Synnytyskertomus - 18.6.2014

Halusin kirjoittaa synnytyskertomuksen vasta sitten, kun saan dokumentit siitä käteeni. Mutta minulla ja vauvalla on seuraavan kerran aika neuvolaan (ja samalla jälkitarkastukseen) vasta 31.7., enkä todellakaan kyllä jaksa odotella siihen saakka synntyksen jakamista teidän kanssanne. Näin vanhahan ehtii unohtaa synnyttäneensä siihen mennessä ;) 

Synnytystä edeltäneistä päivistä voit lukea kirjoituksesta 16.6. - 18.6.

18.6.2014



8:45 Saavuimme synnärille M:n kanssa. Osastolta tuttu kätilö heitti meille heipat ja toivotti hyvää synnytystä ja jäimme odottelemaan synnärin kätilö saapuvaksi. 
En osannut istua tai seistä, en olla paikoillani tai heilua ympäriinsäkään - jännitys oli suuri. 

Kätilöllä kesti hetki ja saapuessaan hän kertoi, että odottelemme lääkäriä, joka on tällä hetkellä muissa hommissa kiinni. Kätilö laittoi minut kuitenkin käyrille siksi aikaa, kunnes lääkäri saataisiin paikalle. 

Olin käyrillä reilu tunnin ja te, jotka olette raskaana, tiedätte, että paikoillaan makaaminen toisella kyljellä on aikamoista tuskailua - soitinkin tunnin jälkeen, etten pysty olemaan enää samassa asennossa. 
Samaisen tunnin jälkeen lääkärikin saapui paikalle. 

Näin käy, kun ei ees ehdi jännitykseltä harjaamaan hiuksia aamulla ja lähetään aamusta synnyttämään :DD

9:55 Lääkäri aloitti kalvojen puhkaisun. Kalvot olivat kuitenkin niin paksut, että hommassa meni hiukka normaalia kauemmin. Pienen pienen reiän saatuaan lääkäri venytteli kalvoihin isomman reiän ja vedet holahtivat kunnolla. 
Kätilö laittoi minut taas käyrälle. Lapsivettä lorahteli paikoillaankin ollessa niin paljon, että makasin sängyssä selkään saakka litimärkänä. Olo oli kuin talvella housuun kusseella - eka se lämmittää, mutta sitten tulee helvetin kylmä. Joten olin aivan jäässä hetken kuluttua, enkä päässyt sängystä pois. 
Jouduin makaamaan siinä litimärkänä ja kylmissäni taas tunnin. Tähän mennessä minulla alkoi muodostua kuva minua hoitavasta kätilöstä - hän jätti minut jatkuvasti yksin sänkyyn makaamaan, eikä juurikaan ollut kiinnostunut synnytyksen edistämisestä. 

11:00 Pääsin vihdoin pois lätäköstäni ja sain puhtaat ja kuivat vaatteet ylleni. Lähdimme M:n kanssa kävelemään synnärin käytäville toiveena saada synnytys käynnistymään ja supistuksia aikaiseksi. Samalla sänkyyni vaihdettiin kuivat lakanat. 

12:00 Yhtäkään supistusta ei ollut kalvojen puhkaisun jälkeen tullut, joten sain oksitosiinitipan. Ja jouduin taas makaamaan käyrällä. 

12:30 Kätilö tuli nostamaan oksitosiiniannostusta. 

12:35 Ensimmäinen supistus. 


13:00 Kätilö tuli nostamaan oksitosiinin 60 -> 90 eli siihen, missä pysytään loppuun saakka. Supistuksia tuli koko ajan säännöllisesti ja ne tuntuivat alusta saakka olevan ihan kunnollisia supistuksia, ei ollenkaan turhia supistuksia, joita esim. Linan synnytyksessä tuli. Eli liian lyhyitä ja liian tiheään. 
Nämä supistukset olivat noin minuutin mittaisia ja niitä tuli 1,5 - 2 minuutin välein. Koko aika voimakkaampina. 

Kokeilin jumppapallolla hytkymistä, josta oli todella iso apu Linan synnytyksessä, mutta nyt se ei auttanut ollenkaan. Päinvastoin, minulla oli todella epämukavaa istua pallon päällä, enkä saanut siinä hetkeäkään sellaista hyvää asentoa, kuten aiemmin olin saanut. Tällä kertaa eteenpäin nojaaminen supistuksen aikana oli jotain niin vastenmielistä, että heitin koko pallon nurkkaan aika pian. 

Seisominen ja siinä lantion pyörittäminen supistuksen aikana sen sijaan auttoi enemmän kuin mikään muu. Tunsin kyllä oloni ihan hemmetin tyhmäksi siinä halaillessani vuorotellen M:ää ja tippatelinettä, mutta minkäs sille mahtoi - se oli paras asento kärsiä. 
M kävi sen verta tiuhaa tupakalla, etten enää jonkinajan päästä halunnut roikkua hänen kaulassaan ja sitä ihanaa aromia tuoksutellen, joten halailin loppuajan tippatelinettä. 

14:15 Supistukset olivat jo niin voimakkaita, että korkean kipukynnyksen omaavankin piti soittaa kätilö paikalle. 
Kysyin, mitkä kivunlievitysmahdollisuudet minulla tällä hetkellä olisi ja sain vastaukseksi "nooo, pitäis tietää, että eteneekö se synnytys ollenkaan ja sitten sen mukaan vois sitten miettiä, että mitä voidaan käyttää. Mulla loppuu vuoro kohta ja ei me nyt tässä aleta mitään kivunlievitystä vielä antamaan"
Ja sitten se läks. 
Jäin ihan oikeasti monttu auki seisomaan. 

Tiedän kestäväni supistuskivut todella hyvin ja tiedän, että silloin, kun minulta pääsee kivusta itku, niin on kyseessä ihan oikea kipu. Ei mikään pieni kipu. Ei mikään "odotetaan, että sun vuoro loppuu ja kattellaan sitten" -kipu. 

14:45 En enää kestänyt kipua ja minun oli pakko soittaa kätilö paikalle silläkin uhalla, että se aamuvuoron mutrusuu tulisi takaisin paikalle. 

Onneksi paikalle saapui sen sijaan aivan mahtava kätilö, joka huoneeseen tullessaan ensinnäkin näytti siltä, että hän oli käynyt pöllimässä Naantalista auringon ja naamasta näki, että nyt alkaa tapahtuun. 
Puhuimme mahdollisuuteni kivunlievityksestä läpi, hän tarkasti kohdunsuun tilanteen ja ehdotti sen jälkeen oitis spinaalipuudutusta. 
Itsellä ei ollut hajuakaan miten se puuduttaa synnytyksessä, mutta kätilö selitti sen olevan puudute, joka yleensä laitetaan uudelleensynnyttäjälle ja sen kanssa olisi sitten tarkoitus myös synnyttää. Sovimme, että sillä mennään. 

Kätilö poistui huoneesta ja kysyin M:ltä, että tarkoittiko kätilö, että minä synnytän spinaalipuudutuksen vaikuttamisaikana, jonka kätilö mainitsi olevan 1-1,5 tuntia... Jäin siis hieman taas monttu auki, sillä kätilö ei ollut edes kertonut, että mikä se kohdunsuun tilanne oli. 
Tulinko siis synnyttämään parin tunnin sisällä?? En ihan hiffannut. 

15:05 Huone täyttyi iloisista lääkäreistä ja hoitajista, jotka tulivat laittamaan puudutetta. Spinaalipuudutus laitetaan samalla tavalla kuin epiduraali, mutta se vaikuttaa heti ja sen vaikutusaika tosiaan on se tunnista puoleentoista. 
Laiton yhteydessä taisin päästää yhden perkeleen, sillä lääkäri tuikkasi sen neulan selkääni samaan aikaan, kun meneillään oli yksi kovimmista supistuksista. Mutta parin minuutin päästä en enää tuntenut mitään. Olin taivaassa! 

15:30 M lähti syömään. Minä jäin makoilemaan spinaalipuudutustaivaassani sänkyyn. Koitin ummistaa silmät ja saada levättyä tulevaa koitosta varten. 

16:00 Ilmoitin kätilölle, että supistukset alkavat tuntumaan uudelleen, joskin ne eivät tee kipeää. Tunsin kuitenkin supistuksen kärjen. 

16:10 Käskytin M:n palaamaan takaisin, sillä paineen tunne pyllyn puolella kasvoi - tiesin sen tarkoittavan vain ja ainoastaan sitä, että vauva on todella alhaalla ja valmiina tulemaan. 

16:20 Kätilö tuli huoneeseen tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen ja jäi samalla kokonaan huoneeseeni. 
Kätilö kertoi, että olin vain viitisen senttiä auki, mutta jokaisella supistuksella kohdunsuu aukesi todella paljon. Hän myös kertoi, että vauvan pää on lähestulkoon ulkona, mutta kohdunsuu on vielä ylhäällä. Tästä lähtien kätilö piti sormiaan meikäläisen alakerrassa jokaisen supistuksen tullessa melkein loppuun saakka. Alkuun oli todella tyhmä olo siitä, että joku istui haarovälissä käsi "siellä", mutta sen jälkeen kuin spinaalipuudutuksen voima lakkasi, en välittänyt enää mistään. 

16:45 Sain kohdunkaulanpuudutteen. 

Pyysin myös päästä käymään vessassa, mutta kätilö ystävällisesti ilmoitti, etten tulisi pääsemään vessaan saakka. 
Sillä hetkellä alkoi iskeä todellisuus siitä, että pian ponnistetaan. 

16:55 Kätilö laitteli huonetta valmiiksi vauvalle ja minä keskityin puuskuttelemaan supistuksia.

17:00 Kätilö kysyi, että ponnistuttaako minua. Ei ponnistuttanut, muttei kyllä ponnistuttanut Linaakaan synnyttäessä - luulin silloin, että minulla on kova tarve päästä isolle hädälle. 
Kätilö sanoi, että voin alkaa ponnistelemaan, jos haluan. 

En ihan tarkkaan muista, että koska aloin ponnistamaan kunnolla, mutta kolmen kunnollisen ponnistuksen, helvetillisen kivun ja työn jälkeen syntyi tyttövauva kello 17:12. 

Vauva annettiin oitis rinnalleni ja siinä tuijottelimme tovin toisiamme. Siinä se oli - numero nelonen. Vauvasta näki heti, ettei neiti painanut läheskään yhtä paljoa kuin isotsiskot, se oli niin pieni!!



Itse olen enemmänkin kuin tyytyväinen siihen, miten synnytys meni. Ellun synnytys oli epäilemättä helpoin synnytys näistä neljästä! Vaikkakin puudutus loppui ennen synnytystä ja kärvistelin supistusten kanssa, en tällä hetkellä muista siitä kivusta enää puoliakaan. 
Tällä kertaa sain myös olla ihan ilman tuhatta eri piuhaa sieltä ja täältä - ei STAN-mittaria, ei supistusten voimakkuutta mittaavaa mittaria, ei epiduraalipiuhoja! Ja mikä parasta - ei yhtään tikkiä!!!
Olin synnytyksen jälkeen välittömästi todella hyvässä kunnossa ja valmiina juoksemaan vaikka marathonin. Hah!! Ei, ihan oikeasti olin hyvillä fiiliksillä, suihkussa käynti sujui ilman hoipertelua ja ruokakin maistui. 


On ollut outoa, ettei ole ollut tarvinnut "kärsiä" synnytyksestä sen jälkeen. Eli olen pystynyt istumaan heti täysin normaalisti ja käveleminen on sujunut entiseen malliin samantien synnytyksen jälkeen. Olen siis toipunut erittäin hyvin! Ainoa, mistä kipuilin useamman päivän, olivat todella voimakkaat jälkisupistukset, joita jo välillä epäilin kohtutulehdukseksi. 

Tälläisen synnytyksen jälkeen en yhtään ihmettele, että miksi jotkut ovat valmiita kokemaan saman heti uudelleen. Olisipa tämä ollut minun ensimmäinen synnytykseni - mutta toisaalta, joskus on hyvä kokea ne huonot kokemukset ensin, jotta osaa suhtautua oikealla asenteella niihin hyviin kokemuksiin!


P.s. Niille, jotka miettivät, että miten meidän kemiat M:n kanssa toimivat synnytyksessä - koko sairaalassaoloaikana minun teki mieli heittää äijä pihalle noin kolmisen kertaa, mutta jokainen niistä tuli niillä hetkillä kuin meidän piti vain odotella ja jännittää. Joten pistetään niiden piikkiin ;)

15 kommenttia

  1. <3 murut!

    Miks mie aina alan vollottaa näitä lukiessa :'D

    VastaaPoista
  2. Mulla tuli oikeasti ikävä synnytystä (niin sairaalta kuin se kuulostaa :D)
    Samun synnytys oli helppo, mutta Ennin oli vieläkin helpompi. Tai ainakin se tuntui siltä. Mulla oli meinaa ihan sama juttu, että Ennistä ei tullut yhtään tikkiä ja nirhaumaa, olo oli sen jälkeen ihan fantastinen ja olisin voinu käppäillä vaikka kotiin ;) Ainoa mikä mullakin oli helvetillistä oli ne jälkisupparit, sattui sata kertaa enemmän kuin Samun synnytyksen jälkeen ja särkylääkettä meni varmaan triplasti!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun jaoit tämän :) Mä toivon kans samanlaista uudelleensynnytystä, ensimmäisellä kerralla meni muuten hyvin, mutta eppariarvet oli kolme viikkoa niin tulessa että itkuista vauvaa oli ihan kamalaa herätä tuudittelemaan kun ei olisi kestänyt edes liikkua. Annoit toivoa ettei niitä tikkejä välttämättä tule. ;)

    VastaaPoista
  4. Herkistyin minäkin, joka kerta synnytyksiä lukiessa - tulee niin haikea olo, koska en enää koskaan pääse noihin hommiin ;) <3

    Ihana Ellu <3

    VastaaPoista
  5. Et ole ainut. Kaippa sitä niin tempautuu tekstin kautta synnytykseen mukaan.

    VastaaPoista
  6. Inhottava ollut tuo kätilö, onneksi sait sitten paremman tilalle.
    Kiva että synnytyksestä jäi positiivinen muisto ja nuo kuvat on ihania. Se ensikohtaaminen ja ne ensihetket ♥.

    VastaaPoista
  7. Mä olen varmaan masokisti kun kovassa vauvakuumeessa ja miehen suppean näkemyksen luomassa umpikujassa luen näitä mutta en kestä miten ihana kertomus ja fiilikset kuulostaa tismalleen samalta kun mulla oli Sophien syntymän jälkeen. Nyt on ihan herkistynyt ja vähän itkuinenkin olo, ihana kun jaoit tämän! :) <3

    VastaaPoista
  8. Se on kyllä todella mahtava olo, kun vielä synnytyksen jälkeenkin on sellanen "mitäs sit tehtäis" fiilis! Ja se, ettei tartte tosiaan varoa niitä tikkejä joka kerta kun käy vessassa.... Huomattavasti helpompaa!

    Mut on se synnytys sellanen juttu, että meni se hyvin tai huonosti, niin uskon, että kaikki sitä muistelee kuitenkin jollain tapaa lämmöllä :)

    VastaaPoista
  9. Mä ainakin huomasin itse olleeni rennompi ja jännittäneeni huomattavasti vähemmän, joten josko se olis sitten myös rentouttanu lihakset navasta alaspäin ja näin ollen sitten niitä tikkejäkään ei tullu? Tiedä sitä sit...

    Toivottavasti säkin vältyt seuraavalla kerralla tikeiltä! :)

    VastaaPoista
  10. Voih <3

    Kaksi synnytystä lähes vuoden sisällä oli mulle kyllä ihan tarpeeks ainakin sen kannalta, ettei ihan heti sitä synnyttämistä tuu ikävä :D

    VastaaPoista
  11. Se oli kyllä vähän sellanen "istun mielummin kaffella" kätilö... Onneks vaihtui!!!

    On mukavaa sanoa ekaa kertaa, että mulla oli tosi kiva synnytys :))

    VastaaPoista