HAASTE: MINKÄLAINEN ÄITI OLEN

Under My Skin -blogin Jenna heitti meitä äitibloggaajia haasteella. Päätin tarttua haasteeseen, sillä tämä aihe on mietityttänyt minua itseäni viime aikoina aika paljon. Johtuen varmastikin siitä, että vietän suurimman osan päivästä poissa kotoa.

Haaste menee automaattisesti eteenpäin kaikille siellä ruudun toisella puolella oleville vanhemmille!


Minkälainen äiti olet?
-Olen aika tiukka äiti. Välillä varmaan vähän liiankin tiukka. Joskin kuitenkin meistä aikuisista yleensä se, jonka sydän heltyy aikaisemmin.
Meillä on tarkat säännöt, joita tulee noudattaa. En tykkää yhtään siitä, että yritetään laistaa sovituista asioista tai lapset käyttäytyvät nenäkkäästi.
Kuitenkin olen lapsille myös tuki ja turva. Kuuntelen ja autan. Rakastan, hellin ja välillä jopa lellin.

 

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
-Ehkä joskus ajattelin, että musta tulee sellanen kaveriäiti. Mutta oon kokenut kaikista parhaimmaksi keinoksi olla mielummin liian tiukka kuin liian löysä.


Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
-Välillä olen kuullut, että voisin vähän antaa olla. En kovinkaan usein välitä siitä, mitä muut ajattelevat, miten kasvatan omat lapseni. Meillä on omat säännöt, muilla muiden säännöt. Jokainen vanhempi varmastikin tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.

 

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

-Viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Ennen sitä tuli väkisinkin tehtyä enemmän, nykyään koulu ja kotityöt vievät niin paljon aikaa, ettei oikein hauskuudelle ja kimppajutuille ole aikaa. Ei ainakaan tarpeeksi. Ennen yhdessä vietettiin aikaa vähintään kerran viikossa, nykyään juuri ja juuri kerran kuussa.

 

Mitä teet mielestäsi oikein?

-Kuuntelen lapsia. Olen tiukka, mutta kuitenkin ymmärtäväinen. En tee huvikseni mitään, vaan kaikella on tarkoitus. Meillä myös halitaan paljon ja joka ilta kerromme toisillemme kuinka paljon rakastamme toisiamme. Ihan kaikki. Jopa Lina on oppinut sanomaan "katatan" hyvänyöntoivotusten kanssa.

 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

-En juurikaan varo. Joistain todella vaarallisista tilanteista otan pienimmät pois, enkä anna esim. Linan mennä täysin yksin rappusia ylös.
Mutta turvalukkoja ja suojia meillä ei ole. Rappusten portit on ja pysyy.
Ehkä pitäisi myös harkita jotain lapsihommaa hellaan. Nimim. Kerran 3 levyä täysillä ja uuni päällä.

 

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista? 

-Yritän keskustella. Jollei se toimi, otan lapsen kainaloon ja jatkan, mitä olin tekemässä. Vanhemmat lapset tietävät jo kaupassa, että kerran "ei" on aina "ei", eikä meillä jäädä jankuttamaan. Lina ei onneksi ole vielä siinä iässä, että vetäisi karkkihyllyn edessä x-asentoon. Tosin ei isommatkaan koskaan niin tehneet..

 

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

-Meillä ei ole karkkipäivää, mutta ei mäkkäri kerran kahdessa kuukaudessa tapa ketään. Meillä on joskus lasten leffailtoja, joihin tytöt saavat valita limpparit ja sipsit, mutta muuten meillä lapset syövät karkkia minimaalisen vähän.
En ota asiasta mitään stressiä.

 

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

-Isommilla on hyvinkin rytmitetty päivä - johtuu koulusta. Meillä kaikki lapset menevät nukkumaan klo 20-20:30 välissä ja siitä poiketaan vain viikonloppuna. Lapselle tärkeintä on uni ja sitä vaalitaan.
Pikkusten rytmit on nyt vähän niin ja näin. Sen selitän sanalla koti-isyys. Vaikkei se ole mikään tekosyy, niin olen itse koittanut antaa M:n toteuttaa heidän päivänsä juuri sillä tavalla, kun hän sen kokee parhaimmaksi. Ei ole kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä olla yksin kotona kahden vaippaikäisen kanssa.

 

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?

-Toivon, että he ymmärtävät, että olen ajatellut vain ja ainoastaan heidän parastaan. Luulen, että fiksuina tyttöinä he sen myös ymmärtävät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat itse äitejä.

 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

-Aika vähän mitään..

 

Ulkoiletteko päivittäin?

-Meillä on isukki kotona. Mutta yhdessä mennään ulos viikonloppuisin.

 

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

-Meillä ei katsota telkkaria juuri ollenkaan. Isommat katsovat muutamat piirretyt viikonloppuna ja Linakin varmaan max. tunnin päivässä. Tablettia ei enää ole, sillä se meni rikki - yllätyyys. Mutta sitäkään ei saanut käyttää 2h enempää päivässä.
Meillä isommat lapset viettävät iltapäivät suurimmaksi osaksi ulkona tai kavereiden luona. Telkkaria ei ehdi tuijottaa.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

-Meillä saa näkyä kaikki tunteet. Kuten sanoin, meillä halitaan ja kerrotaan tunteista paljon. Meillä myös otetaan yhteen, mutta tärkeintä on sopiminen. Koskaan ei saa mennä vihaisena nukkumaan ja asiat sovitaan.


Miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

Ei kommentteja