Miltä sinusta tuntuisi?

Miltä sinusta tuntuisi olla yhdeksänvuotias tyttö? Olla auttavainen, suloinen, ihana ja ystävällinen kaikille? Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit tuo tyttö, etkä tekisi koskaan pahaa kenellekään. Et haukkuisi, et kiusaisi. Et tappelisi kenenkään kanssa, etkä soittaisi suutasi. Tykkäisit käydä koulua ja palaisit halusta oppia uutta? Tykkäisit läksyistä ja haluaisit aina tehdä lisää tehtäviä.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kiusattaisiin päivittäin koulussa? Siinä paikassa, jossa ennen rakastit käydä. Miltä sinusta tuntuisi, kun kukaan ei siihen puuttuisi, eikä opettajat sitä todesta ottaisi?
Miltä sinusta pienenä ihmisenä tuntuisi, jos joku kertoisi hakkaavansa sinut kotimatkalla? Miltä sinusta tuntuisi joutua kävelemään yksin kotiin ja vilkuilemaan taaksesi?
Miltä sinusta tuntuisi itkeä kotona ja pelätä seuraavaa päivää?

Miltä sinusta tuntuisi olla äiti, jonka lasta kiusataan? Miltä sinusta tuntuisi, kun ihmistä, jota haluat puolustaa leijonaemon lailla, joutuu kärsimään joka päivä? Miltä sinusta tuntuisi olla äiti, joka vastustaa kiusaamista ja huomata, etteivät kaikki vanhemmat ole samaa mieltä asiasta kanssasi? Hyväksyisivät kiusaamisen. Vähättelisivät lapsesi pelkoa. Kääntäisivät katseensa pois.

Minusta tuntuu pahalta. Voimattomalta. Epäonnistuneelta. Minusta tuntuu siltä, että maailma on paha paikka, jossa lapsetkaan eivät enää saa olla lapsia.

Miltä sinusta tuntuisi?

16 kommenttia

  1. Koskettava teksti. Minä olin se yhdeksänvuotias, ja olen ollut se äiti. Ja pelkään, että se toistuu, että siitä tulee joskus pysyvää. En ymmärrä miksi täällä ei jokainen saa olla ja hengittää rauhassa. :/

    VastaaPoista
  2. Tuntuisi pahalta, sydän pusertuisi sen kauhean huolen ja surun alla. Olo olisi varmasti avuton ja voimaton, kuinka tuon kauheuden saisi ikinä loppumaan.

    VastaaPoista
  3. Ainoa neuvo, jonka voin antaa, on pidä puolesi! Vaadi oikeutta, soita opettajalle, soita rehtorille, keskustele. Vaadi asiaan puuttumista! Ole tiukkana, mutta älä syyllistä opettajia! He voivat asiaan puuttua, mutta hekään eivät aina tiedä läheskään kaikkea. Vaadi, että saat tietää, miten asia koulussa etenee ja sano jo etukäteen, että et aio luovuttaa ja olet valmis tekemään kaikkesi kiusaamisen loppumiseksi, mutta ihan ääritapauksessa (jos koulussa ei saada kiusaamista loppumaan) oot valmis jopa rikosilmoitukseen. Älä anna pilata lapsesi elämää! Jos sinä et häntä puolusta kynsin hampain, sitä ei kukaan tee.

    VastaaPoista
  4. Koskettava teksti. Tuntuisi pahalta, todella pahalta. :( Voimahali molemmille! <3

    VastaaPoista
  5. apua :( voimia ja pysy tiukkana opettajia ja koulua kohtaan. <3

    VastaaPoista
  6. Vielä se piti lisätä, että ole kuitenkin myös kuuntelevalla mielellä koulua kohtaan. Myös sinun lapsesi kokemus on tietyllä tapaa objektiivinen ja joskus lapsi tarvitsee aikuisen apua, jotta asia saadaan palautettua oikeisiin mittasuhteisiin. En todellakaan (!!) tarkoita, että kiusaamista pitäisi millään muotoa hyväksyä. Ei missään nimessä! Peräänkuulutan asioiden selvittelyä maltilla, ei niin, että hyökätään raivokkaasti kiusaajia kohtaan ilman keskustelukykyä. Tiukka pitää olla ja tarvittaessa valmis viemään asioita eteenpäin, mutta samalla täytyy osata kuunnella myös muiden ääntä asiassa.

    VastaaPoista
  7. Itse olin ensimmäisellä luokalla koulukiusattu enkä unohda sitä tunnetta ikinä. Nyt kun on oma pieni lapsi - jota haluaa puolustaa sydämensä pohjasta - toivon ettei hän joutuisi koskaan kokemaan samaa mitä minä koin.

    VastaaPoista
  8. Ja paljon voimia asian sekä sinulle että tytöllesi!

    VastaaPoista
  9. Voimia! Neuvoja ei ole antaa. Olen ollut se tyttö ja pelkään niin että lapsilleni käy samoin. Mua ei kukaan muu kuin vanhemmat aikoinaan uskoneet. Yläasteen rehtori jopa sanoi että on oma syyni kun mua kiusataan. Olin liian lapsellinen ja perheeni oli köyhä.

    VastaaPoista
  10. Ajatuskin repii. Kauan jo pohtinut, miten lapsensa uskaltaa tuonne maailmaan päästää.
    Voimia, teille kummallekin <3

    VastaaPoista
  11. Minusta tuntuisi pahalta. En vain ymmärrä miten ihmiset voivat olla toisilleen ilkeitä. Toivottavasti joku asianosainen lukisi tämän tekstin ja ymmärtäisi tehdä asialle jotain.

    VastaaPoista
  12. Tiedän sen tunteen ja olen kokenut sen taistelun... Pahimmillä kiusaajat jopa uhkasivat tappa meiät ja lemmikkimme... Lapsemme koki koulu kiusaamista 1 luokasta asti, tänä syksyksi hänestä oli tullu tyttö jota kaikki kiusaa koska sitä oli aina kiusattu... Rehtori kiisti koko onkemlan. Tänä syksyllä kuudennelle luokalle siirtyessa kuitenki oltiin tosi luottavaisia, sillä luokka sai uuden opettajan, mutta asia paheni entisestään nyt lasta jopa kiusatiin sentaija, että opettaja käski olla kaikki lapsemme kavereitä. Lapsestamme muunmuossa kehtiteltiin koulukiusaaja... eli hän jäi syyliseksi yriteti säytää tilanteitä siinä valossa, että hän on kiusaaja.
    Syyslukukauden lopuksi lapsi oli niin poikki etä oksenteli koulussa, itki joka päivä, eikä uskaltanut lähiä kouluun. Rehtori vastusti kuidenkin toiseeen kuoluun siirtämistä. Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kun muuttaa itsemme kijoille naapuri kunta missä ollaan töissä ja siiretiin lapsemme toise kouluun. Koulu kiusaaminen loppu heti. Ja tyttärellä on nyt joba kaksi ihana parasta kavetia, hänellä ei koska aikasemmin ole ollut yhä kaveria, koska hänen seurassa olla oli "julkisesti" nolo.
    tämä on ollut tosi vaikea kaikille meille jopa pikkuveli on siitä kärsinyt.

    VastaaPoista
  13. Minua on kiusattu aikoinaan ja lastani yritettiin kiusata.
    Otin oman käden oikeuden ja kävin jututtamassa kiusaajaa ja kiusaaminen loppui siihen. Eikä kukaan tämän kavereistakaan enää aukonut päätään
    Tosin tämän "leikkisän" pojan vanhemmat eivät sen koommin ole tervehtineet, mutta emme ole sitä kaivanneetkaan

    Omasta kokemuksesta tiedän, että nämä vanhempien ja opettajien päänsilitykset ja voivottelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Rohkeasti vaan puhumaan suoraan asianomaiselle!

    VastaaPoista
  14. Ihan karseeta! Koskettava teksti, oikein paljon voimia teille ja pidä puolesi!

    VastaaPoista
  15. Meillä myös vanhempaa poikaa kiusattiin koulussa ala-asteella. Oli tonimistä, nimittelyä, kokoaikaista leukojen louskuttamista. Syynä lähinnä se, ettei rauhallista poikaa kiinnostanut jalkapallo ja muut rämäpäälajit vaan hän ennemmin luki vaikkapa kirjaa tähtitieteestä tai kilpikonnista. Poika ei kuitenkaan ollut mikään pienikokoinen ja hintelä nörtti, mikä oli hänen pelastuksensa loppujen lopuksi. Minä opetin kotona, että älä itse ikinä aloita, mutta jos joku tönii, tuuppii, lyö, potkii, niin puolesi saat pitää. Ja poikahan piti, kokoa oli pään verran enemmän kuin muilla ja kun sitten lopulta sai tarpeekseen niin johan siitä saatiin meteli aikaiseksi. Reissuvihko täyttyi opettajan viesteistä kuinka poika oli tehnyt sitä ja tätä, kun minä sitten kysyin, että eikös aloittaja kuitenkin ollut X tai Y, opettaja ihan suoraan jopa totesi, että kyllä juu, mutta kun poikani jatkoi. No, kirjoitin sitten pitkän viestin opettajalle, että niin kauan kuin siellä ei kukaan puutu, vaikka lapsi kertoisi, siihen että nämä X ja Y toistuvasti ja kokoajan aloittavat kiusaamisen, niin minä en tule opettamaan lastani kääntämään toistakin poskea ja ottamaan vain nöyrästi vastaan näiden rikkaiden ja hemmoteltujen "pojanviikareiden" edesottamuksia. Jos aikuiset eivät kiusattua puolusta ja saa sitä aloittajaa kuriin, vaan tekevät riidan "jatkajasta" isomman syyllisen on jotain pahasti vialla. Ja poikani saa puolustaa ihan minun luvallani itseään aina kun se on tarpeen. Ja totesin vielä, että opettaja voi olla varma, ettei tule jäämään alakynteen. No, loppui ainakin pahin kiusaaminen, minä varmaan sain pitkäksi aikaa hankalan vanhemman leiman. Kauhulla ajattelen tilannetta, jossa lapsi olisi ollut pienikokoinen ja vielä vähän herkkiksempi luonteeltaan.

    VastaaPoista