Jälkitarkastus

Monen mutkan jälkeen mulla oli vihdoin ja viimein jälkitarkastus. Ei yhtään viimesille hetkille mennyt, sillä jälkitarkastuspäivänä, keskiviikkona, tuli synnytyksestä se 12 viikkoa täyteen. 

Jälkitarkastukselta en oikeastaan odottanut mitään muuta kuin sitä, että saisin jonkinmoisen ehkäisyvälineen käyttööni. Tiesin palautuneeni synnytyksestä hyvin, eikä mitään ongelmia tai komplikaatioita ollut tämän viimeisen 12 viikon aikana ilmennyt. Voin siis loistavasti synnytyksen jälkeen. 
Aika oli väkisin varattu kandipolille, koska en enää ehtinyt saamaan "normaalia" aikaa. Kandipoli on siis poliklinikka, jossa on lääkisopiskelijat tekemässä tarkastuksia. En odottanut siis kovinkaan innolla, mutta pakko se aika oli ottaa vastaan. Puhelimessa terkkari lupasi, että vastaanotolla menisi 15 minuuttia ja pääsisin pian jatkamaan matkaani kouluun. 

Ei se sitten ihan niin mennyt. Vietin aikaa neuvolassa reilu 45 minuuttia, enkä saanut edes jälkitarkastustodistusta saati sitä ehkäisyreseptiä käteeni. 

Kenelläkään ei ollut minkäänlaisia papereita minusta, neuvolakortit ja synnytyspaperit olivat hukassa. Ovat edelleen. En ole kenenkään kanssa käynyt synnytystä läpi vieläkään, saati saanut edes nähdä sitä paperia, joka synnytyksestä annetaan. Kukaan ei tiennyt, missä päin maailmaa ne paperit huitelivat. Harmi sinällänsä, sillä odotin juurikin näkeväni tuon iPana-kertomuksen synnytyksestäni. 
Tietokoneet eivät toimineet, kone ei tulostanut todistusta käynnistä eikä antanut lääkärin kirjoittaa reseptejä. Paperireseptejä ei ollut enää olemassa ja viisi lääkäriä ihmettelivät tekniikkaa samalla kuin minä tuijottelin kelloa. 
Opettava lääkäri lupasi lähettää todistuksen jälkitarkastuksesta suoraan KELAan, joten toivon sen sinne tällä viikolla rantautuneen. Resepti Evra-laastareista tuli perjantaina postissa.

Kävin siis vilauttamassa alapäätäni ja sain kuluttaa 45 minuuttia kalliista ajastani, jotta voisin nyt arvailla, onko paperit menneet sinne, minne pitää.... Aika turha käynti siis mielestäni. 

Kuitenkin aulassa istuessani ja muita äitejä ja odottajia katsellessani hokasin, etten kaipaa tippaakaan raskaana olemista. Meille tuskin siis enää lapsia tulee. Ei tullut vauvakuumetta, ei masuikävää, ei mitään. Olen tehnyt työni saattamalla neljä ihanaa tyttöä tähän maailmaan. 

Ei kommentteja