Tässäkö tämä nyt oli?

Lapsiluku siis. 

Olen muutamaan otteeseen jutellut lapsiluvusta ja siitä, mitä itse olen haaveillut. Mm. tekstissä Mikä on sinun lukusi?
Oon siis aina ollut sitä mieltä, että lapsia saa tulla ja niitä voisi olla vaikka talo täynnä. Mutta jotenkin tämä lähes kaksi vuotta putkeen raskaana olemista ja nyt kahden vaippapöksyn äitinä olen tullut jonkinasteiseen seesteiseen tilaan lapsiluvin kanssa. En "tarvitse" enempää lapsia. Anot voivat jättää vääntämättä tuosta tarvitse sanasta yhtään mitään. Ne, jotka ymmärtävät, mitä tarkoitan sillä sanalla - peukku.

Lapsilukuhan on useimmiten kahden aikuisen päätös. Joskus toinen voi haluata enemmän lapsia, mikä on todella sääli, sillä omista unelmistaan luopuminen tekee varmasti jokaiselle tiukkaa. 
Meillä tuo päätös on jäädä tähän neljään. Toki never say never, mutta nyt vietän ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa, jolloin ei vaivaa vauvakuume, mahakuume, raskauskuume tai lapsikuume. Olen kuumevapaa! Olen saanut oman sisäisen rauhan koskien lapsilukua. 

Ennen kaipasin myös kovasti sitä poikaa. Halusin välillä jopa todella pakonomaisesti poikalapsen. Enää en pysty edes näkemään itseäni pojan äitinä, olen juurtunut niin näiden prinsessojen äidiksi, jotka jokainen ovat niin oma persoonansa. Olen huomannut, ettei sillä sukupuolella ole mitään väliä. 
Mulla on neljä lasta - kyllä, kaikki ovat tyttöjä, pukeutuvat pinkkiin ja tykkäävät enemmän kotileikeistä kuin pikkuautoista. Mutten koe, että jään mistään paitsi. Ehkä se on enemmän jätkien juttu viedä omaa poikaa jäkismatseihin kuin naisten. Ja näistä tytöistä on myös lähtemään sinne lätkämatsiin... 

Jälkitarkastusta odotellessani neuvolan aulassa katselin muita äitejä ja masuasukkia kantavia naisia. Ei tullut mahakauteutta, ei tullut ikävä raskaana olemista. 
Onhan minulla kotona vielä vauva, ihka oikea vauva. Vasta vajaa kolmen kuukauden ikäinen ihanuus, joka tuoksuu vauvalle monen metrin päähän - niin siinä hyvässä kuin huonossakin. Joten ei pääse vauvakuume yllättämään. 
Silti olen kovin yllättynyt itseeni, olen täysin valmis jättämään sen vauvanteon muille ja sanomaan, että minun lapsilukuni on täynnä. 

Elämää eteenpäin kovinkaan paljoa suunnittelevana ihmisenä en väitä, ettenkö koskaan saisi iltatähteä, mutta näen sen tällä hetkellä hyvinkin paljon epätodennäköisenä. 
Rakastan näitä neljää tyttöä tällä hetkellä niin paljon, etten koe pystyväni rakastamaan viidettä lasta samalla intensiteetillä. Neljä on mun luku, vaikka kovin kauan ajattelin sen olevan enemmänkin. Näin on hyvä. 

12 kommenttia

  1. Neljä on ihan hyvä luku =) mä olen välillä hukassa että onko se luku 1 vai 2. Nyt kun ite oon ollu flunssan takia jo toista viikkoa koomassa ja hoitanut pientä nuhanenää niin oon mielessäni aatellut et hyvä että lapsia on vain yks.. mut toisaalta kaikkea sitä vauvasumua on ikävä!! Vaikeaa =D hormonit sumuttaa päätä ja järki sanoo toista...

    VastaaPoista
  2. Mä uskon, että jollain tavalla biologiakin vähän määrittelee sitä lapsilukua. Uskon, että kuuluis tulla juuri tuollainen olo, et nyt on hyvä, nyt ei todella "tarvitse". Tietenkin on ihmisiä joilla on krooninen vauvakuume olemassa olevien lapsien määrästä riippumatta, enkä tiedä voiko sen laskea normaaliksi vai ei, meidän maailmassamme 2-3 lasta on normaalihko määrä, mutta on joskus eletty aikakautta jolloin lapsia on ollut helposti yli kymmenen. Kuinka silloin vaikutti tahto ja ehkäisyvälineiden puutos, sitä en tiedä, mutta koen ylipäänsä lapsien hankkimisen tarpeen olevan biologian keino varmistaa, että laji säilyy -meillä nykyaikana on vain valmiuksia rajoittaa sitä itsekin elämäntilanteen, iän ym syiden takia. Uskon, että biologia takaa meille myös sen tunteen, kun lapsiluku on oikeasti täynnä. Uskon, että jossain vaiheessa tulee se tyytyväisyys, tieto siitä että perhe on nyt valmis, eikä siihen enää kaipaa uusia jäseniä. Toki, tästä huolimatta rakkaus uuteenkin lapseen tarvittaessa varmasti löytyy, mutta luulen uuden perheenjäsenen olevan siinä vaiheessa mukava lisä sen tarpeen sijasta. Odotan myös itse, koska tuo tyytyväisyys iskee, juuri nyt mä itse tunnen, et me ollaan vielä yhtä vajaana.

    Hyvä teksti, sitä rauhaa ja tyytyväisyyttä huokuva. :)

    VastaaPoista
  3. Odotan neljättä, kolme tyttöä takana! Kiitos kirjoituksesta, koska olen samoja asioita miettinyt. Ollaan 10 vuotta yritetty poikaa. Ultrassa veikkasivat poikaa. En uskalla ajatella enkä unelmoida... Viimeiseksi tämä jää. Ei enää fysiikka kestää..

    VastaaPoista
  4. Mä olen kans viime aikoina paljon miettinyt tota lapsilukua.. postaustakin hahmotellut, mutta se on niin sillisalaattia että odottaa julkaisua vielä pitkään. En tiedä voiko sitä lukua ihan täysin päättää, elämä kuitenkin kuljettaa. :)

    Mutta ihana postaus! Jotenkin niin rauhallinen tunnelma! :) neljä typyä on hyvä määrä! :))

    VastaaPoista
  5. Neljä on kyllä todella hyvä luku :)

    Naisilla on tapana ajatella enemmän tunteilla(hormoneilla) kuin järjellä ;D
    Ja se vauvan tuoksu.........

    VastaaPoista
  6. Ihana kommentti - kuin oma pieni postaus <3
    Tosi kivasti ajateltu. Ja niin se varmaan onkin, että biologia sen lopulta päättää ja antaa ne signaalit meille, että tämä on hyvä.

    Toivottavasti teilläkin päästään siihen yhteisymmärrykseen ja rauhalliseen tilaan lapsiluvusta <3

    VastaaPoista
  7. Toivotaan, että teille poika suodaan :)
    Mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei se neljän prinsessan äitinäkään oleminen ole hullumpaa ;)

    VastaaPoista
  8. En usko myöskään, että luvun voi päättää. Olen itse aikalailla "never say never" tyyppinen ihminen.
    Mutta uskon, että olen tällä hetkellä "työni tehnyt", enkä tosiaan kaipaa enää sitä "vielä yhtä". Se on kuitenkin se tunne, joka ainakin naisilla yleensä on, kun iskee vauvakuume. Nyt sitä tunnetta ei ole ja olen todella onnellinen neljästä typystäni! :)

    Sitä ei tiedä, minkälainen olo on vaikka viiden vuoden päästä! :D

    VastaaPoista
  9. Pakko kommentoida :) Itselläni on "vain" poikia kolme kappaletta ja itse lukumäärä ei johdu siitä että olisi sitä tyttöä lähtenyt tekemällä tekemään mutta kieltämättä jossain kohtaa oli sellainen fiilis että pitäis se tyttökin saada kun eihän voi olla "vaan yhtä sukupuolta" perheessä.Varsinkin kun sitä suorasti tai epäsuorasti kuuli toisilta ihmisiltä.Siksi välillä sitä neljännen "tekemistä" mielessään pohti useaankin otteeseen vain siitä lähtökohdasta.Kolmannen jälkeen oli välillä vauvakuumeilua mutta kyllä se oma tuntemus siitä että lapsiluku on täynnä on saanut pysymään päätöksessä vaikka toisille tällainen perhe jossa ei tyttöä ole (toista sukupuolta)on "hieman säälittävää".Varmaankaan tyttöjen äitinä ei niin paljon kuule tämän tyyppistä kommentointia mutta tärkeintähän on se oma onnellisuus siitä mitä on saanut :) Samalla on haikeeta että kaikki se ihanakin mitä raskaudessa,vauvoissa ja vauva-ajassa olikin on nyt omalta kohdalta ohi.

    VastaaPoista
  10. Me kuullaan myös todella paljon kauhisteluja siitä, että kaikki ovat tyttöjä - itse en sitä koe mitenkään _kauheana_.
    Enemmän M kuulee niitä "miten sä jaksat" ja "akkavalta, tossun alla" kommentteja kuin minä taas "ihanaa, prinsessoja" juttuja. Kuitenkaan kumpikaan meistä ei koe asiaa mitenkään erikoisena.
    Kyllähän sitä on joka kerta jännännyt, että kumpi sieltä tulee, muttei se ole kertaakaan ollut pettymys, että tyttöjä on tupsahdellut.

    Raskaus ja vauva-aika on niin erityistä jokaiselle naiselle, että sitä varmasti itsellekin tulee sitten joskus vanhempana ikävä! :)

    VastaaPoista
  11. […] just nää typyt. Ei kolmea, ei viittä. Ei tietoakaan vauvakuumeesta. Ei nyt, ei viiteen vuoteen. Aiheesta kirjoitin erillisen postauksen. Luulin, että tunne on […]

    VastaaPoista
  12. […] Kirjottelin syyskuussa, etten ikävöi yhtään raskaana olemista, vauvoja tai lisää lapsia. Olen täysin tyytyväinen tämänhetkiseen lapsilukuun, eikä meille tule enää koskaan lisää prinsessoja. Sitten Emmi sai ihanan pikkuprinssin, Anna synnytti samana päivänä kuin Emmi ja sitten ala-asteelta saakka tuntemani Jenni sai tämän kuun alussa kolmannen lapsensa. […]

    VastaaPoista