Kun arkea ei ole

kp6 kp5

Sain jokin aika sitten kommentin, että postaukset ovat siirtyneet kommentin antajan mielestä enemmän ennalta suunitelluiksi ja aihepiirimäisemmiksi. Tavallista arkea ei enää näy.
Tämä on kyllä täysin totta. Tosin en ole koskaan ollut "päiväkirjamainen" kirjoittaja, en kerro päivän kuulumisia tai selosta viikon tapahtumia jonomaisesti. Mutta mihin se arki on kadonnut?

Taidan olla hukkunut arkeen. Arkea ei enää ole. Minä en enää ole arjessa mukana, vaan päivät ovat muuttuneet suorittamiseksi ja väkinäisiksi etapeiksi kohti jotain - en tiedä mitä. Tällä hetkellä ehkä talvilomaa kohti.
Koulun ja kodin yhdistäminen on rankkaa. Minulla on lähestulkoon jokainen koulupäivä 8h pituinen ja sen jälkeen hoidan kodin, kunnes menen ajoissa nukkumaan vain taas herätäkseni uudelleen aamulla kello 6. Joudun valitettavasti kirjoittamaan postauksia ajastukseen, koska spontaanille kirjoittamiselle ei enää aikaa ole. Tämä stressaa minua itseäni kovasti, enkä yhtään ihmettele, jos se näkyy lukijoillekin. Inspiraatioita kuitenkin tulee lähestulokoon koko ajan, mutta aikaa kuvaamiselle ja kirjoittamiselle ei yksinkertaisesti joka päivä ole.
Koulun ja kodin lisäksi yritän tällä hetkellä tukea lähimmäistä, jolla on paha masennus. Tämä vie minulta itseltä voimia ja saa minut olemaan jatkuvassa ylisuorittamismoodissa, josta ei ole aikaa pysähtyä pohtimaan omaa oloa. Tai ehkä minulla ei ole uskallusta pysähtyä, sillä saattaisin itsekin masentua.

kp4 kp3

Kännykän muistiinpanoissa, joihin aina postauksien otsikoita ja aiheita varastoon kirjoittelen, odottaa tällä hetkellä 20 kirjoitusta, joista suurin osa käsittää arkea. Meidän päivä, koti-isyys, koulun yhdistäminen lapsiarkeen, isän päivä vs. äidin päivä.
Mutta ehkä niihin syventyminen jossain takaraivossa pelottaa. Ehken enää uskalla kertoa meidän arjesta, minun arjestani, sillä tällä hetkellä se on niin suorittamista, ettei siitä uskalla edes puhua. Mitä enemmän arkea suorittaa, sitä enemmän se katoaa, sitä enemmän sitä itse pelkää ja sitä enemmän siitä ei halua puhua.
Omaan mielialaan olen myös huomannut vaikuttavan ehkäisylaastarien käytön - huomaan olevani entistä alakuloisempi, äkkipikaisempi ja kiukkuisempi. Joten niiden käyttö on varmasti vaikuttanut myös yleiseen suorituskykyyn. Niiden käyttö loppui viikonloppuna.

Tietoisesti olen myös vähentänyt lasten osuutta postauksissa. Joten sekin varmaan näkyy sellaisten perus neuvolapostauksien poistumisena. Neuvolakuulumisia tuskin tullaan enää lukemaan Mammavaarassa. Ei olla luettu hetkeen.

kp2 kp1

Olen myös saanut kokea kirjoittamisen huonot puolet ja kuullut tuttavapiirissä pyörivän jos jonkinmoista huhua. Suoranaista paskaa minusta. Tutut ja ihmiset, joita pidin ystävinäni eivät sitä olekaan ja seläntakana on pitänyt jauhaa asioitani. Joten sekin on saanut minut hetkellisesti varpailleni ja tällä hetkellä luottamus ihmisiin on aika vähäinen.
Jos elämänsä avaaminen, vertaistuen tarjoaminen lukijoille tarkoittaa sitä, että jollakulla on oikeus vääntää siitä jotain, mitä se ei ole, laittaa ainakin minut hämilleni. Mutta siihen on totuttava. Se vain kestää itsellä aina hetken ymmärtää, mistä on kyse.

Tietty nämä asiat näkyvät blogin puolella, mutta itse toivon sen olevan väliaikaista. Toivon, että pääsen pian pois suorittamisoravanpyörästä ja pääsen nauttimaan niistä pienistä asioista, joita elämä tuo. Pääsisin nauttimaan siitä arjesta, josta oikeasti pidän.
Rakastan blogiani todella paljon, enkä halua sen suistuvan suorittamiskierteeseeni. Tämän vuoksi olen yrittänyt kuitenkin kirjoittaa itselle tärkeistä asioista, vaikka ne sitten ovat jonkun mielestä tuntuneet kolumneilta blogikirjoitusten sijaan.

Joskus täällä ruudun toisella puolella tapahtuu asioita, joista ei voi kirjoittaa ja joista ei halua kirjoittaa. Johonkin on se raja vedettävä. Nyt rajani on näkynyt teille lukijoille ja toivon, että osaatte ajatella sen verran minunkin kannaltani, että ymmärrätte antaa minun välillä kirjoittaa "pintaliitoisesti".
Kyllä niitä arkipostauksia tulee vielä kyllästymiseen saakka!

kp7 kp8

Ihanaa marraskuun ensimmäistä alkanutta viikkoa!

12 kommenttia

  1. Täällä pysytään, vaikka kirjottaisit mistä <3 Halaus sinulle!

    VastaaPoista
  2. <3 Lämmin halaus täältä! Toivottavasti se arjen ilo alkaa pikkuhiljaa palailla. Muista että et voi tukea toisia ja pitää seiniä pystyssä jos oma olo on kurja, kyllä kaikki sellainen lähtee omasta hyvästä olosta.

    Nuo hormonaliset ehkäisyt aiheuttaa kyllä kaikkea! Meilläkin siirryttiin takasin kumilinjalle, kun rengas aiheutti totaalihaluttomuutta ja pillerit sai ihon kukkimaan ja hiukset rasvoittumaan. Ei ole vieläkään minun juttu, ihmettelen miksi edes yritin kun vanhastaan sen jo tiesin ja kumit toimi oikein hyvin 7v ennen Sophien odotuksen yritystä. Huoh. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa :D

    VastaaPoista
  3. Olipa pysäyttävä kirjoitus. Voimia arkeesi!

    VastaaPoista
  4. Terhi|Äiti ja melukylän lapset4. marraskuuta 2014 klo 1.00

    Paljon tsemppiä sinne.♥ Ja voi että kuinka suloisia kuvia pienestä tyttösestä.

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos Annina! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos J <3

    En mä kuitenkaan mitenkään tarkottanu, että mä olisin täällä elämäniloni menettäny - en ollenkaan :D Arki vaan tällä hetkellä menee kuin tuulitunnelissa, eikä siinä ehdi pysähtelemään...
    Mulla on onneksi paljon asioita, joista itse nautin todella paljon ja jotka antavat voimia jaksaa! Eihän tästä nyt muuten mittää tulis!

    Mutta viheliäisiä ovat nuo hormonaaliset ehkäisymenetelmät! Ei hajuakaan, miten tästä jatkaa, kun ei se kumikaan ole meikäläiselle se paras vaihtoehto....

    VastaaPoista
  7. Kiitos Lindiz <3
    Kyllä tämä tästä helppaa, kunhan saa vaikeimman alta pois :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Terhi! <3 Liinuskasta on kasvanu niin iso tyttö ponnareineen :') Harmi, että poskea koristaa tällä hetkellä tuo ikävännäköinen mustelma.. Mutta se kertoo siitä, että neiti on meneväinen :D

    VastaaPoista
  9. EI pahalla,mutta blogisi EI sovi tänne kaksplussaan. Kannattaisi vielä miettiä paluuta vanhaan.

    VastaaPoista
  10. Valitettavasti en ole menossa Kaksplussalta minnekään :)

    VastaaPoista