Avoimesti kateellinen

Kateellinen on sana, joka jo sanana nostattaa hyvin niskakarvat pystyyn. Se on hyvin negatiivinen ja hyvinkin negatiivinen on sen tarkoituskin.
Kateellisten puhetta, kateellisten panettelua, kateellisten katseita. Kaikki negatiivista.

Mä oon alkanu olemaan kateellinen. Mutten sillä tavalla katellinen, että haluaisin lytätä niitä ihmisiä, joilla on, mitä minulla ei ole.

Voiko olla katellinen positiivisella tavalla?

Mä oon kateellinen niille, joilla on rahaa kuin roskaa toteuttaa omia unelmiaan.
Mun unelmat vaatii todella paljon rahaa toetutuakseen, eikä nyt ole kyseessä edes mitkään pilvilinnat ja matkat avaruuteen. Kyseessä on ihan perussettiä "haluaisin hyvät leikkuusakset, GHD:n kaikki mahdolliset raudat ja hyvin toimivan leikkuukoneen". 3000€, kiitos.
"Haluaisin, että mulla olis tarpeeksi rahaa ostaa lapsille kokonaan uudet ulkovaatteet niin välikauteen, talveen kuin kesäänkin." 1500€, kiitos. "Haluaisin, että mulla olis tarpeeksi rahaa toteuttaa isompien lasten haaveet harrastamisesta." 1200€/vuosi, kiitos.

Vaikka olen kateellinen niille, joilta sitä massia löytyy, niin en koe kuitenkaan sitä niin, että minun kateuteni olisi negatiivista. Päinvastoin, se on hienoa, jos jollakulla on rahaa päästä toteuttamaan niitä unelmiaan ja haaveitaan.

Mä oon kateellinen niille, jotka saa jäädä kotiin lastensa kanssa.
Tää on ihan mun oma "mitäs lähdit opiskelemaan" dilemma. Jollen opiskelis, niin saisin olla kotona lasten kanssa. Siinähän sitten kadehdin niitä, jotka herää aamuisin oman kultamurunsa hymyyn ja niitä, jotka voivat kuluttaa täyden 100% läsnäolostaan vain ja ainoastaan lapselle.
Onneksi kuitenkin olen myös ollut kotiäitinä, joten kateellisuuteni on vain haikeutta.

Kotiäitikateus ei ole kuitenkaan myöskään sellaista, että lähtisin dissaamaan niitä kotiäitejä. Noup. Musta on kiva huomata, että joku pystyy olemaan kotona lapsensa kanssa.

Mä oon kateellinen niille, jotka pystyy totaaliseen elämäntaparemppaan.
Tääkin on sarjassamme "nosta se perse sieltä sohvalta ja tee asialle jotain". Mutta mä en vaan osaa.

Siltikään en lähde räkimään kadulla niiden päälle, jotka siihen pystyvät. Nostan hattua.

Mä oon kateellinen niille, joilla riittää tarmoa kaikkeen.
Oon todella usein täysin poikki. Tuntuu, että tekemistä on liikaa, eikä aikaa mihinkään. Oon todella kateellinen niille, joilla pysyy langat käsissä vaikka tekemistä olis kuinka. Ja ennen kaikkea niillä ihmisillä on maailman positiivisin asenne tekemiseen!

En kuitenkaan mökötä kotona tiskikonetta täyttäessä ja kiroa yllä olevaa sakkia maan rakoon. Ihailtava piirre tuo tarmokkuus.

Onko kateellisuus siis turhaan negatiivinen sana? Oletteko te koskaan kateellisia? Hyvällä vai huonolla tavalla?


 

8 kommenttia

  1. Sanotaan, että kateus on alkukantainen voima. Siihen sanontaan sisältyy myös ajatus, että se on liikkeellepaneva voima. Mun mielestä kateuteen kuitenkin kuuluu se, ettei ajattele toisesta hyvää. Että ajattelee, että toisen onni on jotenkin omasta pois. Itse yritän kaikin keinoin vältellä, ettei sellainen käärme luikertele sisälleni... Mutta ihmisiähän me kaikki ollaan. On tärkeää, että pystyt pukemaan kateutta koskevat ajatuksesi näin rehellisesti sanoiksi!

    VastaaPoista
  2. Mäkin kirjoittelin juuri vähän aika sitten kateellisuudesta! Mä koen kateellisuuden aina vähän negatiivisena siitä syystä, että ei siitä oikeastaan mitään positiivistakaan irti saa.. Mutta useimmat varmasti kadehtii terveesti eli ei toivo kenellekkään mitään pahaa, vaan yksinkertaisesti haluaisi vaan itselleen samaa. :)

    VastaaPoista
  3. Joo mä ymmärrän sun pointtis! Minäkin olen todennut olevani kateellinen (sillätavalla ihailevasti huokaillen) muiden taidoista mm. laulamisen, sisustussilmän tms. suhteen. :)

    VastaaPoista
  4. Elisa (glmamma.blogspot.com)22. tammikuuta 2015 klo 23.26

    Olipas kiva postaus lukea, ihanasti ilmaistu! :) Mielestäni tuolla tavalla saakin olla ns. kateellinen.. Voisiko tuon luokitella melkeinpä haaveilunkin kategoriaan! :) // Glmamma

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä taas kateuden ei tarvitse olla negatiivista tai ajattelua siitä, että sen toisen onni on omasta pois. Se tässä kirjoituksessa olikin pointtina, että kateutta voisi ajatella myös toisella tavalla.
    Mä en näistä mistään ajattele, että jos toisella on asiat niinkuin mä haluaisin niiden mulla olevan, olis jotenkin paha asia. Osaan olla iloinen niiden ihmisten puolesta, joilla "asiat on paremmin", jos näin voi sanoa :D

    VastaaPoista
  6. Uskon kanssa, että suurin osa vain toivoisi itselleen samaa, mitään pahaa tarkoittamatta. Sairaalloinen kateus ja siihen liittyvä katkeruus onkin sitten ihan toinen asia..

    VastaaPoista
  7. Eiköhän meissä kaikissa asu pieni kateellinen minä, joka toivoisi jotain vähän enemmän ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Elisa :) Positiiviselle kateudelle ei tosiaan löydy omaa sanaansa! Sellainen pitää jonkun viisaamman keksiä :D

    VastaaPoista