Alkuhuumaa ikävä

2
Kirjottelin syyskuussa, etten ikävöi yhtään raskaana olemista, vauvoja tai lisää lapsia. Olen täysin tyytyväinen tämänhetkiseen lapsilukuun, eikä meille tule enää koskaan lisää prinsessoja. Sitten Emmi sai ihanan pikkuprinssin, Anna synnytti samana päivänä kuin Emmi ja sitten ala-asteelta saakka tuntemani Jenni sai tämän kuun alussa kolmannen lapsensa.

5
Ei hätää äiti, ei meille ole tulossa lisää lapsia. Mutta sitä kaikkea alkuhuumaa on kyllä kieltämättä ikävä. Plussaamisen odottelua, jännitystä joka kuukausi, että joko nyt tärppäsi. Ensimmäisen ultran odottamista ja ensikohtaamista pienen katkaravun kanssa televisioruudun välityksellä. Mahan kasvattamista ja rakenneultran jännittämistä. Pienten vaatteiden ostamista ja niiden viikkaamista vaatekaappiin. Sitä, että saa lapsen ensimmäistä kertaa syliinsä.
Siihen se ikävä sitten loppuukin.

En ikävöi ollenkaan loppuraskauden mammuttina olemista, en närästystä, huonovointisuutta enkä todellakaan synnyttämistä. En täysin unettomia öitä ja imetysongelmia.

3 4
Voisiko joku keksiä, miten saisi koettua sen kaikean kivan huuman ja jättää ne ikävät sivuoireet pois laskuista?
Mies nyt olisikin valmis vielä kokemaan kaiken uudelleen. Ja olenkin sanonut, että lähden mukaan touhuun, jos hän on raskaana, synnyttää ja jää vauvan kanssa kotiin. Ei tullut kauppoja.

6
Vaikka kotosallakin majailee vielä vauvaksi kutsuttu Elbandeerus, joka ei kyllä 8,5 kilon ja 68 sentin koollaan mikään vastasyntynyt enää todellakaan ole.. Niin kaipaan pienen vastasyntyneen nuuhkuttelua.
Olenkin Emmille ilmaissut harmitukseni siitä, että he asuvat liian kaukana - kyllä saisivat muuttaa lähemmäksi, jotta tämä täti pääsisi hemmottelemaan pikkuprinssiä!

1

Vaikka tämän perheen lapsiluku on tässä, niin kai sitä välillä saa haikailla ja katsella vastaantulevien raskausmasujen perään?

12 kommenttia

  1. NO SAAA!! Naisilla taitaa olla ikuinen henkinen vauvakuume vaikka oikeasti ei haluaisikaan enempää vauvoja.. sisäänrakennettu riippuvuus vauvantuoksusta joka ei katoa edes silloin kun edessäsi huutaa taapero pää punaisena kun ei saa hakata kissaa kattilan kannella. Ei se vaan häviä ... vauvan tuoksu. ah <3

    VastaaPoista
  2. Kamala ihana postaus! Ei sais lietsoa muutenkin vauvakuumeisen mamman hormoneita solmuun :DDDDD Oot kyl ihan oikeessa, saa sitä haikeilla ja ikävöidä ja muistella. Onhan se nyt vähintä mitä luonto voi meille järjestää kun miettii millasen voimanponnistuksen sitä raskauksien ja synnytyksien aikana käyttää -ihan oikein että siitä jää jotain postiivista ja haikailtavaa mukaan kannettavaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Oikeassa olet! Taitaa se "vauvakuume" olla ja pysyä siellä takaraivossa aina ja ikuisesti :)

    VastaaPoista
  4. Näinpä! Mua lietsoo kaikki ympärillä, kun menevät synnyttelemään ja vielä kehtaavat laitella kuvia ;) Pieniä vauvoja <3 Mä koitan tässä hokea, että A vois alkaa tekeen lapsia 10 vuoden päästä, niin mun ei enää tartte :DDD

    VastaaPoista
  5. Huhhei, samoja aatteita täällä! Itelläni ON lapsiluku täynnä (tytöt 14 / 10 / 1v), mutta en muista aikaa että olisi ollut tällainen vauvankaipuu! Järkeilen sen johtuvan siitä, että tiedän lapsiluvun olevan tässä. En tiedä. Tuntuu, että nytkö on tullut vastaan se ikä, että alan ajatella - miksen aiemmin sitä ja tätä.. Vauvat on vaan niin ihania -ja raskausajassa kaikkine huolineen ja kipuineen sitä jotakin :) Meillä on ihana pikku taapero, joten nautin hänestä ja isommista lapsista tietysti myös. Pakko kuitenkin seurailla muutamia "odotusblogeja", että pääsee edes fiilikseen mukaan ;)))

    VastaaPoista
  6. Totta! Se on varmaan juurikin siitä johtuvaa, kun tietää "tämän olevan tässä". Omalla kohdalla en uskalla seurailla odotusblogeja, kun siinä voi käydä sitten hassusti :DD

    VastaaPoista
  7. vauvauutisia odotellessa <3 Menishän se yks teille vielä ;)

    VastaaPoista
  8. niin kepoisesti menis yks eli kolmas elävä- jos ois me, mutta kun yksin niin ei toivoakaan, enää koskaan kai ei onnaaa.. pakko luopua onnellisesta uudesta sis
    arruksesta..

    VastaaPoista
  9. :) mä täs tää 4 viikkoinen rakkaus sylissä pohdin, et oon nyt jo aatellut että vieläkö joskus koen sen jännän -plussaaminen, paha olo, kertominen, ultrat..... ja siis niin meillä ON neljä ihanaa tyttöä.... :D :D
    -MarjoKoo-

    VastaaPoista
  10. On se jännä, miten nopsaa voi olla valmis uuteen kierrokseen! Mä taas olin Ellen jälkeen täysin sitä mieltä, että homma oli siinä, eikä enempää tuu. Ei ollu ikävä mitään :D

    VastaaPoista