Mutta mitä kuuluu Linalle?

Kerrotaampa välillä mitä kuuluu perheen toiseksi nuorimmalle jäsenelle! 

Linasta on kasvanut aikamoinen ad/hd. Itse väittäisin hänen olevan normaalia vilkkaampi lapsi. Lina on iloinen höpsöttäjä, joka laulaa ja tanssii heti aamun ensitunneista iltaan saakka. Musiikki on lähellä Linan sydäntä ja kaikki mainoksetkin telkusta tanssitaan keskittyneesti. 
Linan lempipuuhia on sotkeminen. Mikään ei ole sen kivempaa kuin kulkea läpi olohuoneen ja vetää kaikki käsien ulottuvilla oleva alas, avata lipastot ja tiputella niiden sisältö yksi esine kerrallaan olohuoneen lattialle. Ja kieltoihin vastataan hymyllä ja tekemällä kielletty asia t o d e l l a  h i t a a s t i. Koska niin äiti ei näe. 
Meillä nykyään siivotaan vain ja ainoastaan kerran päivässä olohuone - sitten illalla, kun täystuho on nukkumassa. 



Lina osaa sanoja, mutta ne ovat nyt jostain kumman syystä kadonneet. Vaikka neiti höpöttää enemmän kuin kerrostalojen mummot, niin sanat eivät tarkoita mitään. Ennen sanavarastoon kuuluneet sanat ovat lähteneet ilmeisesti kesälomalle ja nyt vain höpötellään niitä näitä. Ruoan jälkeen sentään vielä huikataan "kiitti", naapurin koira on "hauva" tai "hau hau" ja pikkusisko on "vauva". Mutta äidit ja iskät eivät enää asu meillä.
Sanojen ja lauseiden ymmärtäminen on kuitenkin hallussa. Kieltojen totteleminen vain ei suju niin mallikkaasti - varsinkin, jos kieltäjä sattuu olemaan kiinni vauvassa, niin silloin ei todellakaan tarvitse totella! 



Olen minä Linalle yrittänyt kirjojakin lukea, mutta keskittyminen on niihin niin minimaalista, että homma päättyy siihen, kun Lina nappaa kirjan ja "lukee" sen itse läpi - sormi tekstillä ja kovaan ääneen puhuen. Äiti on ilmeisesti aika tylsä lukija. 

Pikkusisko on saanut Linan herkän puolen esiin. Siskolle annetaan pusuja, haleja, silitellään käsiä ja varpaita ja vaipan vaihdossa ollaan läsnä juttelemalla hermostuvalle vauvalle mukavia. 
Linan mielestä on hauskaa, jos sisko vahingossa käsiä huitoessaan osuu Linaa naamaan ja isosisko käy joka kerta tarkistamassa, onko siskolla kaikki hyvin, jos sitteristä kuuluu ääniä. 
Lattialle en ole vielä uskaltanut pikkusiskoa laittaa, sillä jo nyt Linan suurpiirteisten linjojen rymistellessä eteenpäin saattaa sitteri keinahdella.
Siskolle tuodaan myös leikkikännyköitä korvalle, parit legot ovat kopsahdelleen siskon otsaan ja Lina syöttää mielellään mielikuvitusruokaa mukanälkäiselle vauvalle.
Mutta joskus Linan tekee mieli vain istahtaa sitterin viereen ja nuuskutella vauvaa - ihan vaan olla siskon tukena ja turvana.



Kuitenkin Lina on herkän puolensa esiin tuomisesta huolimatta todella temperamenttinen tapaus. Kaikki pitää saada heti, eikä hetken päästä. Joten tämä "sisko ensin" hömpötys on välillä Linalle liikaa. Kotona on nähty aikamoisia raivokohtauksia, kun homma ei suju niin kuin pitäisi (Linan mielestä). 

Tällä hetkellä Linalla on meneillään vilja-allergioiden poissulku, mikä tarkoittaa sitä, ettei Linan ruokavaliossa saa olla mitään viljoja. 
Olemme päässeet niin pitkälle, että nyt otamme viljat yksitellen käyttöön ja katsomme, mille Lina on allerginen. Viljojen poistaminen ruokavaliosta poisti Linan allergiset oireet, joten on varmaa, että jollekin viljoista neiti on allerginen. 
Ohra on käynyt hyvin. Seuraavana testataan ruista. 
On ollut hieman haastavaa keksiä ruokia, joissa ei ole maitoa, eikä viljoja. En ole mikään superkokki... 





Musiikin lisäksi Lina on rakastunut piirtämiseen. Kynä viuhuu, jos sellaisen neiti käteensä saa ja mikään -ei mikään- ole turvassa. 
Meillä on nykyään kuulakärkikynällä koristeltu sohva ja on itse neidilläkin ollut parit tatuoinnit reisissä paperin puutteessa... 


Mutta minä olen täysin rakastunut tuohon höpsöön tättähäärään. Mikään ei ole ihanempaa kuin istua sohvalla ja katsella, kun neiti on liikkeessä 24/7, höpöttelee itsekseen ja siskolleen, käy antamassa välillä äidille pusun ja jatkaa taas omia hassuja leikkejään. 

Missä olisinkaan, jollei minulla olisi Linaa! Ainakin elämä olisi tuhat kertaa tylsempää - ja rauhallisempaa. 

4 kommenttia