16.6. - 18.6.

Tässä on kertomus siitä, miten pääsimme synnyttämään: 

16.6.2014

9:30 Mulla oli käynnistysaika TYKSin Äitiyspolilla. Istuin ensin hetken käyrällä (vauvan sydänäänikäyrällä), jonka jälkeen mulla oli lääkäri.
Keskustelin lääkärin kanssa hyvin lyhyesti. Lääkäri ultrasi vauvan ja teki painoarvion - 3,8kg. Ultrauksen jälkeen keskustelimme käynnistyksestä ja ilmaisin oman huoleni vauvan painosta ja siitä kuinka tähän mennessä jokainen arvio on heittänyt vähintään 400g. Lääkäri lohdutti minua sanomalla, ettei vauva tule olemaan yli 4,5 kiloa syntyessään. Eipä ihan kovinkaan paljoa lohduttanut.
TYKSin synnytyssali oli kuitenkin täynnä, enkä päässyt sinne käynnistykseen. Lääkärin mielestä ballongilla käynnistäminen ei tule kuuloonkaan, sillä se ei viimeksikään käynnistänyt synnytystä. Joten hänen mukaan ainoa tapa käynnistää synnytys olisi oksitosiinitippa, joka laitetaan vain synnytyssalissa.
Lääkäri pyytää minua palaamaan seuraavana päivänä käynnistykseen klo 8 ja tulemaan suoraan synnytyssaliin.

Sain itkukohtauksia jo kotimatkalla. Stressasin paljon synnytystä ja vauvan painoarviota. Jos se heittäisi taas sen 400g, niin vauva tulisi olemaan 4,2 kiloinen.
Olin kotona vähän väliä tyäsin hysteerinen. Itkin. Yritin nukkua, mutten kyennyt nukkumaan. Stressasin ja olin todella huonossa kunnossa henkisesti. Olin myös täysin valmis luovuttamaan ja valmiina sektioon.

Illalla kuitenkin kävin saunassa, istuin ihan rauhassa ja mietin asiat läpi. Sain itsestäni taas kiinni ja päätin, että tästä selvitään - oli vauva minkä kokoinen tahansa.


17.6.2014

Menimme M:n kanssa yhdessä heti kello kahdeksaksi TYKSiin ja ilmoittauduin synnärille. Tiesin päivän menevän päin mäntyä, kun sihteeri ei saanut ketään synnäriltä kiinni - se oli täynnä.
Istuimme aulassa 45min, kunnes kätilö tuli kertomaan meille, että synnytyssali on täynnä, eikä sinne mahtuisi käynnistykseen ainakaan hetkeen. Lääkäri ei ollut paikalla, mutta tulisi keskustelemaan meidän kanssa, kunnes olisi tullut paikalle.
Odotimme toiset 45min aulassa kunnes lääkäri tuli kertomaan, ettei synnytyssalissa ole tilaa käynnistyksille. Hän kertoi, että meillä on kaksi vaihtoehtoa - lähteä kotiin ja palata seuraavana aamuna tai mennä osastolle odottamaan, josko saliin tulisi päivän aikana tilaa.
Itse sanoin melkein heti, etten aio mennä kotiin, mutten myöskään aio rampata joka päivä tsekkailemassa salin tilannetta - jollei synnytystä käynnistetä, haluan sektion.
Lääkäri kiersi sektiokysymykseni ja kertoi vaihtoehdot uudelleen. M osasi olla järkevä ja puhui minut ympäri odottelemaan osastolla, ainakin olisimme paikalla, eikä tarvitsisi stressata kotona toista päivää. Pidin itse vain jotenkin täysin turhana istua osastolla tekemättä mitään, mutta totta oli, että sitten ainakin oltaisiin valmiina paikalla.


Pääsimme osastolle kello 10.
Osastolla kätilö laittoi minut käyrille. Noin 20min jälkeen hän tuli kysymään, josko olisin halunnut keskustella heidän lääkärinsä kanssa. Olin hämmentynyt, mutta suostuin.
Lääkäri oli lukenut paperini ja oli sitä mieltä, ettei minun kannata missään nimessä istua sängyllä koko päivää ihan turhaan - vaikkei ballonki saa synnytystä käynnistymään, niin se ainakin auttaisi tilannetta aukaisemalla paikkoja enemmän ja saamaan kanavaa lyhentymään. Lääkäri siis ehdotti, että alottaisimme käynnistelyn samantien, eikä päivästä tulisi tylsä ja turha. Loistavaa!
Tosin viimekertainen ballongin laitto kummitteli mielessä, mutta ainakin olen tehnyt jotain synnytyksen eteen...


Ballonki, jonka lääkäri laittoi, ei ollutkaan samanlainen kuin se, mikä minulle laitettiin Linan synnytyksen käynnistyksessä. Tämänkertainen ballonki oli paljon isompi ja siihen kuului kaksi palloa, jotka ikäänkuin puristivat kohdunsuuta molemmista suunnista, ylhäältä ja alhaalta.
Tätä ei tarvinnut nykiä lainkaan, vaan sen odotettiin tulevan ulos omia aikojaan.
Ballongin laiton jälkeen supistukset alkoivat noin 10 minuutissa.
Supistukset olivat säännöllisiä, jotkut jopa hyvinkin kivuliaita ja ballonki tuli pois kolmessa tunnissa. Olin 4cm auki.
Mutta kuten oletimmekin, supistukset hävisivät samalla, eikä ballonki käynnistänyt synnytystä. Mutta olin hyvin auki ja synnytystä voitiin aloittaa puhkaisemalla lapsivesikalvot, kun joskus saliin asti päästäisiin.
Tämän jälkeen meillä oli enää vaihtoehtona odottaa synnärille pääsyä - sinne otettiin käynnistyksiä vastaan aina kello 18 saakka. 


Kello 19:00 hoitaja tuli kertomaan, että synnäriltä oli soitettu - tänään ei oteta enää ketään vastaan. 
M lähti kotiin ja minä jäin osastolle odottamaan aamua. 

18.6.2014


Todella huonosti nukutun yön jälkeen kätilö tuli pyytämään minua käyrille. Kello oli 7:30. 
Kello 8:00 kätilö tuli ottamaan minut pois käyrältä ja kertoi soittelevansa nyt synnärille. Pääsin huoneeseeni saakka ja kätilö tuli kertomaan, että heti syötyäni aamupalani lähden alakertaan synnärille. 
 
M tuli osastolle juuri, kun olin syönyt. Pakkasimme tavarat ja lähdimme synnytyssaliin. 

Saavuimme synnärille kello 8:45. 


Tästä eteen päin kertomus onkin toinen - synntyskertomus. Sen kirjoittelen sitten, kun saan itsekin dokumenttia synnytyksestä. 

11 kommenttia

  1. Oih! :,) innolla odotellaan synnytyskertomusta!! :)) onnea vielä koko perheelle! ♡♡

    VastaaPoista
  2. Tuo on kyllä niin jännittävää! Itse en pystynyt syömäänkään mitään, kun tiesin joutuvani käynnistykseen. Synnytyskertomusta malttamattomana odotellessa... :) Onnea vielä pienestä prinsessasta ♥

    VastaaPoista
  3. Onko Tyksissä ihan käytäntö, että synnytykset käynnistellään salissa?
    Mulla on eka ja vika käynnistelty ja molemmat tehtiin osastolla. Saliin mentiin vasta kun tarvittiin kunnon kipulääkettä. Nyt vikassa raskaudessa kalvot puhkaistiin ihan osaston toimenpidehuoneessa kun pää oli jo niin alhaalla että se voitiin turrvallisesti tehdä.

    VastaaPoista
  4. Nää sun sairaala/lääkärireissut kuulostaa ihan kamalalta ihmisen pallottelulta. Jotenkin tökeröä käytöstä! Onneksi nyt vauva maailmassa ja kaikki toivottavasti hyvin :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos <3 <3

    Onnea myös Rouvalle vielä kerran ;) <3

    VastaaPoista
  6. Mä en osaa kertoa kuin omasta kokemuksesta, mutta kalvojen puhkasut ja oksitosiinitipat ainakin mun mielestä laitetaan TYKSissä vain synnytyssalissa. Osastolla käynnistellään mm. cytotecilla tai ballongilla.

    En tiedä päteekö ne ihan jokaisen kohdalla, mutta näin ainakin mun kohdalla on tehty.

    VastaaPoista
  7. Sanos kuule muuta!
    Päästiin omasta lääkäripompottelusta eroon, niin nyt oon menny ees taas pari päivää vauvan kanssa ja huomenna taas uusiks Tyksiin verikokeisiin. Viime yö oltiin osastolla, kun neiti oli valohoidossa. Sitä ennen ollaan kotiuduttu torstaina, käyty painotarkastuksessa lauantaina, lastenlääkärillä maanantaina ja kotiin päästyä soittivat meidät osastolle takaisin. Ja huomenna tosiaan verikokeet, joiden jälkeen kotiin odottamaan, että tartteeko lähteä osastolle valohoitoon vai saadaanko vihdoin jäädä nauttimaan vauva-arjesta. Ees taas.....

    VastaaPoista
  8. Onnea ihanasta nyytistä! Oon vähän myöhässä onnitteöujen suhteen.
    Ootko muuten laittanut instagramin jotenkin salaiseksi kun sitä ei pääse enää katselemaan? Harmi jos näin on mutta ymmärrän kyllä jos haluat pitää sen yksityisenä.

    On kyllä kohtuutonta millaiseen pyöritykseen olet joutunut sairaalassa. Itsellä ei ole koskaan ollut vastaavaa vaikka neljä kertaa olen itsekin synnyttänyt. Toki itsellä kaikki ovat alkaneet itsestään ja eri kaupunki kyseessä. Mut silti. Toivottavasti pikku Ellu ja te pääsisitte rauhassa viettämään arkea kotona.
    Helinä

    VastaaPoista
  9. Kiitos! :)

    Insta on "yksityinen", mutta seurailemaan kyllä pääsee, jos pyytelee. Mutta se toki edellyttää omaa Instagram-tunnusta.
    Sen verta pidän tällä hetkellä yksityisyyttä, että täysin julkinen tuo profiili ei tällä hetkellä ole ja tuskin tulee muutamaan hetkeen olemaankaan.
    Mutta tosiaan rohkeasti seuraamis-pyyntöä tulemaan, jos siellä haluaa jatkossakin seurailla! :)

    Tässä jo pari vuotta tätä koti-Tyks väliä seilanneena voi vain huokaista helpotuksesta, että se on nyt ohi! Toivottavasti. Koputetaan puuta. Ei sitä itsekään ole joka kerta ymmärtänyt, että minkä takia pitää pompottaa ihmistä edes takas.

    Eiköhän meilläkin pian ala tuo arki ja päästään nauttimaan toisistamme :)

    VastaaPoista