Vastauksia

Heitin joulukuussa ilmoille kysymyspostauksen ja petyin kyllä aika paljon siihen, ettei kysymyksiä oikeastaan tullut kuin muutama.
Ehkä ketään ei sitten kiinnostakaan yhtään mikään, mitä kirjoittelen... No, se oli ensimmäinen ajatus, mutta sitten päätin kiusata teitä olemassaolollani mahdollisimman kauan :D
Iso kiitos kuitenkin teille, jotka jaksoitte kommenttinne ja kysymyksenne jättää!


Tässä siis vastauksia:


Missä tapasitte?
Tästä on tasan kaksi versiota - se oikea ja M:n vesio :D
Oikeasti tavattiin ekaa kertaa keväällä 2011, mutta M ei muista sitä. Sitten tavattiin loppukesästä 2011 uudelleen, eikä M muista siitäkään mitään, koska sammui lähes samantien mun sänkyyn. Herrasmies kun oli, niin totta kai suostuin näkemään uudelleen! ;)
M:n mielestä ollaan tavattu vasta elokuun lopussa 2011. Känniääliö ei muista.


Miten M:llä on lähtenyt koti-isyys käyntiin?
Mun mielestä tosi hyvin - M tykkää olla kotona tyttöjen kanssa ja tytöt tykkää olla iskän kaa!


Ja mitä isimies touhuaa lasten kanssa kun äiti on töissä?
Näillä on tapana nukkua piiitkään aamulla. Sitten on vuorossa perus aamupesut ja -palat. M:n äiti käy usein Linan kanssa ulkona, muuten M leikkii tyttöjen kanssa hiki otsassa kotosalla. Ruokailun jälkeen kotityypeillä on tapana nukkua yhdessä monen tunnin päikkärit ja löydänkin ne usein nukkumasta, kun itse tuun kotiin. Sen jälkeen alkaa yhteinen arki.


Millaiset asumiskuviot teillä nykyään on? Asutteko miehen kanssa taas saman katon alla?
Ollaan asuttu syyskuun alusta saakka yhdessä, eli saman katon alla. Ollaan naimisissa edelleen ja ihan oikeassa parisuhteessa.


Kauanko isä aikoo olla kotona lasten kanssa? Oletteko miettineet, millainen hoitomuoto sen jälkeen.
Tällä hetkellä on suunnitelmissa hakea pikkutytöille päiväkotipaikkaa niin, että aloittaisivat molemmat viimeistään elokuussa päiväkodissa, jolloin M menisi takaisin töihin.
Eli vielä tovin saisivat tytöt nauttia iskän läsnäolosta. Meillä on todella mukava alle 2-vuotiaiden päiväkoti aivan kotimme vieressä, josta mm. A on päiväkotiuransa aloittanut, joten en epäröi laittaa Linaa ja Elleä samaiseen päiväkotiin ollenkaan.


Miten pienet lapset suhtautuvat äidin poissaoloon? Onko esim. iltaisin tai aamuisin protestia?
Saan paljon haleja ja huomionhakua, kun astun ovesta sisään. Molemmat nauravat ja haluavat syliin. Se on ihanaa!
Aamuisin tytöt eivät ole hereillä, kun lähden, eikä iltaisinkaan ole mitään ongelmia ollut - minä yleensä nukutan Linan.
Alkuun oli tietty hieman hankalempaa, mutta tytöt ovat tottuneet olemaan iskän kanssa ja homma sujuu hienosti. Ja oikeastaan ajassa mitattuna en ole edes pitkään pois, sillä suurimman osan minun poissaoloajasta tytöt nukkuvat :D


Onko isästä koti-isyyden myötä tullut se, johon lapset turvautuvat hädän hetken, vai onko äiti "ykköslohduttaja"?
Musta tuntuu, että tää vaihtelee! Välillä esim. Linan on pakko saada olla äidin sylissä, eikä iskä kelpaa. Mutta sitten taas toisinaan äiti ei saa pusuja, mutta isi saa... Eli aika normaalia?
Kuitenkin huomaan isän ja tyttärien välillä olevan "se oma juttu", jota minä en osaa.


Joko rotta/hiiriongelma on ratkaistu?
On! Thank god! Oli mikä ongelma tahansa, niin onneksi se piina on ohi :D

Kiitos vielä kaikista kysymyksistä - toivottavasti saitte vastauksista sen, mitä haitte.

Olette varmaan huomanneet pientä fiksausta Facebookin ja Instagramin puolella??
Vielä hetki, niin muutokset tulevat tänne blogiin saakka - stay tuned!

Ei kommentteja