Äidin omatunto




Koulun aloittaminen on tuonut uusia olotiloja pintaan. Lähinnä ehkä toisten tuomana ja välillä myös ihan itse olen itselleni pahan mielen aiheuttanut. Äidin omatunto. 

Äidin omatunto sanoo, ettei saisi olla päiviä koulussa ja "viettää vapaa aikaa" (hahahh) löysäilemällä koulussa, vaan äidin pitäisi olla lasten kanssa kotona. 
Usein saan kuulla kysymyksiä, kuten "missä lapset ovat", "kuka lapsia nyt hoitaa", "miten voit olla päivät poissa kotoa", "pystytkö olemaan päivät poissa kotoa", "pärjääkö isä lasten kanssa". Ja kyllä ne kysymykset saavat olon tuntumaan vielä surkeammalta kuin se joskus jo valmiiksi on. 


Lina ja Elle viettävät siis päivät isänsä kanssa, samalla tavalla kuin minä vietin päivät lasten kanssa kuin M oli töissä. Kyllä pystyn suht helposti olemaan päivät poissa kotoa, lähinnä juurikin sen vuoksi, että syy on mitä mielekkäin ja päivät menevät koulussa enemmänkin kuin nopeaan. Miksei isä pärjäisi omien lastensa kanssa kotona ihan yhtä hyvin kuin äitikin? M halusi jäädä kotiin, enkä todellakaan olisi koulua näin pian edes pystynyt aloittamaan ilman, että M olisi "vapaaehtoisesti" jäänyt kotiin. Välillä koulussa mietinkin tippa linssissä kuinka ihana mies minulla onkaan, kun hän mahdollistaa minun unelmieni tavoittelut.
Viihdyn koulussa enemmänkin kuin hyvin, suorastaan rakastan tällä hetkellä sitä mitä teen. Elän unelmaani. En malta odottaa valmistumista ja sitä, että pääsee tekemään ihan oikeasti sitä ammattia, mihin olen luotu.





Totta kai mullakin on päiviä jolloin olisi mielummin kotona lasten kanssa. Itkin viime lauantaina omaa ikävääni lapsia kohtaan, kun Elle hymyili niin ihanasti äidille heti aamusta. Enää toisen viikon jälkeen ei tunnu niin pahalta, paskalta mutsilta. Kaikki tytöt ottavat äidin mielellään vastaan päivän päätteeksi ja on todella ihanaa, että on jotain, mihin palata. Onneksi on päivää vielä koulupäivänkin jälkeen jäljellä.
Koulu on saanut meidän perheen yhteen ja tiivistänyt välejä. Jos meillä ennen oli vielä M:n kanssa tulevaisuus avoinna, niin tällä hetkellä me molemmat tiedämme tasan tarkkaan, mitä yhteiseltä tulevaisuudeltamme haluamme.




Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Vaikkakin se äidin omatunto kolkuttelee välillä. Koulua on kuitenkin enää jäljellä vain 19 kuukautta, joten äkkiäkös sekin on käyty! 
Huonompia päiviä tulee varmasti eteen, mutta tieto niistä helpottaa niihin suhtautumista. Ei aina voi olla hyvä päivä, eikä meillä eletä strömsössä. Mutta parturi-kampaaja on mun juttu ja se äidin omatunnon vain täytyy kestää. 



6 kommenttia

  1. Hus pois huono omatunto! miksi sen pitäis olla just äiti, joka on lasten kanssa kotona? Mieti, minkä upean tilaisuuden isä saa, olla seuraamassa lastensa kehitystä koti-isänä. Se on mahtava juttu, ja taatusti hyvä myös isän ja tytärten suhteen kehitykselle!

    Mä menin keskimmäisen lapsen jälkeen töihin, kun lapsi oli vajaa 9kk ja isä jäi kotiin. Kyllähän sitä hämmästeltiin, mutta lähinnä positiivisesti. Neuvolantäti (sellainen eläkeikää lähentelevä terkka) tosin oli ihan kauhuissaan, ja ihmetteli, että miten ihmeessä me nyt pärjätään, kun ÄITI menee töihin ja ISÄ jää kotiin. Miksei oltais pärjätty, meillä mies on aina hoitanut lapsia tosi paljon, ja osaa hoitaa kyllä kodinkin. Imetys vähän tuotti päänvaivaa, mut sekin hoitui, imetin ennen töitä ja taas töiden jälkeen.

    Muistan kyllä, et mulla oli myös haikea olo siitä, miten paljon olin poissa lasten elämästä (vaikka mulla ei kovin pitkät työpäivät ollutkaan), mutta toisaalta, mies oli ollut samassa tilanteessa esikoisen suhteen. Olis vähän epäreilua viedä jokaisen lapsen kohdalla itselleen se kotonaolevan osa.

    VastaaPoista
  2. Mä tiedän ton fiiliksen! Ja en tiedä, koska ihan pienten kanssa oon aina ollu kotona. Mutta Emmin kanssa homma jäi lyhyeen, kun aloitin koulun ja mörkö jäi kotiin. Oli haikeeta, omatunto soimas ja kaikkee päälle. En osaa mitään lohduttavaa sanoa, mutta yksin et tuntojesi kanssa ole! :)

    VastaaPoista
  3. M on kyllä nauttinut täysillä tästä parista viikosta tyttöjen kanssa! Hän missasi paljon Linan kehityksestä olemalla poissa kotoa päivisin, joten hän on ollut enemmän kuin onnellinen siitä, että saa nyt olla ihan vapaasti kotona ja seurata Ellen (ja Linan) kehitystä.
    Minä keskityn sitten halimaan ja pusimaan kaikkia tyttöjä päivän päätteeksi. Mutta kai se haikeus ja huono omatunto tulee siitä, että niin on tottunut tekemään - olemaan lasten kanssa kotona ja "uhraamaan" sen oman unelmien tavoittelun kotona olemiselle.

    Kyllä tämä on enemmän kuin hienoa, että isä on lasten kanssa kotona ja minä pääsen käymään koulua!

    VastaaPoista
  4. Tää on varmaan enemmän yhteiskunnan asettamaan "äiti on aina ollut kotona ja niin se tulee aina menemään" normin aiheuttamaa haikeutta ja pahaa mieltä siitä.
    M on enemmän kuin mielellään lasten kanssa ja tuskin ne tytöt siitä kieroon kasvavat, jos niitä hoitaa oma isä :D Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikkia lapsia rakastetaan, annetaan haleja, pusuja ja ruoka on ruoka-aikaan pöydässä. Se, että sen tekee isä, on toissijaista :)
    Äideillä on tapana ylidramatisoida ;)

    VastaaPoista
  5. Kiva kun pääsit toteuttamaan unelmaasi! :) Nautit ihanista tytöistäsi varmasti koulupäivien jälkeen ja viikonloppuisin!
    Kiva lukea, että olet nyt onnellinen <3

    VastaaPoista
  6. Kyllä nautin! Ja eiväthän tytöt edes huomaa aamulla, kun äiti lähtee.. Täällä kun tupataan nukkumaan 9-10 aamulla, jollon minä olen ollut jo hyvän aikaa poissa. Parit päikkärit siihen väliin ja olenkin jo kotona! :D

    <3

    VastaaPoista