytöt saivat kunnian muistaa Iso-Pappansa vielä aikuisenakin. Muistoja heillä on paljon. 
Ellekin ehti näkemään Papan. Tai oikeastaan Pappa ehti näkemään Ellen. Pappa ei tiennyt, että 16.6.2014 yritettiin kynsin ja hampain saada Papalle synttärikaimaa ja vietin sen koko aamun Tyksissä. Elle syntyi kaksi päivää myöhemmin - prinsessa vaati ihka oman syntymäpäivän. 

Olen säilyttänyt Papan tekemän viiden sukupolven sukutaulun, jonka hän teki minulle seiskaluokan esitelmää varten. Se on yksi tärkeimmistä papereistani ja muistuttaa minua Papasta.
Suku oli Papalle tärkeä ja joka kerta raskaana ollessani tutkin Papan tekemään sukutaulua ja mietin nimiä, joita voisin suvussa kierrättää. 

Tämä kevät on ollut todella pitkä ja raskas. Monesti ajatellaan vain itseä ja omaa surua, mutta olen surrut paljon myös Mummun puolesta, vaikka Mummu on ollut se, joka on yrittänyt valmistaa kaikkia Papan poismenoon. Olen silti murtanut sydämeni ajattelemalla, että pariskunta, joka olisi tänä syksynä viettänyt 60-vuotishääpäiväänsä on nyt väkisin erotettu. 
En pysty menemään iltasin nukkumaan ennen kuin olen miettinyt useaan otteeseen saako Mummu unta. Herään aamuisin ajattelemaan, että Mummu joutuu nyt keittämään aamupuuronsa itse, eikä Pappa tule sitä enää koskaan keittämään. 
Vaikka kuinka tiedän, että Mummu on rautaisin nainen, jonka tunnen, en pysty olemaan tuntematta suurta surua Mummun puolesta. 

Pappa oli minulle sankarihahmo - kuolematon. Muistan joskus jopa sanoneeni Mummulle, ettei Pappa kuole koskaan.
Eikä Pappa kuolekaan, sillä pelkästään meidän perheessä on niin monta ihanaa muistoa, ettei kukaan ehdi unohtamaan aikaa Papan kanssa, eikä näin muisto Papasta kuole koskaan.
En voi kuin toivoa, että Pappa tiesi kuinka tärkeä ihminen hän minulle oli. 
Elle oppi kävelemään ilman tukea Papan kuolinpäivänä ja olen täysin varma, että niistä käsistä, joita Elle piti ylhäällä kävellessään tuona päivänä, piti Iso-Pappa kiinni.

Tämä viikko on meidän perheessä pyhitetty rauhallisuudelle ja toisillemme. Perjantaina me vanhemmat lähdemme muistamaan Pappaa siunaustilaisuuteen, joten ymmärtänette, että tällä puolella on hyvinkin hiljaista. Palaan arkeen taas ensi viikolla.

Tekee vieläkin, ja varmaan vielä pitkään, todella pahaa, kun joutuu ajattelemaan, ettemme Papan kanssa enää kasvotusten toisiamme näe.



10 kommenttia

  1. Kiitos.
    Papalta olet oppinut kirjottamisen taidon. Se hyppäsi yhden sukupolven yli.
    Isä.

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kirjoitettu, itkin ihan alusta saakka. Kovasti voimia sinulle surun keskellä <3
    -annina

    VastaaPoista
  3. Ikuna en ole blogitekstin takia itkenyt, mutta nyt keräilen itseäni kasaan. Tekstistä tuli mieleen paitsi oma pappa, myös korventava ikävä, jonka alkamisesta on nyt reilut kuusi vuotta. Annu, olette ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  4. Tunnistan Papan hyvin tästä kirjoituksesta, vaikka sain tuntea hänet vain muutaman vuoden verran. Kaunis kirjoitus ja puit sanoiksi monen muunkin ajatukset ❤️

    VastaaPoista
  5. Voimia Annukka <3 Papat ja mummot on niin ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia!

      Suuresti myös voimia sinulle suureen suruun <3

      Poista