Toivepostaus: Sisarussuhteet

A ja R olivat pitkään ainoita lapsia. Tosin heillä on isänsä puolelta jo vähän vanhempia sisaruksia, mutta minun kanssani he saivat olla pitkään ihan vain kahdestaan. 
A ja R ovat myös vieläkin hyvinkin pitkälti oma yksikkönsä - he tekevät asiat kahdestaan, heistä puhutaan "tyttöinä" ja ovat olleet toistensa tuki ja turva viimeisen 8,5 vuotta. Välillä olen yrittänyt jutella, josko sitä voisi edes pestä ne hampaat ilman, että se toinen tuijottaa siinä vieressä, mutta aika tiiviisti yhdessä nuo kaikesta huolimatta asiat tekevät.
Nyt kun A lähestyy murrosikää, alkaa R olemaan hieman pieni hänen silmissään. Vaikka ikäeroa on vain se 2,5 vuotta, niin tässä iässä se tulee ehkä vahvemmin esille. Uskon kuitenkin, että parin vuoden päästä tytöt ovat toisilleen taas ne parhaat kaverit(ja vihamiehet).


Miten sitten tämä tiivis kaksikko suhtautui vauvauutiseen? Molemmat olivat todella innoissaan, kun kerroin odottavani vauvaa - Linaa. Mutta meillä oli myös se syksy 2012 vaikeaa aikaa A:n kanssa ja se hieman varjosti intoilua. Pidinkin itse sellaista linjaa, etten pidä mitään erikoita meteliä vauvasta, jottei kummallekaan isommalle tule yhtään sellainen olo, että heitä oltaisiin syrjäyttämässä äidin mussukka-rintamalta. Tämän linjan pidin ihan koko ajan, vieläkin, sillä meillä kaikki lapset ovat samanarvoisia ja varsinkin isommat ovat herkkiä sille, jos pienempää aletaan suosimaan - heidän mielestään. 
Joten vauvan tulo kotiin oli täysin normaali asia. Ja vaikka siitä oltiin innoissaan, ei sitä tarvinnut erityisesti juhlia. 

A otti Linan syntymän hieman rankemmin kuin R. R oli alusta asti ihan Linan kimpussa ja tykkäsi seurailla vauvan tekemisiä. A:lle tuotti vaikeuksia olla kontaktissa vauvan kanssa, joka ei jutellut tai edes katsonut päin. R taasen saattoi jutella joka päivä päivän tekemiset Linalle. A otti hieman raskaasti itseensä, kun hän ei "osannut" olla yhtä luontevasti vauvan kanssa kuin R. 
Kuitenkaan en koskaan kumpaakaan pakottanut viettämään väkisin aikaa vauvan kanssa, vaan kumpainenkin sai omasta tahdostaan luoda vauvaan kontaktia. 
Uskon myös ikäeron olevan myös pienoinen este sille, että A tunsi olevansa hieman ulkopuolinen. 10 vuoden ikäero pikkusiskoon ei ole mikään helppo ja A tunsi välillä varmasti itsensä liian vanhaksi Linan seuraan. Varsinkin, kun meillä oli A:n kanssa meneillään muitakin ongelmia. 


Alusta saakka R otti Linan enemmänkin kuin innolla vastaan ja yhdessä vaiheessa R ja Lina olivat kuin paita ja pylly - vain R sai Linan nauramaan ja heillä oli yhteisiä ilmeitä ja irvistyksiä. 
Mutta nykyään osat ovat vaihtuneet ja Linalle kelpaa ennemin A:n syli ja seura. Tämä johtunee siitä, että Lina on kasvanut, oppinut "puhumaan", ottamaan kontaktia ja ennen kaikkea - nämä kaksi rakastavat musiikkia ja hengailevatkin usein A:n sängyllä jammailemassa radion tahtiin.
Uskon, että parin vuoden päästä A:sta saa oivan lastenvahdin niin pikkusiskoille kuin muidenkin lapsille! A on alkanut hieman lämpeämään lasten kanssa touhuamiseen ja tekemiseen, joten teininä taskurahan tienaaminen tulee varmasti tapahtumaan lastenhoidon merkeissä. Ainakin minä elättelen toiveita siitä :D 

Uusista vauvauutisista isommat tytöt eivät juurikaan olleet moksiskaan. Molemmat kyllä ilmaisivat heti, että toiveissa on pikkuveli. "Liikaa tyttöjä"! Noh, kuten kaikki tietää - sisko sieltä sitten tulikin. Kuitenkin asia oli lopulta ihan ok ja nykyään kaikki ovat sitä mieltä, ettei meidän perheeseen mitään poikia oltaisikaan huolittu.


Vielä isommat eivät ole juurikaan mitään sen ihmeempiä Ellen kanssa touhuillut. Lähinnä minun pyynnöstäni hetken olleet seurana leikkimaton reunalla, jos olen tehnyt ruokaa. Lina onkin ehkä ainoa siskoista, joka ottaa Elleen eniten kontaktia ja tykkää katsella siskoa. Mutta isommilla nyt ei olekaan aikaa vain pussailla ja tuijotella vauvaa...
A:n ja R:n aika menee useimmiten Linan kanssa ja siinä he ovatkin oivia apureita. Saan tehtyä rauhassa ruoan tai luettua sähköpostit aamulla, kun Lina touhuaa jomman kumman isomman kanssa. 
Koskaan pikkusiskon hoitaminen ja perään katsominen ei ole ollut kummallekaan mitään pakkopullaa ja olen aina korostanut, että jos menee hermot tai alkaa tuntumaan siltä, ettei jaksa Linan kanssa leikkiä, niin siitä pitää minulle sanoa. 


Ennen Linan syntymää pelkäsin, että sisarussuhteet menevät niin, että A ja R ovat vieläkin se tiivis yhteinen yksikkönsä, eikä siihen mahdu pikkusiskoa. Olen onneksi ollut väärässä. Molemmat isosiskot rakastavat Linan kanssa touhuamista ja tykkäävät opettaa Linalle uusia asioita. Nykyään jopa A tulee erikseen pyytämään, josko hän saisi viettää aikaa Linan kanssa!
Nyt odotellaan, että Ellekin kasvaa ja hän pääsee osaksi nelikkoa. Uskon, että tästä tyttölaumasta tulee toisilleen elämääkin tärkeimmät ystävät, kunnon siskot, jotka pitävät yhtä ja toisistaan huolta vielä 20 vuodenkin päästä.

2 kommenttia

  1. Kiva postaus! :) Meillä on kolme tyttöä: 14v, 10v ja 10kk. Hauska huomata, että sama juttu teillä - meilläkin isommat lapset ovat "tytöt" :D kun vauvauutisia kerrottiin, oli se pienenä shokkina keskimmäiselle. Ehkä hän(kin) oli kuvitellut olevansa aina se perheen kuopus ja pienin. Nyt kaikki jo ok - tytöistä on arjessa äidille paljon apua ja kiva muutenkin huomata, miten tykkäävät pikkusisaruksestaan niin kovasti. Ja pienin luonnollisestikin on aivan hullaantunut isommista siskoistaan :))

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, jotenkin henkii sitä tyttöjen välistä ystävyyttä. :) Sisarussuhteet on niin tärkeitä, mä sen tiedän kun mulla on niitä koko elämän kestäneitä, ja myös niitä vain hetken vastatuuleen räpiköityjä sisarussuhteita. Isosisko on mulle yksi tärkeimmistä ihmisistä maailmassa. Omien lapsien kohdalla vähän surettaakin se, että Sophiella on 7 vuoden ikäero Emmiin, ja Maxiin se pyöreä kymppi. Vielä isommat ottavat pienen mukaan leikkeihin aika luontevasti, mutta tiedän Sophien viettävän elämässään monta yksinäistä hetkeä sisarustensa suhteen, ellei neljättä siunaannu, mikä vaikuttaa aika epätodennäköiseltä juuri tällä hetkellä.

    Meillä Emmi otti Sophien tulon hiukan varoen; Odotusaikana pohdittiin usein sitä, jääkö isillä ja äidillä aikaa myös seitsemän vuotta perheen prinsessana olleelle tytölle. Huoli kuitenkin väsityi Sophien syntymän myötä, kun Emmi ymmärsi, että Sophie tulee vain osaksi elämää, ei sen päätähdeksi :)

    Ymmärsin tästä postauksesta että A:lla menee nyt paremmin? Hienoa jos näin on! :)

    VastaaPoista