Työpöydän takana

Monelle bloggaaminen on kiva harrastus, tapa purkaa omia ajatuksia ja jakaa kokemuksia muiden kanssa. Varsinkin perhe-, mamma-, äitiys- ja raskausblogeja on internetin ihmeellinen maailma pullollaan ja varmasti jokaiselle on jotakin tarjolla! 
Itsekin aloitin sen puolisentoista vuotta sitten ajatuksella "haluan jakaa tämän asian jonkun kanssa ja mahdollisesti saada vertaistukea". Kärsin blogia aloittaessa todella kivuliaasta raskaudesta ja halusin purkaa sen tuomia ajatuksia jonnekin. 

Mitä enemmän itse kirjoittelen, sitä enemmän siitä pidän. Tietty on useinkin niitä hetkiä, jolloin on täysin valmis heittämään hanskat tiskiin ja haistattamaan tuoksut koko touhulle. Välillä menee niinkin lujaa, että blogia oikein hengittää - se on mielessä nukkumaan mennessä, valokuvia pitäisi koko aika saada jokaisesta tilanteesta, postausideoita vilisee mielessä enemmän kuin muurahaisia keossa ja sitten iskee huono omatunto, jollei ole kirjoittanut hetkeen mitään.
"Kukaan ei lue mun blogia" on todella yleinen ajatus, jos joku postaus ei saa kommentteja ja kännykänkin kanssa tulee käytyä bloggerissa tsekkaamassa, josko joku olisi pienen jäljen käynnistään jättänyt... 

Kuten olen joskus aikaisemminkin maininnut, kirjoittaminen on ollut minulle todella luonteva tapa purkaa luovuutta jo ihan pienestä pitäen - se on alkanut päiväkirjojen kirjoittamisella ja siirtynyt siitä omien novellien ja pöytälaatikkotekstien kirjoittamiseen. Niitä tekstejä on vielä tallella - joskin ne tällä hetkellä hävettävät enemmän tai vähemmän. 
Tällä hetkellä kuitenkin kirjoittamisesta on tullut niinkin iso ilonaihe, että itseä haluaa kehittää jollain tapaa jatkuvasti ja onkin alkanut tuntumaan enemmänkin siltä, että ajatuspohjalta lähteneestä harrastuksesta on tullut itselle ihan oikea työ. Joskin todella mukava työ, joka harvoin tuntuu työltä. 

Kirjoittelen tekstejä todella paljon ajastukseen, sillä minulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tulla heti spontaanisti koneelle näpyttelemään, kun siltä tuntuu. Joten voisimpa sanoa, että minulla on viikossa yksi -joskus kaksi- työpäivä! Silloin M tulee hakemaan lapset joko yläkertaan tai kokonaan pois, jotta saan keskittyä vain ja ainoastaan kirjoittamiseen ja blogiin. 
Tämä tietty aiheuttaa niitä surullisen kuuluisia writers block -jumia, joiden kanssa tuskailen kuin Shakespear konsanaan. Hah! Kun ei se teksti tule, jos sitä väkisin väännetään.... Ainakaan minulla.

Rakastan siis omaa blogiani tällä hetkellä todella paljon ja toivottavasti se välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle asti! 
Uutta on tulossa ja paljon - ihan ulkonäöllisestikin. Itse en vaan ole vielä opetellut sitä photoshopin käyttöä (laiskuuttani), jotta osaisin haluamani bannerin yms. väsätä ihan itse, joten joudun vieläkin vaivaamaan asialla siskoraukkaani (jolle joudun perjantaina varmastikin uuden bannerin väsäämisestä tarjoamaan juoman jos toisenkin), joka tekee myös ihka oikeaa päiväduunia minun bannerin tekemisen lisäksi. Ja ei, tuo tekstihärpäke ei todellakaan ole siskoni aikaansaannos, vaan minun hieno tekele, kun turhauduin vanhaan banneriin raskausmahoineen.....
Myös kivoja kamppiksia Blogiringin kanssa on tulossa, joten loppukesä ei todellakaan tule olemaan tylsyyttä täynnä!

Toivon tulevaisuudelta paljon uusia mahdollisuuksia kirjoittamisen parissa ja tällä hetkellä ajatuksissa olisikin vaihtaa ihan kokonaan alaa ja keskittyä sairaanhoidon sijaan journalismiin! 
Se, miten kannattavaa se rahatilanteen kannalta on, on todellakin isona mörkönä takaraivossa ja pelko siitä kuinka ison kaulimen se Mummu löytää, kun kuulee suunnitelmistani, pelottaa ;D 

Joskus kuitenkin täytyy uskaltaa ottaa niitä riskejä, vai miten on?

5 kommenttia

  1. Mä tykkään sun blogista ja sun asenteesta muutenkin asioihin :) terkuin yks äippä espoosta :) täällä tulee kyllä käytyy melkee joka päivä :) löysin sun blogin vasta ku aloin toista lasta odottamaan, ja nyt mennään loppusuoralla, varmasti jatkossakin luen :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tosi paljon! :)
    Lämmittää todella paljon mieltä kuulla, että joku tykkää käydä lukemassa!

    VastaaPoista
  3. äiti tykkää ja lukee joka ikinen päivä. olet ihana tyttöni mun.

    VastaaPoista
  4. Minä käyn välillä ihan tarkistamassa onko mammavaaralta tullut uusia postauksia :) kiva lukea kirjoituksiasi

    VastaaPoista