Koti-isä on superisä?

Ihan alkuun haluan mainita, että arvostan todella suuresti oman mieheni tekemää panosta meidän perheen lastenhoidossa! Meillä on siis lasten isä, minun mieheni, ollut kotona lasten kanssa viimeisen 9 kuukauden ajan.

Viime aikoina on paljon puhuttu isien roolista ja siitä, miten isät tuppaavat välillä kaipaamaan enemmän kiitoksia tehdyistä kotitöistä ja varsinkin lasten hoitamisesta.
Onhan se niin, ettei isän oleteta olevan kovinkaan kiinnostunut kakkavaippojen vaihtamisesta tai iltasatujen lukemisesta - nehän ovat naisten hommia. Olen itsekin viimeisen 9 kuukauden aikana kuullut todella useaan otteeseen, että mieheni on todella ainutlaatuinen, mahtava ja minun täytyy pitää häntä arvossa ja kuin kukkaa kämmenellä. Koska koti-isyys ei ole miehen hommaa.

Kotona on äiti. Äiti tekee ne samat asiat mukisematta, mistä isä kerää mainetta ja kunniaa. Ei kukaan koskaan minulle tullut sanomaan kuinka arvokasta työtä teen ollessani kotona lasteni kanssa. Päinvastoin. Yleisen mielipiteen mukaanhan kotiäidin makoilevat sohvalla älypuhelimet kädessä ja somettavat. Tekemättä koko päivän aikana mitään muuta.
Joten välillä kyllä hieman katkerana olen kuunnellut sitä hehkutusta siitä, miten hienoa työtä mieheni tekee.

Omasta mielestäni vanhemmuus ei ole urotyö. Se ei ole asia, mistä pitäisi mitenkään erityisemmin palkita - se kuuluu vanhemmuuteen hoitaa omia lapsiaan ja tehdä ruokaa päivittäin, jotta pikkunassut tulee ruokittua. Minusta siis itsestäänselviä asioita, joista jotkut kaipaavat enemmän kiitosta.
Onhan se ihanaa, jos oma puoliso tulee välillä kiittämään imuroidusta asunnosta tai pestyistä pyykeistä. En silti itse kuitenkaan istu illalla sohvalla ja venaile kiitosta päivän askareista. Niin ei tee myöskään mieheni. 
Joten en todellakaan odota keneltäkään ulkopuoliseltakaan hehkutusta siitä kuinka hyvin meillä hoidetaan arkiset asiat. Eikö muilla sitten hoideta?

Ulkopuoliset siitä kuitenkin meille jaksavat useasti sanoa - mies on maailman hienoin mies, koska _suostui_ jäämään kotiin lasten kanssa. Kovasti myös kysellään, miten mies pärjää - miksei pärjäisi? Omien lastensa kanssa?
Ponnareita tai lettikampauksia aamuisin mies ei osaa tehdä, mutta kaiken muun hän taitaa ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Kärsivällisyyttä mieheltä löytyy joissain tilanteissa enemmän kuin allekirjoittaneelta ja hienosti tytöt ovat tykänneet iskän kanssa kotona olla.

Mies on ollut onnellinen siitä, että on päässyt näkemään vauvavuoden kasvuvaiheita, joita ei nähnyt Linan vauvavuonna, sillä hän itse oli silloin töissä. Hän on oppinut ymmärtämään paljon paremmin kotona olemisen tärkeyttä ja arvostamaan sitä työtä, mitä minä olen ennen häntä kotona tehnyt. 
Nyt meillä arvostetaan enemmän toinen toista ja osataan ihan oikeasti asettua toisen asemaan - minä koti-isän päivän kiireellisyyteen ja siihen, että kuinka uuvuttavaa on kuunnella kiukkusia lapsia koko päivän ja hän minun pitkää työ- tai koulupäivää ja kuinka tärkeää on myös minun saada hetki hengähtää. 

At the end - kumpikaan meistä ei ole supersankari. Olemme ihan tuiki tavallisia vanhempia, jotka ovat tehneet kaikkensa omien lastensa eteen. 


7 kommenttia

  1. Teillä on kyllä mahtava tilanne kun miehesi pystyi jäämään koti-isäksi noinkin pitkäksi aikaa ja itse pääsit opiskelemaan :)


    Mun mielestä on surullista kuinka joissakin perheissä äiti hoitaa automaattisesti lapset, kodin ja isä sitten saa viipotella töiden jälkeen missä huvittaa! Meillä on alusta asti ollut selvää, että molemmat hoitaa lapsia ja kotia, eikä varsinaisia miesten ja naisten töitä ole ollenkaan. Jos jotain ei osaa toinen tehdä niin ainahan sitä voi opetella! Esimerkiksi M pesi eilen omasta halustaan ikkunat, joka mielletään varmaan usein naisten hommiksi! Tottakai halusin häntä kehua, mutta en siltikään koe hänen olevan mikään superISI vaan ihan tavallinen iskä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä todella iloinen, että meillä pystyttiin tämä ratkaisu tekemään! :)

      On todella ikävä seurata niitä pariskuntia, joissa äiti on "kahlittuna" kotiin ja isän mielestä hän saa itse tehdä mitä huvittaa.
      Tunnen kyllä myös niitä äitejäkin, jotka ennemmin huitelevat menemään ja isä katsoo lapsen perään esim. viikonloput putkeen.
      Kaikenlaisia löytyy!

      Poista
  2. Mä olen surullisena lukenut juttuja, joissa mies ei tee kodin eteen paljoakaan vaan jättää kaiken naiselle, "akkojen hommia". Onneksi meillä(kään) ei ole erikseen niitä naisten ja miesten juttuja (okei, mies hoitaa remppahommat), puoliso osallistuu pyytämättä ruuanlaittoon ja pyykinpesuun ym. Kehun kyllä hänen reippauttaan ja hän myös kehuu minun, koska on vaan kiva saada kiitos niistä päivän askareista, kumpaakaan sen enempää jalustalle nostamatta :) Saman ilmiön myös huomannut, jos isä on kotona sitä joko a) kehutaan vuolaasti tai b) kauhistellaan miten mies voi pärjätä kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä ikäviä tarinoita. Valitettava yleisiä sellaisia!
      Onneksi on niitäkin miehiä, jotka ymmärtävät, ettei koti ole naisen valtakuntaa ja pyykkienpesukin voi olla miestenduuni.

      On totta kai niitä asioita, joita toinen ei yksinkertaisesti osaa - kuten remppahommat. Tosi musta tuntuu, että meillä mä enemmän hakkaan vasaralla seinään kuin mies :D Mutta mies taas korjasi pyykinpesukoneen, josta itsellä ei ollut hajuakaan.. Kunhan hommat menee tasapuolisesti :)

      Poista
  3. Minun mies on nyt tällä hetkellä isyyslomalla ja olen saanut ihan hirveästi kommentteja että "vau mikä mies", "mistä tollasia löytyy" jne. viitaten siihen, että mieheni olisi jollain tapaa super juuri tuon koti-isyyden vuoksi. Myönnän, että aluksi minäkin ajattelin näin ainakin välillä mutta tämä isyysloman ajanjakso on osoittanut myös minulle, että ihan totta se isi kyllä pärjää ihan yhtä hyvin aivan kaikesta kun äitikin. Olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen että miehillekin on mahdollistettu nykyään niin hyvin tämä kotiinjääminen. Ikävä, että kaikki perheet eivät halua/voi tätä hyödyntää :/

    Noin muuten meillä on perheessä tasajako, ei ole mitään miesten tai naisten hommia ja mies on osallistunut aina kodin ylläpitoon ja lapsesta huolehtimiseen sinä missä minäkin. Siitä johdannaisena, minusta on hieman hassua että yhä tässä yhteiskunnassamme on niin vahvasti esillä miesten ja naisten roolit... etenkin kun on kyse isästä ja äidistä.

    Teksitisi pisti todella mietteliäälle tuulelle, luin tämän jo aamupäivällä kun ajoimme Naantalista kotiin Tampereelle, mutta tulen autossa huonovointiseksi jos kirjoitan/luen pitkään niin jätin kommentoimisen suosilla tänne iltaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissain asioissa ne vanhat tavat kyllä pitävät sitkeästi pintansa ja tämä koti-isyys taitaa olla yksi niistä!
      Varmaan todella moni mieskin ajattelee, ettei kehtaa tai uskalla jäädä lasten kanssa kotiin. Kuitenkin sitä äidin "paremmuutta" toitotetaan joka tuutista. Miehiä pitäisi rohkaista jo odotusaikana luottamaan omiin vaistoihinsa isänä!

      Kiva kuulla, että teilläkin on ollut mahdollista isän jäädä viettämään isyyslomaa!

      Poista
  4. Jäin olosuhteiden pakosta koti-isäksi (irtisanominen) lapsellemme vaimon äitiysloman vasta päätyttyä. Kohta tätä on kahdeksan kuukautta takana ja paluu työelämään edessä, mutta mukavaahan tämä aika on ollut vaikkei alunperin suunnitellut asioiden näin menevän :)

    Eihän tämä aina ruusuilla tanssimista ole muttei onneksi kovin usein ole vastaan noita kysymyksiä tullut: "miten pärjäät?" jne. Miksen pärjäisi? Yhtälailla miehen kuuluu lapsen/lasten kanssa pärjätä, kuin naisenkin. Ehkä ennen oli asiat hieman erilailla, mutta nyt sentään eletään -2000 lukua...

    En koe itseäni miksikään superisäksi vaan ihmiseksi joka pitää huolen lapsestaan niin, kuin kuuluukin. Toki joskus imartelevaa kaupassa tai puistossa saada ihailevia katseita naisilta, jotka näkevät isän pienen lapsensa kanssa, mutta varsinaisia kehuja vastaan aika vähän tullut.. Johtuen ehkä ettei päätös koti-isäksi jäämisestä alunperin ihan oma päätös ollut :)

    VastaaPoista