Toivepostaus: Parisuhde

Sain toiveen kirjoitella parisuhteen tilasta tällä hetkellä. Aihe on ihan mukava ja kysymyskin oli ihan asiallinen. Kuitenkin siinä joku kolahti johonkin hermoon niin, että minun on ihan pakko laittaa kysymys kokonaisuudessaan teille tähän esille: 

"Parisuhteen tilasta/etenemisestä on myös mukava lukea, jos vaan haluat sitä raottaa. Kyynisesti voisi ehkä sanoa, ettet ole paras vastaamaan, mutta olisi kuitenkin kiva lukea aiheesta, miten hoitaisit parisuhdetta/ tekisit parisuhteen eteen toisin/ mikä meni pieleen/ mihin aiot nyt panostaa, että suhde syntyisi uudelleen."

Vaikken halua omia ja sen toisen yksityisasioita sen enempää kertoa, niin mun on ihan pakko sanoa, että tässä erossa ei ollut tippaakaan mitään sellasta, mitä itse olisin voinut tehdä toisin. Täysin ja rehellisesti.  Joten ehkä se, että joku ei pidä mua parhaana vastaamaan parisuhteisiin liittyvissä asioissa, loukkaa. Koska itse todellakin annoin omalle avioliitolleni 110%.
Mutta kuitenkin pidän aihetta ihan hyvänä ja mieluisena kirjoittaa, joten päätän olla ottamatta sen isompaa hernemaissipaprikapussia nenuuni. Vaikkakin voisi ehkä luulla kysymyksen olevan hieman jopa kalastelua ja utelua siitä, mitä täällä on tapahtunut.

Ei, en vieläkään kerro mitä suurta ja pahaa täällä on kevään aikana tapahtunut ja mitä me M:n kanssa ollaan käyty läpi. Haluaisin silti kertoa, mitä tällä hetkellä meille kuuluu, miten tähän pisteeseen ollaan tultu ja mihin tästä lähdetään.

Eroaminen ja M:n poismuuttaminen oli ehkä parasta, mitä siinä tilanteessa voitiin tehdä ja olen sitä mieltä, että se oli myös parasta meidän suhteelle. 
Itse olin täysin sitä mieltä, että ero on lopullinen. Olin sitä mieltä hyvin pitkään ja vaikka annoin suhteellemme tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, niin pidin niitä kovin väliaikaisina, enkä ollenkaan ajatellut muuttaa omaa näkökantaani asioihin.
Jollei M olisi lähtenyt "lopullisesti", niin meidän suhde olisi aivan varmasti mennyt siihen tilaan, että tällä hetkellä oltaisiin täyttelemässä avioeropapereita sen sijaan, että mietittäisiin yhteenpalaamista.
Minä tarvitsin aikaa. Todella paljon aikaa ja rauhaa olla yksin. Ja uskon, että se aika teki myös M:lle erittäin hyvää ja ennen kaikkea se teki meidän suhteelle hyvää.

Yhteisistä lapsista huolimatta, me ollaan alotettu täysin alusta. Eli voispa jopa sanoa, että me aloitettiin ihan siitä tapailusta. Kesän aikana mä oon siis päässy treffeille! Pieniä hetkiä kahdestaan, keskustelua jostain muusta kuin kakkavaipoista ja yöheräilyistä. Kuitenkin tutun ihmisen kanssa oleskelua ja ajanviettoa.
Sitten taas, kun me ollaan oltu samaan aikaan saman katon alla lasten kanssa, niin molemmat on niin keskittyneitä siihen lasten hoitamiseen, ettei sitä toista ole enää samalla tavalla huomioinut. Sillon ei olla enää treffeillä...

Kumpikaan meistä ei käytä vihkisormusta sormessa.

Mulle saattaa vieläkin tulla ahdistuskohtauksia siitä, että M on täällä mun luona, joten on hyvä osata puhua niistä oloista sille toiselle ja se toinen osaa ottaa ne oikealla tavalla. 
Tällä hetkellä sanoisin meidän olevan parisuhteessa. Sellaisessa parisuhteessa, jossa kaksi ihmistä on jo hetken tutustunut toisiinsa ja päättäneet seurustella. Päättäneet olla yhdessä. Tulevaisuus avoinna.

Mulle tärkeintä on tällä hetkellä se, että me edetään todella hitaasti ja varovaisesti. Mä en halua enää toisintoa keväästä tai muutenkaan toisintoa mistään, mitä meidän suhde on käynyt läpi.
Tämän hetken ehkä tärkein asia onkin unohtaa menneet ja ihan oikeasti aloittaa täysin alusta. 
Joskus onnistunut parisuhde vaatii totaalista uudelleenkäynnistämistä ja siitä on tällä hetkellä meillä kyse.

Tähän mennessä asiat ovat viimeisen parin viikon aikana sujuneet erittäin hyvin, enkä epäile, ettemmekö saisi asioita sujumaan. 
Töitä se kuitenkin vaatii, kummaltakin. Mutta niin vaatii ihan jokainen parisuhde hoitamista, ei siitä muuten tule yhtään mitään.
Pystymme nykyään puhumaan paljon avoimemmin asioista, eikä kumpikaan panttaa toiselta mitään. Rehellisyys on tärkeintä. 

Olemme päättäneet ottaa kerran kuussa täysin kahdenkeskistä aikaa, jolloin olemme parisen tuntia täysin kahdestaan, ilman lapsia. Näin saamme keskittyä vain ja ainoastaan parisuhteeseen ja toisiimme. Se toinen ja toisen tarpeet, kun tuppaavat välillä unohtumaan kiireisen arjen keskellä, joten on tärkeää pysähtyä välillä. 

P.s. Jos sinulla on vielä jotain kysyttävää tai haluat esittää postaustoiveen, voit kysymyksesi/toiveesi jättää tänne

6 kommenttia

  1. Siis tää teksti oli aivan mahtava! Itse en ikinä kirjoittais mun parisuhteestani minnekkää noin avoimesti, mutta oon iloinen että joku avautuu tolla tavalla, se tulee auttamaan muaki mun parisuhteessa. Meilläki tällä hetkellä paljon vastoinkäymisiä, ja tämä teksti sai mut uskomaan että kyllä meki tullaan pärjäämää!!!:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :)

    Näitä tilanteita kirjoittelenkin lähinnä juuri sen vuoksi, että siellä tietokoneen toisella puolella saattaa olla joku, joka kamppailee täysin samojen asioiden kanssa. Kuitenkaan paljastamatta mitään yksityskohtia ja henkilökohtaisempia asioita tästä meidän tilanteesta.
    Mä ainakin tykkään lukea vertaistukea antavia tekstejä ja on tosi hienoa, jos joku tuntee saavansa tsemppiä mun kirjotuksista!
    Joten oikein paljon kiitos kommentista viveca ja tsemppiä myös teille! :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tarkoitus ei missään nimessä ollut arvostella tai loukata - eikä liioin udella henkilökohtaisissa asioissa! Anteeksi vielä mielipahasta. Lähinnä pohjustus viittasi lukijapositiooni, ja sellaisen mustan huumorin, jota tilanteessa näin, olisi voinut jättää kirjoittamatta auki näin jälkikäteen ajateltuna. No anyways siis vilpittömästi toivoin näkemystäsi (= neuvoja) siihen, miten kiireisessä lapsiperhearjessa pystyy huomioimaan puolisoa ja hoitamaan parisuhdetta.
    terv. AP toivomuksen esittäjä

    VastaaPoista
  4. Nou hätä. Ymmärsin kyllä sen humoristisen puolen kysymyksestä, mutta se kolahti kuitenkin "jonnekin", kun kyse kuitenkin on aika arasta aiheesta minulle itselle :)
    Sitä kun ei koskaan voi kukaan tietää kertomatta, että mitä on käynyt, niin voi tahtomattaan loukata toista. Vaikken nyt niin itseeni sitä ottanut. Jäi vain hieman ikävä fiilis ja se ei välttämättä ole sinun vikasi.

    Toivottavasti kuitenkin jollain tapaa osasin vastata kysymykseesi :)

    VastaaPoista