Ruusunpunaista arkea

Pienin neiti on nyt ollut kotona kaksi viikkoa ja ikää on kertynyt kaksi viikkoa ja yksi päivä. Iso tytsy siis jo! ;) 
Meidän perhe koostuu tällä hetkellä vain kolmen naisen kokoonpanosta, sillä isommat ovat vielä lauantaihin saakka VPK:n leirillä Porissa. M on ollut auttamassa lastenhoidossa ja onkin ollut alussa todella tarpeeseen tullut apu! 

Nyt meillä on kuitenkin ollut enemmän ja enemmän päiviä, jotka olemme viettäneet kolmistaan. Miten se on sujunut? 


Kuten arvata saattaa, täällä kasvatellaan kärsivällisyyttä ja taitoa odottaa omaa vuoroaan. Äiti kasvattelee sitä kärsivällisyyttä ja Lina opettelee odottamaan omaa vuoroaan. 
Silloin, kun minä vaihdan vauvalta vaippaa tai syötän vauvaa, niin Lina ehtii hyvin tyhjentämään kaikki lipastojen laatikot olohuoneesta ja sotata vauvan likavaipalla puolet keittiöstä. Meillä on siis 24/7 siivoamistarve.
Lina ei malta odottaa omaa vuoroaan ollenkaan - ulos mennään liian hitaasti ja neiti potkii lenkkareillaan tuulikaapin ovea, kun äiti vasta saa vauvalta yhden jalan haalarin sisään. Kun puhun puhelimessa, huutaa Lina vieressä tai käyttää tilaisuutta hyväksi juttelemalla siskon kanssa (eli tunkemalla sormia toisen korvaan tai kutittelemalla siskon hereille)


Yöllä herään 2-3 kertaa syöttämään vauvan. Riippuu vähän mistä aloittaa laskemisen ja mikä vielä aamulla luetaan yöksi... Lina on todella herkkäuninen, on aina ollut, joten jos vauva kitisee vähänkin, Lina herää. Joten sitten ollaan kahden kanssa hereillä. Pikku hiljaa kuitenkin Linakin on tottunut vauvan ääniin, eikä jokainen pieni inahdus herätä Linaa.
Vaikka itsekin saan ihan hyviä 2-3 tunnin mittaisia pätkiä nukuttua, niin iltapäiväväsymys on aina aivan järjetön. Vielä en ole osannut ottaa molempien kanssa päiväunia, mutta joku päivä me sekin tehdään ja nukutaan koko lössi samaan aikaan.


Olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan ottaa kahdenkeskeistä aikaa Linan kanssa. Luonnollisesti olen tällä hetkellä enemmän vauvan käytettävissä, joten pitää osata nipistää aikaa myös Linan kanssa leikkimiseen ja touhuamiseen. 
Kun M on täällä, niin hän viettää aikaa Linan kanssa enemmän kuin vauvan, joten Linasta on tullut aikamoinen isintyttö. Äidin kanssa jotkut asiat eivät enää suju ihan niin hyvin kuin iskän kanssa, mutta kyseessä taitaa olla pieni mustasukkaisuus ja kiukkuaminen äitiä kohtaan. 


Pikku hiljaa meillä alkaa täällä olemaan omat rutiinit kasassa. Vielä kun isommat tytöt tulevat, niin meidän pitää järkätä arkirutiinit meille kaikille sopiviksi. 

Miten teillä muilla kahden vaippaikäisen kanssa arki on sujunut?

10 kommenttia

  1. Juurikin kärsivällisyyttä kasvattamalla ja omaa vuoroa odottamalla :D Samu odottaa nykyään suht nätisti omaa vuoroa ja tietää odottaa jos mä sanon että syötän Ennin ensin. Meillä menee nyt vähän toisin päin ton nukkumisen kanssa. Samu ei hätkähdä ollenkaan jos Enni huutaa, mutta yöllä Samu juoksee karjuen meijän huoneeseen niin herättää Ennin. Ei kiva... Vaikka Enni on jo yli neljä kuukautta niin silti tuntuu, että kauheeta opettelemista tää on vieläkin välillä.

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus.. Näitä on mukava lukea, kun taapero + vauva yhdistelmä on meilläkin ihan lähiaikoina arkea. :)

    VastaaPoista
  3. Sen saan selville syyskuussa, kun toinen lapsi syntyy :D. Esikois-poju on sitten 2v3kk, ja tällä hetkellä on aika uhmakasta tämä elämä.. Just kirjottelinkin blogiini että mitenköhän se sitten sujuu kun molemmat huutaa paskat housussa yhtä aikaa :DD

    VastaaPoista
  4. Otan juuri teidän arjesta kaikki vinkit irti, meille syntyy vauva esikoisen ollessa vuoden ikäinen. Jännittää, varsinkin kun on esikko ollut "vaativa" vauva. Mutta kai siitä selviää. Kivaa arkea teille <3

    VastaaPoista
  5. Tosiaan mukava lukea miten kahden pienen kanssa arki rullaa ja minkälaista mustasukkaisuutta on ollut ilmassa. Kauhulla nimittäin syyskuuta odotellessa... :D

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, että teilläkin kasvatellaan kärsivällisyyttä ja opetellaan odottelemaan! Se ei olekaan vain me :D

    Musta tuntuu, että näiden asioiden opettelu vie monta vuotta - tai ainakin niin kauan, kun kaikilla on oma rytmi ja tavat.

    VastaaPoista
  7. Kiitos :)

    Tekin pääsette kohta siivoamaan vähän enemmän! :D
    Kyllä noita on niin hellyyttävä katsella yhdessä, etten vaihtaisi päivääkään pois <3

    VastaaPoista
  8. Teillä onkin sitten melkein sama ikäero, mitä meidän vanhemmilla lapsilla on, 2,5 vuotta.
    Mutta muistelen, että meillä/mulla meni sillon aika kivasti! A kun ymmärsi jo, mitä tarkoitetaan odottamisella ja omalla vuorolla :)

    Tsemppiä teille tulevaan!! :)

    VastaaPoista
  9. Linakin oli se "vaativa vauva", mutta onneksi _onneksi_ tämä viimeisin on todella rento tapaus!
    On helpompaa käydä ensin ne vaikeammat asiat läpi, niin tietää, mitä odottaa. Ei tule sitten uupumisia, kun luulee pääsevänsä helpolla ;)

    Tsemppiä tulevaan!! :)

    VastaaPoista
  10. Teilläkin! No jopas näitä nyt on paljon :)))

    Onneksi näin pienellä ikäerolla varustettu isompi lapsi ei osaa kauaa olla mustasukkainen. Jos ikäeroa olis vaikkapa reilu 3-4 vuotta, niin sen ikänen jo on ymmärtänyt olleensa se ainoa lapsi ja uuden perheenjäsenen hyväksyminen on varmastikin silloin vaikeampaa. Luulisin..

    Tsemppiä teillekin tulevaan! :)

    VastaaPoista