Synnytyskertomus - Lina

Synnytyskertomukset jatkuvat. Toistaiseksi viimeisenä, muttei vähäisempänä - Lina. 
Kirjoitus on suoraan kopioitu Synnytyskertomus -postauksesta, jonka voi kuvien kera lukea täältä.  
Tänä päivänä kertomus voisi olla hieman erilainen, sillä tein kirjoituksen ennen kuin sain käteeni sairaalapaperit ja ajat tapahtumista. Mutta mikäs sen parempi kuin spontaani kertomus! 
Kuten suurin osa varmaan jo tietääkin, minulla oli maanantaina 29.4. aika äitiyspolille tarkoituksena käynnistää synnytys. Joten maanantai aamuna lähdimme mieheni kanssa bussilla kohti TYKSiä ja jännitys oli kova. Aikaisemman pettymyksen takia en tällä kertaa ottanut edes sairaalakassia mukaan, vaan välttämättömät hygieniatuotteet. Tosin olin jo päättänyt, että teen kantani selväksi siitä, etten ole enää kotiin menossa takaisin. 

Vastassa oli erittäin tympeän näköinen lääkäri, josta näki jo heti, ettei käynnistä tulisi helppo. Hän ei kokeillut kohdunsuutani, ei ottanut vauvasta painoarviota tai juurikaan muutenkaan tutkinut minua. Luki papereista, mitä aiemmin oli tehty ja todettu. Sitten hän otti puheeksi käynnistyksen. Hänen mielestään minun olisi pitänyt mennä takaisin kotiin ja tulla parin päivän päästä uudelleen. Sanoin suoraan, etten ole enää kotiin menossa odottelemaan yhtään päivää enempää, enkä suostu siihen, että minua pompotetaan edes takaisin viikottain. Olen käynnistystä odottanut jo hyvin kauan ja sellainen on minulle luvattu, niin vauvan koon vuoksi kuin kipujenikin takia. 
Vastahakoisesti lääkäri soitti osastonlääkärille, joka suostui ottamaan minut osastolle käynnistykseen.

Osastolle saavuttiin heti siinä 9:30 aikoihin. Pääsin tuttuun huoneeseen, tutulle pedille. Ja totesin, että kerta olisi sitten tasan viimeinen! Kätilö tuli kertomaan, että lääkäri vastaanottaa meidät pian. Vaihdoin sairaalavaattet päälle ja jäimme mieheni kanssa odottelemaan. 
Hetken kuluttua kätilö palasi kertomaan, että lääkäri on joutunut kiireelliseen sektioon ja vastaanottaa meidät sen jälkeen ja pahoitteli, että joudumme odottelemaan. 

Pääsimme vihdoin lääkärin luokse siinä klo 12 maissa. Keskustelimme käynnistystavasta, joita lääkärin mielestä oli tasan yksi - ballonki. Kuulemma minulle ei voida antaa cytotec-lääkettä aikaisemman sektioni vuoksi. Tämä tuli hieman yllätyksenä, sillä R:n synnytys on käynnistetty cytotecilla, eikä silloin puhuttu, ettei sitä aikaisemman sektion vuoksi voida minulle antaa... 
Mutta housut pois ja ballonkia laittelemaan. Voin kertoa, ettei tarvitse sitäkään kyllä kenellekään suositella!! Herraisä :D Olin täysin järkyttynyt siitä kuinka paljon se sattui ja miten vaikea kyseinen toimenpide oli. 
Enemmän ko. toimenpiteestä täältä.

Noin tunnin päästä ballongin laitosta alkoivat supistukset. Rehellisesti, olin täysin sitä mieltä, ettei kyseinen toimenpide voi millään aiheuttaa kenellekään supistuksia tai käynnistää synnytystä... Mutta jouduin olemaan täysin väärässä, sillä supistukset alkoivat olemaan aika kovia ja kivuliaita jo kahdessa tunnissa ja ballonki poistui jo klo 16 aikoihin! 
Mutta, mutta... niin poistuivat supistuksetkin. Hetken stepattuani ympäri osaston käytäviä ja toivoen kipeitä supistuksia menimme keskustelemaan kätilön kanssa jatkosta. Kätilö päätti kysyä lääkäriltä, mitä tehdään ja lääkäri käski soittaa synnytyssaliin ja kysellä, mahtuisinko sinne kalvojen puhkaisuun. 
Kello 18 lähdimme osastolta synnytysosastolle puhkaisemaan sikiökalvoja. 

Jouduimme hieman taas odottelemaan synnärillä lääkäriä, sillä kiireellisiä toimenpiteitä vain sateli... Mutta kello 19 aikoihin lääkäri saapui huoneeseemme ja puhkaisi kalvot. Suunnitelma oli odottaa kaksi tuntia supistuksia ja jollei supistukset ala, niin tämän jälkeen minulle laitetaan oksitosiinitippa. 
Oksitosiinitipan sain kello 21 aikoihin. 
Oksitosiinin ansiosta aloin saamaan hyviä, kovenevia supistuksia ja olokin alkoi tuntumaan jo siltä, että siinä synnytetään... Mutta kohdunsuun tilanne ei muuttunut juurikaan ja olin vielä klo 23 aikoihin vain 3cm auki. Kivut kuitenkin yltyivät ja jouduin keksimään lääkkeettömiä keinoja lieventää kipujani. Minulle oltiin myös laitettu supistusten voimakkuutta seuraava laite kohtuun ja vauvan päähän sydänääniä mittaava anturi. 
Olin supistusten vuoksi todella kipeä, enkä enää oikein kestänyt kipua. Kätilö totesi minun olevat 4cm auki kello 02:30 maissa ja hän lähti keskustelemaan epiduraalimahdollisuudesta lääkärin kanssa. Lupa epiduraaliin tuli kolmen maissa ja helpottava kivunlievitys saapui hetki sen jälkeen. Epiduraalin jälkeen sain hetken levättyä ja miehellekin väsättiin peti säkkituolista. 
Epiduraalin vuoksi synnytyksen edistyminen tyssäsi kokonaan. En sen laiton jälkeen avautunut enää lainkaan. Päätimme kätilön kanssa, että annamme kroppani levätä, lopetimme oksitosiinitipan antamisen ja annoimme epiduraalin vaikutuksen häipyä ja tarkoituksena oli odottaa aamuun ja keskustella lääkärin kanssa jatkotoimenpiteistä silloin. 
Heräsin aivan jäätävään kipuun kello 05:30 ja käskin miestäni kutsumaan kätilön. Kipu oli pahempaa kuin supistus, eikä se vaikuttanut poistuvan ollenkaan. Alavatsani oli jatkuvasti kipeä ja kaikki kosketus vatsaan käynnisti ns. supistuksen. Käyrän mukaan minulla ei kuitenkaan ollut supistusta missään vaiheessa. Huone täyttyi pian kötilöistä ja lääkäreistä, jotka kaikki tutkivat ja ihmettelivät. Ensimmäisen kerran puheeksi tuli sektio. 
Kivuille löytyi kuitenkin aika luonnollinen selitys - ne olivat kuin olivatkin supistuksia ja olin auennut tunnissa 4cm -> 6cm. Sain lisäannoksen puudutetta. Tämä kuitenkin taas lopetti supistukset kokonaan, eikä oksitosiinikaan enää saanut aikaiseksi avaavia supistuksia. 
Yhdeksän maissa aamulla lääkäri kävi puhumassa kanssamme sektiosta. Päätimme odottaa puoleen päivään saakka ja katsoa silloin tilanne uudelleen. En saanut enää syödä tai juoda mitään, sillä sektion mahdollisuus siinä vaiheessa oli n. 90%. 
En enää juurikaan tuntenut supistuksia aamun jälkeen ja aloimme mieheni kanssa käymään läpi sitä, mitä sektiossa tehdään ja mitä siitä seuraa. Miten tulen siitä toipumaan jne. 
Hieman ennen kahtatoista aloin tuntemaan kovaa kipua pyllyn puolella, ihan kuin olisi iso kakka tulossa. Kätilölle tästä ilmoittaessani hän melkein hyppi ilosta. Hän teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan 8cm auki. Olin täysin ällistynyt. En ollut tuntenut mitään kipuja ja silti olin avautunut. Mutta nyt vaivanani oli tuo erittäin epämukava tunne alapäässä. 
Kätilö palasi hetken kuluttua, teki minulle sisätutkimuksen ja sanoi, että voin alkaa ponnistamaan heti, kun siltä minusta tuntuu. 
Olin melkein shokissa. Olin juuri 20min sitten puhunut sektiosta ja olimme aivan varmoja, ettemme saa vauvaa maailmaan luonnollisin keinoin. Ja siinä sitä oltiin - valmiina ponnistamaan. 
5min hyvin kipeän ja intensiivisen ponnistamisen jälkeen meille syntyi maailman kaunein lapsi, kello 12:31. 

Synnytys oli hyvinkin tuskallinen, juurikin sen takia, ettei se meinannut käynnistyä millään. Sektiopäätöskin oltiin jo tehty, mutta kroppani päätti toisin. Olisin kyllä ollut todella pettynyt, jos olisin joutunut sektioon, sillä olin psyykannut itseni täysin synnyttämään alakautta. Loppujen lopuksi itse syntymä oli kuitenkin nopea. 
Tikkien määrää en muista, mutta niitä kyllä löytyy! Välilihassa on II-asteen repeämä ja sen lisäksi alakerrasta löytyy monia nirhaumia, jotka on tikattu. Repeämät johtunevat siitä, kun synnytys oli niin nopea, ettei kroppa ehtinyt venymään mukana. 

Synnytyksen jälkeen vauva meni isimiehen paidan alle ja minä pääsin suihkuun. Suihkun jälkeen meille tarjottiin aamiainen, lähinnä minulle, mutta isukkikin sai kahvit ja simaa! 
Osastolle pääsimme siirtymään siinä hieman ennen neljää iltapäivällä. 

Kaiken kaikkiaan minulle jäi kuitenkin hyvä mieli synnytyksestä, vaikkei se nyt todellakaan mennyt ihan niin kuin strömsössä. Mutta kun asiaa ajattelee siltä kannalta, että käynnistys harvoin onnistuu valtavan hienosti ja kuitenkin sain synnyttää alakautta sektion sijaan, niin olen siihen tyytyväinen. Mieheni oli äärettömän ihana ja kannustava koko ajan, enkä olisi ilman häntä koko synnytystä kestänytkään. 
Ja palkinto kaikesta - sanoin kuvailemattoman ihana <3 
30.04.13 klo 12:31
51cm 4010g

1 kommentti

  1. Kuulostaa hyvinkin tutulta tuo "jäätävä kipu".. Itse aukesin puolessa tunnissa viidestä sentistä kymmenneen oksitosiinin ansiosta :( AU!

    VastaaPoista