Ellun odotus

Ajattelin näillä "viime hetkillä" vähän muistella koko raskautta. Omasta mielestä se on mennyt niin nopsaa, ettei voi mitenkään olla mahdollista, että laskettuun aikaan on enää kaksi viikkoa! 
Kokosin siis tähän yhden postauksen alle kaikki raskaudesta kirjoittamani kirjoitukset. Lukemaan vanhoja pääset klikkaamalla ko. kirjoituksen otsikkoa. 

Minun piti malttaa odottaa niskaturvotusultraan saakka, jonka jälkeen olisin kertonut teille lukijoille, että meille tulee vauva. 
Me ei kuitenkaan syksyllä maltettu M:n kanssa pitää niin suurta ja ihanaa salaisuutta omanamme ja päätettiin paljastaa uutinen kaikille ennen nt-ultraa. 

Samoin tein myös blogin puolella - Malttamaton äiti ja puolivuotias murumuru.

Olin kirjoitellut alkuraskautta luonnoksiin ylös, jotta voisin niistä teille kertoilla myöhemmin - Rv 4+0 - 6+2.

Muistan sen jäätävän väsymyksen, jonka kanssa olisin voinut nukkua ihan koko ajan! Vaikeaa se kuitenkin oli, kun piti samalla jaksaa olla Linan kanssa. Blogin puolella väsymys näkyi selkeästi - en todellakaan jaksanut kirjotella joka päivä ja pitkiäkin taukoja tuli pidettyä. Ajatus ei kulkenut ja elin väsymyssumussa. 

Alkuraskaudesta oli myös vuotoa, joka pelästytti pariinkin otteeseen 


Vuoto käytiin tsekkaamassa molemmilla kerroilla TYKSin naistentautien poliklinikalla. Kaikki oli hyvin, eikä syytä vuodolle koskaan löydetty. 

Joulukuussa meillä koitti vihdoin niskaturvotusultra! Siellä pääsi ensimmäistä kertaa näkemään vauvaa kunnolla, eikä vastassa ollut pelkkää möykkyä. 
Nt-ultrassa vaihdettiin myös laskettu aika, tosin siitä itse sain tietää huomattavasti myöhemmin. 

Siitä ne viikot sitten lähtivät siintämään eteenpäin, kun pahoinvointi loppui kuin seinään nt-ultran jälkeen. 
Tammikuussa tuli eteen 2. Äitiysneuvolakäynti ja kirjoittelin 18. raskausviikosta erikseen.

Mielessä oli myös kovasti vauvan sukupuoli ja sitä pohdin mm. kirjoituksessa Saako sukupuolta toivoa? . Kuten kirjoituksesta käy ilmi, meillä toivottiin todella paljon poikaa. 
Kuitenkin tyttöuutisten jälkeen en ole ollut kertaakaan harmissani siitä, ettei meille sitä poikaa koskaan suotu. Ennemminkin olen täysin sitä mieltä, että minun kuuluukin olla neljän tytön äiti. Ei meidän perheeseen poikia mahdukaan ;) 

Kirjoittelin myös Raskausdementiasta, joka todellakin vaivaa vieläkin ihan joka päivä! Saatan unohtaa minne olin menossa, mitä tekemässä ja pyöriä pitkin olohuonetta, koska mulla ei ole hajuakaan mitä tein.... 
Jotkut ovat kertoneet, ettei tämä dementia raskauteen lopu, vaan kestää vielä seuraavan vauvavuodenkin. Noh, aletaanhan tässä olemaan jo niin vanhoja, että dementiaa ei voi pian laittaa lasten piikkiin ;) 

Keskiraskaudesta energiatasokin nousi ja jaksoin postailla huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Pelkästään helmikuussa tuli kirjoiteltua kahdeksan eri postausta pelkästään raskauteen liittyen: 


Myös viikkojen edetessä aloin enemmän miettimään tulevaa synnytystä. Takaraivossa synnytys olikin ekoja kertoja, kun synnytystä aloin pohtimaan ääneen. 
Nykyään saan paniikki- ja itkukohtauksia, kun mietin synnytystä. Sen verta olen järkyttynyt edellisestä ja ainoasta painoarviosta! 
Maaliskuussa pääsin myös shoppailemaan kera R:n ihka ihanan kummitädin kanssa! Äitiysavustusrahan kilahdettua tilille saatii Vaatteita vauvalle. Lisää pieniä vaatteita -postaus sisältää myös vauvalle pientä <3

Rv 25+0 oli ensimmäinen postaus ikinä meikäläisen blogissa, jossa oli kunnon mahakuvia ja oma pärstä vilkkui luonnottoman paljon. En liiemmin tykkää katsella omaa turvonnutta ulkomuotoa, joten näiden kuvien julkaiseminen oli itselle todella iso paikka.
Vatsan kasvaessa meille tuli myös ajankohtaiseksi miettiä nimeä. Ja vaikka kirjoittelin Ei nimi miestä pahenna? - kirjoituksessa, että nimi on jo päätetty, niin hahahah! Se vaihtui!
Maaliskuussa oli myös 4. Äitiysneuvolakäynti.

Huhtikuun puolella mietin meidän lapsilukua kyselemällä myös teiltä Mikä on sinun lukusi?
Nopeaa vastaan tuli myös Rv 30+0. Näistäkin kuvista huomaa, etten ole tottunut olemaan kameran edessä... Se ei tule luonnostaan. Ei näissä massoissa :D 
Vertailin myös  raskausmahoja Mahavertailua -postauksessa. Vieläkin olen sitä mieltä, että mulla on nyt pienempi maha kuin Linaa odottaessa. Sen puolesta puhuisi myös sf-mitat. Mutta tiedä häntä... 
Vatsan koko sai myös kirjoittamaan Ajatuksia raskaana olemisesta.
Huhtikuussa pääsin myös käymään SYPE-polilla - SYPE-käynti.
Aloin myös miettimään, mitä meiltä vielä puuttuu Vauvan puuttuvat tavarat -kirjoituksen myötä. Vielä kuun lopussa oli myös 5. Äitiysneuvolakäynti.

Toukokuun ensimmäiset raskauskuulumiset olivat 6. Äitiysneuvolakäynnin kuulumisia.
Lisää vauvan vaatteista kirjoittelin, kun tehtiin Kurkistus vauvan vaatekaappiin. Samanlainen postaus onvielä kehitteillä Linan vaatekaapista, mutta kun neidillä on aina puolet pesussa tai kuivumassa, niin vaatteita on semihankala kuvailla.. Jollei sitten kuvaile pyykkikoppaa ;) 
Vauvan unia varten meille kotiutui iki-ihana riippukeinukehto!! Ihastelen sitä vieläkin joka ilta, kun menen nukkumaan. Odotan, että siellä tuhisisi pieni nyytti.

Tuoreessa muistissa on vieläkin Rv 35+0 ja 7. Äitiysneuvolakäynti.
Teissäkin keskustelua herätti mietinnät Yksin synnyttämään? -postauksessani, johon vieläkin saan ehdotuksia doulasta. Itse en missään vaiheessa ole kokenut doulaa omakseni, enkä siitä ole sittemmin ottanut edes sen enempää selvää. Selvää minulle on ollut koko ajan, että synnyttämään tulee mukaan joku tuttu henkilö tai sitten menen kokonaan yksin. Tällä hetkellä mukaan on tulossa M, eli Ellun isukki, mutta "valmiudessa" on myös R:n kummitäti, joka itsekin mahakkaana (siis raskaana, en nyt hauku toista isoksi ;) ) on valmis tulemaan tukemaan minua synnytykseen - jos siihen on tarvetta. R:n kummitäti on myös yksi harvoista, joka on minut tuntenut jo parisenkymmentä(!!!!!!) vuotta ja tietää ajatukseni pelkästään katseen perusteella.
Synnytys sai myös miettimään Mitä mukaan sairaalaan otetaan.

Tässä kuussa se synnytys sitten on täyttä totta! Kesäkuussa olen käynyt niin 8. Äitiysneuvolakäynnin ja sen viimeisen 9. Äitiysneuvolakäynninkin. 2. FOPP-käynnillä tehtiin tuo kohtalokas painoarvio, jonka vuoksi olen menettänyt yöuneni lähes täysin.
Tässä kuussa Ellu on myös luonnollisesti Täysiaikainen.

Lähestyvä synnytys ja siihen liittyvät kivut ovat luonnollisesti vähentäneet koneen äärellä istumistani. Joten toivottavasti te siellä ruudun toisella puolella ymmärrätte, ettei näillä supistus- ja vatsakivuilla istuta kovalla penkillä ihan joka päivä. 

Seuraavana edessä onkin TYKS ja sormet, varpaat ja männynkävyt ojossa toivoen - synnytys.

2 kommenttia

  1. Todella kiva yhteenveto postaus.
    varsinkin näin uutena lukijana mukava lukea :)
    Itse kovassa vauvakuumeessa on ihana lukea näitä

    VastaaPoista