Liar, liar

Jokainen ihminen varmastikin joutuu myöntämään valehdelleensa elämänsä aikana kerran jos toisenkin. Varmasti on lipsahtanut suusta joskus edes se pieni valkoinen valhe, jolla on ehkä tarkoittanut pelkkää hyvää sen vastaanottajalle. Valheita ovat ne sellaisetkin. 
Äitinä joudun myöntämään valehtelevani lapsilleni joskus, mutten koskaan pahaa tarkoittaen.

Valehtelu on kuitenkin yksi asia, jota en voi sietää sitten yhtään. Valehteleminen on vihon viimeinen asia, minkä annan anteeksi ja mitä yritän ymmärtää. Vaikkakin tosiaan myönnän itsekin joskus sanovani, ettei meillä ole jätskiä pakkasessa, vaikka sitä olisikin.. Niin valehteleminen on todellinen nou nou, mitä tulee aikuisten välisiin suhteisiin. 

Miksi sitten joistain asioista valehdellaan? Jätetään nyt pois kokonaan ne valkoiset ja "viattomat" valheet. Keskitytään niihin hc-valheisiin, joilla ihan oikeasti loukataan ja särjetään sydämiä. Mikä saa ihmisen valehtelemaan? 
Olen huomannut myös, että mitä enemmän ihminen valehtelee, sitä helpommin se häneltä tulee. Perussettii, eikä se tuota minkäänlaista omantunnontuskaa sille, joka valehtelee. Mutta se hetki, kun valehtelija jää kiinni on yleensä se ratkaisevin - miten hän ottaa kiinni jäämisensä. Jos valehtelija pyytää anteeksi ja on pahoillaan, asiasta voidaan vielä keskustella. Mutta jos valhe käännetään täysin "uhrin" syyksi, huudetaan ja raivostutaan siitä, että nyt on käynyt kämmi, niin se mielestäni kertoo paljon. Valheen ei ole silloin ollut tarkoitus olla ystävällinen tai sen ei ole ollut tarkoitus tuottaa mielihyvää. Valehtelija tuskin on ajatellut jäävänsä kiinni ja suuttuu siitä, kun käry käy. Miksi? 

Olen elänyt monta vuotta narsistisen ihmisen kanssa, joten valheet ovat tulleet tutuiksi. Niiden huomaaminen ja bongaaminen on meikäläisellä nykyään aika herkässä. En välttämättä enää edes jaksa tarttua jokaiseen valheeseen, mitä minulle syötetään ja pidänkin aika hiljaista linjaa, jos tajuan syöväni pajunköyttä. Naureskelen sitten yksinäni, ettei voi olla todellista, että joku oikeasti luulee minun uskovan.....
Eniten kuitenkin loukkaa, että joku oikeasti ajattelee, että se on ihan ok valehdella. Jotkut ajattelevat, ettei kertomatta jättäminen ole valehtelemista, mutta itse luen senkin jonkinasteiseksi valehtelemiseksi - jollei asiaa pysty kertomaan, onko siinä asiassa jotain väärää?

Tällä hetkellä olen enemmän kuin täynnä sitä pajunköyttä ja hermot alkavat olemaan totaalisen kireellä. Jatkaako hiljaista päännyökyttelylinjaa vai alkaako pistämään vastaan? 

Onko maailmassa enää yhtään rehellistä ihmistä? Pääseekö teiltä valhe kuin valhe huomaamatta suusta? Valehteletteko tietoisesti ja jatkuvasti? Vai oletteko totaalikieltäytyjiä valehtelun suhteen?

6 kommenttia

  1. Jälleen ihsn mahtava teksti! Kiitos! :)

    Oon aika samoilla linjoilla. Usein sorrun itsekin kaunisteluun mutta valehtelua jopa niitä valkoisia yritän välttää viimeiseen asti. Vihaan kun mulle valehdellaan joten miksi tekisin niin muille?

    Suoraan puhuminen on mulle tosi tärkeää. En tajua miksi asioista ei voi vaan sanoa jos joku ärsyttää, ketuttaa tai ei jaksa.

    Tekosyyt on toinen mikä nostaa karvat pystyyn! ://

    VastaaPoista
  2. Mulla vähän sama fiilis... Se on kyllä suoraansanoen oikeesti todella pers....stä... Kai ihmiset miettii, että parempi ettei tiedä niin ei voi suuttuakkaan.. Erittäin väärin ajateltu.

    VastaaPoista
  3. olipa mielenkiintoinen teksti! mulla myöskin samansuuntaisia kokemuksia ja se on kumma miten sitä jossain vaiheessa turtuu niihin valheisiin ja lakkaa välittämästä. vaikka tasan tunnistaa kyllä ne valheet, mut ei jaksa niihin enää puuttua kun ne on niin jokapäiväsii.

    VastaaPoista
  4. Koitahan jaksella! Itse en halua enkä edes pysty valehtelemaan mistään. Tuntisin liian suurta omantunnontuskaa, jos syöttelisin pajunköyttä ihan kenelle tahansa, mutta varsinkin lähimmäisilleni. Tosilla ihmisilllä ei ole kykyä tuntea sellaisia fiiliksiä, ehkä valehtelu oman edun tavoittelemiseksi ja itsensä vuoksi (ehkä päästäkseen helpommalla asiassa kuin asiassa) on siksi tällaisille ihmisille niin helppoa?

    VastaaPoista
  5. Vihaan valehtelua. Ja varsinkin tärkeiden asioiden kertomatta jättämistä. Kun toinen ei muka muista kertoa tai ei pidä itse asiaa tärkeänä. En ite pysty valehteleen sitten ollenkaan, miksi edes pitäisi?
    Oon elänyt valehtelijan kanssa, ja se aika oli elämäni pisin ja kivuliain. En vieläkään ymmärrä kuinka joku kehtaa ja pystyy kerta toisensa perään valehtelemaan vaikka jää kiinni, ja vielä suuttuu sille toiselle osapuolelle! Yksi päivä päätin etten niele enää yhtään valetta ja jätin sen kamalan valehtelijan. Se oli elämäni paras päätös, vaikka vieläkin välillä suututtaa miksi antoi kohdella itseään niin..
    Toi vaan söi luottamusta muistakin, luottamuksen takaskasvattaminen vie aikaa.

    VastaaPoista