Kipinä

Tämä kesä on ollut todellista itsetutkiskelun aikaa. On tullut ajateltua paljon sitä, mitä itse tarvitsee, mitä lapset tarvitsevat ja mitä me perheenä tarvitsemme. Ajatuksissa on ollut omat ja sen toisen tekemät virheet ja erheet koko suhteen ajalta, se mihin tähtää ja mitkä ovat olleet kummankin tarkoitusperät ja toiveet tulevaisuudelta.

Kuten moni tietää, se toinen muutti pois toukokuussa ja sen jälkeen olen itse käynyt kaikki maailman tunneskaalat läpi. Osan jo sitä ennen, osa iski vasta muuton jälkeen. 
Viimeisen kuuden kuukauden aikana olen tuntenut itseni höynäytetyksi rakkauden nimissä, olen tuntenut fyysistä kipua sydämessä, häpeää, tuskaa, vihaa, syyllisyydentunnetta. Olen syyttänyt toista, itseäni ja monia muitakin. Olen silti samalla rakastanut niin paljon, että se teki kipeää. 

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkäile, 
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 
Rakkaus ei koskaan katoa."
1.Kor 13:4-8

Vihasin itseäni ja sitä toista. En kestänyt katsella sen toisen naamaa, enkä halunnut puhua sen toisen kanssa. Olin pettynyt ja luottamukseni oli petetty. Minut vaihdettiin johonkin tärkeämpään ja niin vähäpätöiseen. Minut jätettiin yksin. 
Alkoi aika, jolloin välillä mietin omaakin mielenterveyttäni ja sitä, miten paljon voi yksi ihminen kestää, jaksaa ja kantaa harteillaan. Mietin, pitääkö jaksaa ja kestää. Voiko nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa sen toisen suhteen. Voiko se toinen keksiä vielä jotain? 

Rakensin arkeni yksin ja rakensin sen niin, että pärjään arjessa yksin. 
Sitten se toinen alkoi pikku hiljaa olla siinä taas mukana. Siedin sitä, pystyin katsomaan päin. Suutuin taas ja käskin sen häipymään. Se häipyi ja palasi välillä takaisin. Sitten se ei itse enää pystynyt olemaan läsnä ja häipyi taas omasta tahdosta. 
Vihasin, rakastin, olin vereslihalla. 
"Avioliitto perustuu kahden tasavertaisen ihmisen tahtoon jakaa arkea yhdessä. Se rakentuu rakkauden lisäksi toisen kunnioittamisesta ja arvostamisesta, sekä tahdosta olla hyvä toiselle. Toimiakseen parisuhde edellyttää avoimuutta, keskustelua, läheisyyttä ja luottamusta. Avioliitto tarvitsee myös anteeksiantoa ja sen hyväksymistä, että kukaan ei ole täydellinen." 
Aloin pikku hiljaa näkemään asioita vihan takaa. Aloin ymmärtämään ja tukemaan. Aloin olemaan vahvempi. En ollut enää uhri, en nostanut itseäni jalustalle ja pitänyt itseäni enää parempana ihmisenä. Olin tasavertainen. Nostin sen toisen takaisin samalle jalustalle kanssani. 
Aloin pitämään kiinni lupauksestani - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, niin hyvinä kuin huonoina aikoina, kaikissa elämän vaiheissa. 
Olen tänä kesänä oppinut, mitä on oikea rakkaus. Mitä eroa on säälimisellä ja tukemisella, miten luovuttaminen eroaa irti päästämisestä. Olen oppinut kuinka paljon tärkeämpää on korjata rikki menneet asiat kuin heittää ne pois ja miten jääräpäisyys ja itsekkyys eivät kuulu rakkauteen. Olen opetellut antamaan anteeksi vaikeita asioita ja lopettamaan itsesäälin. Olen oppinut, ettei toista pysty muuttamaan väkisin, vaan muutos lähtee aina itsestä. 
Haluan osata antaa itsestäni enemmän, haluan oppia, että riidat ja erehtyminen kuuluvat parisuhteeseen. Haluan oppia olemaan läsnä, kun toisella on vaikeaa ja haluan oppia myös itse olemaan heikko ja pyytämään apua. 
Täällä pyörii kipinä. Kipinä siitä, että se toinen voisi joskus palata takaisin rakentamaani arkeen, jotta voisimme joskus rakentaa sitä arkea taas yhdessä. Siihen kipinään ei puhalleta liian lujaa, sitä ei haluta sammuttaa. Sitä ei myöskään jätetä huomioimatta ja yksin kytemään. Sen annetaan rauhassa kasvaa ja sitä hoidetaan. Odotetaan. Toivotaan. 
Jollei kipinä kasva, se ei kasva. Jos se kasvaa, annan sille luvan ja annan sille toiselle anteeksi. Annan itselleni anteeksi.

15 kommenttia

  1. <3 jotain tälläistä oon vaistonnutkin teksteistäsi.

    VastaaPoista
  2. Ihana <3 Toivottavasti se kipinä jaksaa nostattaa taas jotain lämmintä ja suurta. :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Voi miten hienosti kirjoitettu <3 !

    VastaaPoista
  5. Voih, ihanaa, zemppiä - teillä on niin kauniit lapsetkin, että jos osaatte tehdä jotain niin täydellistä, osaatte myös kasvattaa kipinän roihuamaan <3

    VastaaPoista
  6. Vau, mitä tekstiä ja tietty ennen kaikkea ajatuksia. Tsemiä tulevaan, syttyy tai ei <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos todella paljon!!! <3

    Pelotti julkaista tätä kirjoitusta - vähän senkin takia, että asioilla on tapana mennä päin mäntyä, kun niistä alkaa puhumaan ääneen ja ehkä myös anonyymien kommentointi pelotti. Omien pohdintojen julkituominen on aina vähän riskialtista... Varsinkin, kun aihe on itselle todella herkkä ja henkilökohtainen.

    <3

    VastaaPoista