Ei koskaan läsnä

Mulla on ollut todella hektinen alkuvuosi. Tuntuu, että koko ajan on jotain, eikä ajatukset pääse milloinkaan lepäämään. Aivot raksuttaa 110% teholla ja mihinkään ei oikein ehdi paneutumaan täysillä.
Mulle normaali päivä on olla koulussa ensin 8h, käydä kaupassa, tehdä sapuskat ja istua sen jälkeen koneella 4h vastailemassa sähköposteihin ja saada viikonloppuna pidettäviä blogipäiviä kasaan. Samaan aikaan hoidan myös omia syntymäpäiväjärjestelyitä ja pientä tapahtumaa, jonka on tarkoitus olla toukokuussa. Joten tekemistä riittää!
Lisäksi hokasin, että kaiken tämän lisäksi meillä olisi kevään aikana myös kahdet lastensynttärit, joiden eteen en ole laittanut yhtäkään tikkua ristiin... Vuoden äiti!

Kaikki tämä tietenkin vaikuttaa perhe-elämään.
M saattaa joutua sanomaan asiansa kolmekin kertaa, enkä siltikään keskity siihen täysin. Lapset joutuvat odottamaan omaa vuoroaan, koska äiti keskittyy sähköposteihin. Itsestä tuntuu, ettei tekeminen lopu koskaan. Kun on ruoan saanut tehtyä, niin ennen kodinhoitohuoneeseen siirtymistä pitää vastata pariin sähköpostiin ja kun pyykkikone laulaa, niin kirjoitellaan yhteistyöehdotuksia... Koulutehtävistä puhumattakaan.

Olen valehdellut itselleni, että tämän viikon jälkeen se helpottaa. No eihän helpota. Sitten on ne synttärit - täytän 20(30) ja sen olen kuullut olevan juhlittava luku! Joten kahden vuoden tauon jälkeen potti räjähtää ja keväällä juhlitaan oikein kunnolla!
Viikon päästä olen myös järkkäillyt M:lle jätkieniltaa, joten me kaikki naiset lähdetään evakkoon. Joten parisuhdeaika muuttuu silloinkin joksikin muuksi. Viime sunnuntaina me vuokrattiin M:n kanssa leffa, mutta päädyin katsomaan trillerin yksin, sillä Elle ei ollut yhteistyökykyinen.

Koulussa tulee koko ajan jotain uutta tehtävää ja muistettavaa. Pitäisi ehtiä tekemään töitä ja ehtiä hoitamaan kotia.

Vaikka nautin kovasti kaikenlaisesta järjestämisestä ja siitä, että saa tehdä koko ajan jotain, niin täytyy myöntää, ettei se tee kovin hyvää parisuhteelle. M odottaa tällä hetkellä omaa jätkieniltaa enemmän kuin kuuta nousevaa, eikä siihen vaimon järkkäämät leffaillat oikein pärjää.. Eikä se oikeastaan haittaa, sillä itse en tällä hetkellä oikeastaan ole koskaan läsnä. En ainakaan henkisesti, sillä aivot raksuttavat miljoonia ja ajatukset ovat aina jossain muussa kuin parisuhteessa.
Tekemistä riittää kaiken eteen vaikka kuinka ja onkin ollut jo hetken fiilis, että kaikki vedetään puoliteholla. Ainakin omalta osalta. Tähän toki vaikuttaa myös jokaöiset vain muutaman tunnin yöunet, jotka ansaitsevat oman postauksensa....

Miten te muut hoidatte koulun, työt, kodin ja parisuhteen?

12 kommenttia

  1. Tsempppiä! Musta tuntuu usein samalta mutta eniten asiaan vaikuttaa haastava työni. Joku tuttu kerran sanoi, että siinä vaiheessa kun pariskunnalla ei enää ole muuta yhteistä tekemistä kuin erilaisten kodinkoneioden täyttäminen ja tyhjentäminen, on syytä huolestua. Mutta ettehän vielä sellaisessa tilanteessa ole...?
    On tosi hienoa, että kiireisestä elämäntilanteesta huolimatta jaksat järjestellä esim. tuota 2+-päivää. Iso peukku siitä sulle! <3

    VastaaPoista
  2. Ei tilanne onneksi (vielä) niin paha vielä ole :D Ja varmasti parin viikon päästä meillekin löytyy joku rako olla ihan kahdestaan. Tää on varmaan vaan klassinen "kaikki tapahtuu ja kasaantuu samaan aikaan" tilanne, joka purkaantuu pikku hiljaa! :)

    VastaaPoista
  3. Olen vielä kotiäitinä, mutta musta tuntuu nytkin välillä, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Lapsille toki löytyy aikaa ja omista puuhailuista tai parisuhdeajasta iltaisin en ole myöskään valmis luopumaan. Ajanpuute näkyy ehkä sitten enemmän kodin siisteydessä, joskaan ei meillä koskaan likaista ole. Ehkä muutama vaate siellä täällä, lasten leluja muuallakin kuin lastenhuoneessa ja keskeneräisiä käsitöitä keittiön tasoilla. :D Mutta joo, kovasti on tullut pohdittua, että kuinkahan sitä sitten onnistuu aikatauluttamaan kaiken, kun paluu koulunpenkille koittaa.

    VastaaPoista
  4. Ne ruuhkavuodet.... Itse koen jo valmiiksi syyllisyyttä äitiyslomalta töihinpaluusta lähinnä lapsen takia, eipä siinä ehdi päivässä juuri lasta näkemään. Vaikka parisuhdekin tarvitsee oman aikansa, niin toivon sen olevan molemmille kuitenkin niin tärkeä, että se kestää vähän vähemmälläkin pidolla ne muutamat hassut vuodet kun lapset ovat niin pieniä. Se on kuitenkin ohikiitävä hetki...

    Mutta sun arki kuulostaa kyllä jotten sanoisi - melko hurjalta! Pystyisitkö jotenkin aikatauluttamaan tekemisiäsi? Vain tiettyinä päivinä jotain projektia eteenpäin?

    VastaaPoista
  5. Kyllä tää välillä aika hurjaa on! Mutta uskon, ettei missään lapsiperheessä tehsä 3h illallisia ja lattiat kiillä vastavahattuina :D
    Niin kauan, kun molemmat (ja kaikki) on tyytyväisiä ja varmoja siitä, että homma toimii, niin kaikki on mun mielestä hyvin.

    VastaaPoista
  6. Tää on ollu nyt aika hektistä pari viikkoa :D Mutta tosiaan yksi "lasti" tippuu hartioilta tän viikonlopun jälkeen ja se onkin varmasti se isoin ajanviejä. Eilen jäi niin paljon vastailematta sähköposteihin, että joudun nyt menemään koulussa tauolla niihin vastaamaan... Se on tämä loppukiri, kun tapahtuma on jo lauantaina.

    Kaikki loppuu aikanaan ja varmasti myös tämä hullunmylly täällä :)

    VastaaPoista
  7. Täällä kanssa yksi äiti, jolla kolmivuorotyö, 2 lasta, paljon poissa oleva mies ja taipumus lupautua järkkäämään milloin mitäkin tapahtumaan. Aina on kaikesta selvitty, vaikka rankkaakin on ollut. Onhan se niin, että vaikka se järkkääminen on raskasta, niin on se sen arvoista. Kaiken työn jälkeen kesken tapahtuman kun ylpeänä ja tyytyväisenä tajuaa, että mä olen tämän takana. Paljon tsemppiä aikataulun ongelmiin ja oikein hyviä treffejä teille.

    VastaaPoista
  8. Hei kohtalotoveri! Mulla on just sama tilanne ja pitäis valmistua keväällä. Just pohdin, että miten tästä keväästä selviää olleen! Voimia sinne myös. PS.just vatsataudista selvisi lapsi..

    VastaaPoista
  9. Siis se just kun vuorokaudessa ei oo tunteja tarpeeksi -ja mä olen kotona! Tsemppiä!

    Mä muuten oon täällä taustalla niin blogin puolella kuin facessakin, en oo unohtanut, nykyisin pitää vain varata erikseen aikaa kommentoinnille kun Sophiella alkaa uhma kukoistamaan ja kiipeilyinto on suurta, silmät pitää olla selässäkin! :P

    VastaaPoista
  10. Niinpä - se ottaa, mutta antaakin todella paljon! Itsellä on ainakin tällä hetkellä todella hyvä fiilis positiivisesta palautteesta :)

    VastaaPoista
  11. Huh.. Tsemppiä kovasti sinnekin!!

    VastaaPoista
  12. Kyl mie tiiän, että sie siellä oot <3 Mullakin on ollu pää persiissä tässä pari viikkoa :D

    VastaaPoista