Äitiyden imuote

Imetys. 

Tuo yksi sana saa äidit näkemään punaista, vihreä, ruskeaa ja varmaan kaikkia sateenkaaren värejä. Imetykseen on yhtä monta neuvoa, tapaa, oppia, sääntöä ja syyllisyydentunneta kuin on äitejäkin. 
Itse olen osittaisimettänyt kahta ensimmäistä lasta 5-6kk, Lina päätti itse lopettaa täysimetyksen 2,5kk ikäisenä ja nyt ollaan taas sen suuren äärellä - onnistuuko imetys. 

No ei se onnistu. 

Olen sellainen äiti, joka ei ole koskaan ottanut suuria paineita imettämisestä, mutta se on kuitenkin ollut itsellekin tärkeä osa vauva-arkea ja pidän siitä hiljaisesta hetkestä vauvan kanssa, kun vauvaa imettää. 
Tunsin suurta epäonnistumista, kun Lina päätti lopettaa rinnalla syömisen jo 2,5kk ikäisenä. Itkin monet itkut ja kirosin kauan. Koitin yli viikon saada Linaa uudelleen suostumaan rintaan, mutta epäonnistuin.
Joten odotin neljännen vauvan imettämistä innolla ja olin päättänyt, ettei vauva tule sairaala-ajan jälkeen korvikkeita näkemäänkään ennen kuin ne ensimmäiset hampaat tarraavat nännistä kiinni. Mutta, mutta. Ei se maito sitten koskaan noussutkaan. 

Imetin vauvaa noin viikon verran, jokaisella syötöllä piti antaa lisämaitoa. Sitä vauva sai jo sairaalasta saakka, annoskoko kerta kerran jälkeen suurenevasti. Lopulta vauva ei enää suostunut tissiä suuhunsa laittamaan - hyvin loogista, kun pullosta sen saa niin kovin kätevämmin. Minä olen sitten tyytynyt osaani lypsylehmänä ja yritän lypsää rintapumpulla niitä tärkeitä äidinmaidon rippeitä, joita tiputtelee sillon tällön. 
Eilen keskustelin imetyksestä kätilön kanssa, kun kävimme viimeisellä bilirubiini-verikokeella Tyksissä. Hän kertoi, ettei peli ole vielä täysin menetettyä, jos haluan imettää. Mutta se vaatii minulta pitkäjänteistä pumppaamista tasaisin väliajoin ja suurta yritystä saada rinta vauvan suuhun. 

Itsellä on niin hemmetin tyhmä olo pumppaillessa ja sen jälkeen syöttäessä sitä samaa maitoa tuttipullosta vauvalle - se kun kävisi huomattavasti kätevämmin niin, että neiti söisi sen samaisen maidon rinnasta ihan itse. Olen itkenyt tuhannet itkut rintapumpun äärellä ja päästänyt sadat perkeleet suusta, kun homma on niin turhauttavaa. 
Miksei se maito nouse? Miksei sitä tule? Miksei vauva suostu syömään rinnalla? Mikä mussa on vikana? Onko maito pahaa? Kolme lasta imettäneenä luulisi tämän olevan jo helppo homma. Ja paskat.
Tilannetta ei todellakaan helpota hormonit, joita näyttää tulvivan ovista ja ikkunoista ja niitä on triplasti raskausaikaan verrattuna - itken siis ihan koko ajan. Ihan kaikeasta. Ihan kaikille. Kiva.

Tänään aamuyöstä sitten kahden päivän yrittämisen jälkeen sain tuon pienen nyytin imemään sitä rintaa. Voi sitä ilon tunnetta! Ja voi sitä pettymystä, kun se ei enää tehnyt samaa temppua seuraavalla syöttökerralla... Turhautuminen.
Jokaisella lypsykerralla vannon itselleni sen olevan täysin turhaa, mutta silti jatkan sitä. Silti tunnen, että olen hyvä äiti vain ja ainoastaan, jos vauva saa äidinmaitoa. Vaikkakin määrät tällä hetkellä ovat todella pienet, mutta saapahan silti! En suostu luovuttamaan, vaikka tiedän tämän olevan jo  tuhoon tuomittu yritys. Miksi? Onko jokaisen äidin aivoihin iskostunut ajatus imettämisestä ja sen onnistumisesta heijasteena sille kuinka hyvä äitinä olet? 
Vaikka kaikki mun lapset on saaneet korviketta, niin miksi se on nyt niin vaikeaa? Koska se imettäminen ei koskaan lähtenyt käyntiin? Koska hyvän äidin kuuluu imettää? Voiko imetyksen suhteen luovuttaa näin aikaisessa vaiheessa?

Tuhat ja sata kysymystä ja pää on pyörällä. Imettäminen on niin hiton vaikea asia. 
Ja vaikka kuinka näytän lypsylehmältä käpertyessäni pumpun kanssa sohvan nurkkaan ja itkun seasta nauran sille kuinka Lina tanssii pumpun rytmin mukaan, niin teen sen silti. Koska olen hyvä äiti.

Miten teillä on imetys sujunut? Onko muita, joilla maito ei ole noussut kunnolla laisinkaan?

21 kommenttia

  1. Oot kuin mie <3

    Oot ihana äiti imetit tai et <3

    VastaaPoista
  2. Mä tiedän myös omasta kokemuksesta ettei imetys todellakaan ole aina helppoa, mutta myös että sieltä pohjamudistakin voi nousta ja onnistua. Mä suosittelisin lämpimästi, että kävisit liittymässä facebookin Imetystuki-ryhmään ja avaisit tilannettasi siellä; saisit varmasti rutkasti hyviä neuvoja (ryhmässä on paaaaaljon imetystukiäideiksi kouluttautuneita), miten voisit päästä pumpusta eroon. Mulla on sattunut tällaisia sunlaisia tapauksia silmään ryhmän etusivulla aina tasaisin väliajoin ja mitä olen kommentteja selaillut, ei tilanne ole mahdoton :) Näin siis jos _susta tuntuu siltä_, että haluat vielä yrittää ja olet valmis tekemään töitä sen eteen. Jos et halua kirjoittaa ryhmään julkisesti ja haluat jotain vinkkejä joita voisit yrittää, niin voit laittaa mulle sähköpostia - neuvon (en tuputa!) mielelläni :)

    Äläkä soimaa itseäsi noin, olet varmasti mitä parhain äiti, tuli maito tissistä, pumpun kautta tai tetrasta ♥

    VastaaPoista
  3. Voi sinua sisukasta naista. Säästä itsesi tältä stressiltä, olet imettämättäkin hyvä äiti,nainen,ihminen. Ihailen jaksamistasi neljän tytön äitinä. (eiköhän siinä ole stressiä tarpeeksi ;) )
    T. Kahden tytön äiti, joka niin kovasti kuumeilee vielä sitä kolmatta (tyttöä)

    VastaaPoista
  4. Samoja ongelmia on koettu täällä ensimmäisen lapsen kanssa. Ensimmäiset kaksi viikkoa meillä syötiin tissiä ja päälle hiukan korviketta. Tämän jälkeen imetin ja joka kerta imetyksen jälkeen pumppasin ja annoin pumpatun maidon vielä imetyksen jälkeen pullolla. Tällä jatkettiin vajaa 3kk, jonka jälkeen imetys on sujunut ongelmitta. Meillä apuna oli alusta saakka rintakumi siihen 3kk ikään. Näin ei ilmeisesti tullut kovasti eroa pullon ja tissin tuntuman suhteen :). Tästä luovuttiin sitten puolivahingossa samalla kuin pullomaidotkin jäivät.. Sitkeällä yrityksellä siis onnistuttiin, mutta en tiedä olisiko tämä mitenkään mahdollista kolmen muun lapsen kanssa.. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  5. Hmm ennen Evelynin syntymää mä en ikinä ollut kuullutkaan, että imettämisen epäonnistuminen tekee äidistä huonomman. Se ei todellakaan pidä paikkaansa mielestäni :0

    Mutta jokatapauksessa tsempit sulle imetykseen, toivotaan, että onnistut :))

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä sulle ja voimia jaksamiseen..muistan niin ton tunteen kun kaikki itkettää,mutta sit taas kohta kaikki on niin ihanaa:)Kokeile rintakumilla imettämistä..niin mun vauvat on saanut otteen rinnasta,kun muuten ei onnistunut..

    VastaaPoista
  7. Okei, kiitti vinkistä! :)

    Mä sain eilen aika paljon vinkkejä siltä kätilöltä ja niitä laitellaan kokeiluun!

    Tää on varmaan vaan näitä hormoneja, kun saa tuntemaan kaikenlaisia tunteita :)

    VastaaPoista
  8. Oletpa jaksanut olla sinnikäs!! Wau!

    Mulla on ongelmana lähinnä se, ettei sitä maitoa tule/nouse, joten vauva ei nälissään jaksa imeä niin kauaa, jotta saisi sitä maitoa.
    Rintakumilla minuakin neuvottiin kokeilemaan imettämistä, jotta vauva "hämääntyisi" luulemaan rintaa tuttipulloksi. Mutta tosiaan pitäisi sieltä rinnasta sitten sitä maitoakin tulla, jotta vauva viihtyisi rinnalla.....

    VastaaPoista
  9. Kiitos :)

    Mulle jäi jotenkin tuolta synnäriltä/vuodeosastolta sellanen olo, että PITÄÄ imettää. Kaikki kyseli siitä koko ajan ja jatkuvalla syötöllä markkinoitiin sitä kuinka se rintamaito on nyt parasta, mitä vauva voi saada. Ja onhan se.... Mutta en voi kauheasti asialle mitään tehdä, jollei sitä maitoa tule :/

    VastaaPoista
  10. Kiitos :)

    Vauvalla oli oikein hyvä imuote ja hän osasi oman osuutensa hommasta enemmänkin kuin hyvin, mutta meikäläisellä ei se maito koskaan noussut kunnolla = sitä tuli/tulee liian vähän -> pakko antaa lisämaitoa pullosta -> vauva tottuu pulloon ja siihen, että maitoa tulee nopsaan...
    Rintakumilla mua kuitenkin neuvottiin yrittelemään uudelleen imettämistä, jotta vauva pikkasen menisi hämyyn siitä, että onko suussa rinta vai tuttipullo.

    VastaaPoista
  11. Mullakaan ei se maito noussut! Ja lapsi sai pullosta synnäriltä asti lisäksi korviketta. 6 viikon pumppailun ja imettämisen jälkeen ei enää tissi kelvannut. Jee, en oo ainut, mulla on kohtalotoveri! Mutta tsemppiä yrityksiin silti! Ja ite päätin, että en aio tuntea itseäni huonoksi äidiksi imetyksen takia; äitiys on niin paljon muutakin :)

    VastaaPoista
  12. Kun meidän toinen lapsi syntyi vuonna 2009 oli imetys alusta asti kankeaa. Vauva ei huolinut rintaa ja kahden viikon iässä alkoi saada rinnalla raivareita. Minä pumppasin ja juotin sitten pullosta tytölle maitoa ja koitin tarjota rintaa. Lopetin tissin tarjoamisen kun tyttö oli 1kk.
    Kun tyttö täytti sitten 5kk selvisi että hänellä oli liian kireä kielijänne eikä sen takia koskaan saanut rinnasta kunnon otetta. Siksi imetys ei onnistunut.

    Minusta olet hyvä äiti sai pieni maidon sitten tissistä tai pullosta. <3 Tsemppiä, jaksamisia ja halaus sinne. <3

    VastaaPoista
  13. Anna vauvan olla mahdollisimman paljon ihokontaktissa vaippasillaan sinun paidan alla. Pystyisitkö pitämään vauvaa vaikka kantoliinassa ihokontaktissa?
    Yöimetyksethän lisää maidontuotantoa. Syökö vauva tuttia? Olisiko mahdollista tarjota rintaa tutin sijaan?
    Luontaistutteista sarviapilan sanotaan lisäävän maidontuloa. Lisäksi muistan kuulleeni että kalkkitabletilla voi saada helpotusta.
    En tiedä millä paikkakunnalle asutte, mutta netistä löytyy imetystukiäitejä jotka tulevat auttamaan ihan paikanpäälle. Ne on ihan tavallisia normaaleja äitejä jotka ovat perehtyneet erilaisiin imetyshaasteisiin. Katso googlesta oman paikkakuntasi imetystukiäidit.
    Mukavaa kesänjatkoa teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  14. Onnea pikkyisen syntymän johdosta!💖 Tsempit imetyksen kanssa, homeopaattisia valmisteit on myös jotka edistävät maidonnousua.. Osaksihan myös se et ressaa sitä asiaa niin sillonhan se ei varmasti nouse, ei se ei ole mikään äitiyden mittari antaako vauvalle maidon tissistä vai pullosta enemminkin se et mitä maitoo juottaa ja lämmittääkö sen Mikrossa (on sen jälkeen kaikkea muuta kuin maitoa, josain sairaaloisa kielletäön/on kielletty maidon lömmitys mikrossa). Ja törkeinhän lopen on se et vauvan tarpeista huolehditaan ja syönnin ajan saa olla lähellä äitiä..😊

    VastaaPoista
  15. Joo muistan itekki kuinka mua painostettiin siihen vaikka mua sattui ja vauva ei saanut otetta siitä.. Joo ei sitä voikkaan ja väkisin ei kannatakkaan :)

    VastaaPoista
  16. :D On se kyllä huojentavaa kuulla, ettei ole ainoa!!

    Eihän se äitiys ole pelkästään imetystä. Onneksi!! ;)

    VastaaPoista
  17. On kyllä täysin totta, ettei se tee kenestäkään yhtään parempaa tai huonompaa, mistä vauva ruokansa saa.
    Itseä ehkä ne ennakko-odotukset ja itselle asetetut tavoitteet ja niiden romuttuminen harmittaa. :/

    VastaaPoista
  18. Kiitos vinkeistä! :)

    Valitettavasti mulla ei oo vaan ihan sitä mahdollisuutta, että soisin 24/7 tälle asialle huomioni ja energiani, kun on tuo taapero tuossa vaatimassa kolminkertaista huomiota. :/ Joten ihokontaktit ja yöimetyksien yrittäminen on aika vaivanloisia, kun pitäisi pystyä saamaan edes unta niin itse hetken kuin antaa taaperollekin se mahdollisuus nukkua hyvät yöunet. Tarkottaen sitä, että vauva hermostuu rinnalla, tulee huuto, Lina herää....

    Mutta uskon, että saan tähänkin asiaan jonkun kultaisen keskitien raivattua :)

    VastaaPoista
  19. Kiitos! :)

    Sitä olen miettinytkin, että mitä enemmän tässä asiaa parkuu, sitä vähemmän sitä maitoa kylläkin tulee :D

    VastaaPoista