Synnytyskertomus - R

Synnytyskertomukset jatkuvat. 

Vuonna 2006 sai myös synnytyksestä käteen vain paperin, jossa luki toimenpiteet ja kivunlievitykset, joten kellonaikoja tai tarkkoja tapahtumia minulla ei ole muistissa. 
Muistan kuitenkin, että käynnistelemään lähdettiin aamulla, talvisena aamuna. Seuraavana päivänä olisi ystävänpäivä ja Conan O'Brien tuli Suomeen. :D 

R:n synnytys ei käynnistynyt niin helposti. Sitä käynnisteltiin Cytoteceilla koko aamun, päivän ja seuraavan yönkin ajan. Pääsin osastolta synnytyssaliin vasta käynnistystä seuraavana aamuna ja muistan kärvistelleeni yksin osastolla supistuskipujen kanssa koko yön. 

R:n synnytys on itseltä todellisen sumun peitossa. Vaikkakin A:n synnytys oli traumaattisempi, niin koen R:n synnytyksen olleen epämukavampi ja olen sen halunnut unohtaa kokonaan. Joten niin olen myös näköjään tehnyt. 
Hoitohenkilökunta kohteli minua todella ikävästi niin osastolla kuin synnytyssalissakin ja oikeastaan koko synnytyksestä on jäänyt käteen lause "kaikki ei vaan näköjään osaa synnyttää". Tarkottaen sitä, ettei kehoni osaa aloittaa synnytystä tai reagoida sen aloitusyrityksiin. 
Olin tätä hokenut joka päivä siihen saakka, kunnes pääsin Linaa odotteassa SYPE-polille. "Minä en osaa synnyttää". 

Papereissa lukee kivunlievityksenä vain epiduraali. Muistankin kieltäytyneeni lähes kaikesta, sillä edellisen synnytyksen pahoinvointi oli tuoreessa muistissa. 
Muistan ponnistusvaiheen olleen tuskallinen ja todellisen työn takana. Silti olen pystynyt synnyttämään alakautta ison tytön, terveen tytön. 

14.02.2006 klo 18:18
53cm 4660g

Se tunne, kun vauvan saikin heti rinnalle, oli aivan uskomaton. Sen hetken muistan kuin eilisen. R oli jäntevä ja hamusi heti rintaa. Kätilöt naureskelivatkin, etteivät olleet koskaan nähneet vauvaa, joka suoraa synnyttyään hakeutuu itse rinnalle syömään. Ja sen R teki - hamusi ja hamusi niin kauan, kunnes se tissi löytyi ja ne ensimmäiset maitopisarat olivat masussa. 

R:n syntymästä ei ole siis tämän enempää kerrottavaa - en yksinkertaisesti muista. 
Sen muistan ihan joka ikinen päivä, etten yhtä isoa vauvaa halua enää koskaan synnyttää.

3 kommenttia

  1. Siis eikä. Tulee tosi surullinen olo, kun kuulee miten epäammatillista kohtaamista löytyy synnytyssalista. Alkuun korjaus, kyllä sä osaat synnyttää ja sun keho osaa synnyttää! Ihan varmasti! Sä et vaan ole saanut sitä tukea matkaan, jonka olisit tarvinut. :( Nyt on jo aika monta huonoa kokemusta päällekäin :( Haluisin kuitenkin tsempata suo tätä seuraavaa synnytystä varten, että sä pystyt oikeesti vaikka mihin. Tsemppiä ja peukut pystyyn, että olis ammattilaisia salissa, joilla kokemusta monenlaisista synnytyksistä ja synnyttäjistä.

    VastaaPoista
  2. Ja oothan sä itekki jo melkein ammattilainen, ku jo neljäs. :) Hyvin se menee ja muista luottaa ittees. ♥

    VastaaPoista
  3. Jokaisella kerralla on varaa parantaa :)

    Linan synnytyksessä mulla oli joka vuorossa aivan superihanat kätilöt, joten siitä ei ollut ainakaan synnytyksen hankaluus kiinni sillä kertaa :)

    VastaaPoista