Aikuinen(ko)

Ikä on iso asia, johon varsinkin ennen tutustumista ihmiseen iän takana takerrutaan. Itse pidän tietyn ikäisiä tietynlaisina ja olen saanut itse paljon ennakkoluuloja osakseni ikäni takia. Olen siis tällä hetkellä 29-vuotias. Vanha. Kolmekymppinen. Aikuinen. 

Aika monella nuorella on ajatuksena, että elämä on loppu jo siinä vaiheessa, kun se 30 kilahtaa täyteen. Enkä ihmettele, niin minäkin joskus 15 vuotta sitten ajattelin. 
Kun on 30, pitää olla omakotitalo, auto, lapset ja vakituinen työpaikka. Pitää käyttäytyä soveliaasti ja ryhti on kunnossa kuin itsestään. Pitää juoda viiniä ja tykätä erilaisista juustoista. 

F**k that sh*t. 

Mä en ole lähelläkään hyvin käyttäytyvää, sivistynyttä kolmekymppistä. 
Mulla ei ole omakotitaloa, ei edes omistusasuntoa. Autoa en osta, mutta lapset on kyllä nyt tehty. Vakituinen työpaikkakin on pelkkä unelma - sitten, kunhan joskus saa edes ihka oikean ammatin. Parturi-Kampajanakin on yleensä yrittäjä, mikä ei todellakaan takaa säännöllisiä tuloja. Joten olen todella huonosti lähtökuopissa tämän aikuistumisen kanssa. 

Entäs se kolmenkympinkriisi? Ei ole näkynyt. Olen tällä hetkellä kovinkin tyytyväinen elämäntilanteeseeni, enkä kaipaa mitään ylimääräistä. En kaipaa niitä kliseisiä omistusasuntoja tai 7-15 duunia. Ehkä olen sukua Peter Panille, mutten oikeastaan halua koskaan kangistua aikuiseksi. 
Viimeiset 11 vuotta ovat menneet niin nopeaan, etten ole ehtinyt itse kasvaa siinä ajassa mitään muuta kuin leveyttä. Ehkä muutama järjenhippunenkin on eksynyt sekaan, mutten missään nimessä allekirjoita olevani aikuinen. No ehkä vähän. En halua olla teinikään. 

Ehkä aikuisuus ja aikusena oleminen nähdään jollain tapaa negatiivisena asiana? Jäykkänä ja kaavoihin kangistuneena asiana? 
Toivon, että rikon edes hiukan niitä ennakkokäsityksiä, joita ihmisillä saattaa esimerkiksi minusta olla, kun he minut ensimmäistä kertaa tapaavat - en olekaan niin aikuismainen. 
M:n mielestä ehkäpä joskus liian lapsellinen... :D 

Oletteko te aikuisia?

8 kommenttia

  1. Kyllä mä olen aikuinen, ollut jo monta vuotta.

    Mä näen aikuisuuden niin, että aikuinen on kypsä kantamaan vastuun itsestään (ja mahdollisista lapsistaan). Mä olen onnellinen aikuisuudesta, että ne kaikki nuoruuden tunnekuohut ja muut on helpottanu, isoimmat elämänratkaisut (puoliso, ammatti, lapset jne) tehty ja elämä kulkee. Totta kai sitä tulee aikuisenakin kaikenlaista eteen, isoja juttuja, ne tunteetkin heittelee ja muutoksia tulee, eihän aikuisuus tietenkään mitään paikallaan lillumista ole. Mutta mä koen, että nyt 31-vuotiaana mä olen mä, identiteetti on kehittynyt, mä aika pitkälti tiedän, kuka olen. Ja se on kaikkien niiden teinivuosien ja "nuori aikuinen" -ikävaiheen jälkeen oikein hyvä.

    VastaaPoista
  2. Mä NIIIIN tykkään susta. Terveisin toinen ikiteini :D

    VastaaPoista
  3. Ihan samassa iässä, mutta mitään kriisejä ei kyllä ole! :D Ikä asiaa välillä tulee mietittyä, koska mieheni on melkein 11v minua vanhempia, mutta eipä tuo siltä tunnu. Kyllä se ikä on vain numeroita!

    Tule hei mukaan arvontaan http://aliceihmemaassa.blogspot.fi/2014/09/testissa-tummy-tucker-arvonta.html

    VastaaPoista
  4. Lapsen saaminen muutti mut aikuiseksi, sitä ennen en ollut! Mulle se aikuisuuden kokemus tuli siitä että tulin äidiksi, vakituinen työ tai omistusasunto eivät sitä tehneet. Tykkään kuitenkin edelleen pitää kiinni tietyistä "nuoruuteen" liittyvistä jutuistani :)

    VastaaPoista
  5. On hienoa, jos olet onnellinen aikuinen :)

    Mä taas koen, että voi sitä pystyä kantamaan vastuuta ja olemaan vastuuntuntoinen olematta kuitenkaan aikuinen. Ainakin itse olen joutunut "kasvamaan nopsaa" ja olen pitänyt itsestäni huolta jo monta vuotta ennen kuin aikuisuuden rajapyykki -18-v- kilahti mittariin.
    Tietty sitä on nykyään paljon tasapainoisempi ja varmempi itsestään. Ehkä se on sitten sitä aikuisuutta?

    VastaaPoista
  6. Ikä on todellakin vain ja ainoastaan numeroita! :)

    VastaaPoista
  7. Mä tulin äidiksi nuorena - olin 18, joten olen koko "aikuisikäni" ollut äiti. Muuta en tiedä. Ehkä juuri sen vuoksi sana aikuinen onkin minulle omituinen, koska olen ollut sitä jo niin kauan kuin muistan?
    Mutten todellakaan halua olla jäykkis :D

    VastaaPoista