Yksin synnyttämään?

Synnytys on ollut viime aikoina paljon mielessä. Ihan ensinnäkin sen vuoksi, että supistuksia tulee koko aika enemmän ja ne alkavat olemaan jo astetta "pitää puuskuttaa ja keskittyä". Uskon supistuksen kuitenkin johtuvan stressistä, enkä niinkään ole huolissani siitä tapahtuuko alakerrassa mitään.. Toisekseen olen joutunut miettimään kenen kanssa menen synnyttämään. 

Tällä hetkellä olen sitä mieltä - tai oikeastaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä synnyttämään yksin. 
Minulla ei yksinkertaisesti ole ketään sellaista ihmistä lähellä, jonka ottaisin mukaan synnytykseen. Synnytys on kuitenkin niin herkkä tapahtuma, etten sinne kelpuuta mukaan ihan ketä tahansa ja tilaisuus vaatii täyttä luottamusta siihen tukihenkilöön. Tällä hetkellä en taida oikein luottaa keneenkään. Tai luotan, muttei heidänkään joukosta löydy sitä henkilöä, joka olisi valmiina 24/7 ja odottaisi käskyäni lähteä synnärille. 

Vaihtoehtona M on täysin poissuljettu. Vaikka hänestä oli apua ja enemmänkin kuin vähän tukea Linan synnytyksessä, tilanne on tällä hetkellä täysin eri, enkä koe pystyväni rentoutumaan ja keskittymään synnytykseen hänen kanssaan.
Lisäksi tarvitsen synnytyksen ajaksi jonkun, joka katsoo muiden lasten perään ja se henkilö on mitä luultavimmin M.

Minulla on synnytyspelko, jonka vuoksi olenkin nyt tässä pari päivää itkenyt aina ajatellessani sitä, että joudun ihan oikeasti synnyttämään yksin. Tilanne ahdistaa aivan järjettömästi, enkä tiedä miten saisin puettua synnytykseen liittyvät tunteeni tällä hetkellä sanoiksi. 
Synnytyspelon kanssa ei ole täysin ihanteellista lähteä yksin synnyttämään. 

Minulla on tiistaina lääkäri, jossa ajattelin ottaa asian puheeksi ja kysyä neuvoa. Samalla ajattelin keskustella mahdollisesta avusta täällä kotona, sillä en yksinkertaisesti usko pystyväni palaamaan synnytyslaitokselta kotiin, jossa joudun hoitamaan vauvan ja isommat lapset täysin yksin. 
Pelkästään yksinkertaiset asiat huolestuttavat - miten pääsen vauvan ja Linan kanssa ylhäältä alas ja alhaalta ylös? Miten voin imettää, jos Lina levittää samalla keittiövälineitä pisin lattioita? 

Tällä hetkellä synnytyksen miettiminen aiheuttaa aivan järkyttävää ahdistusta, mikä aiheuttaa stressiä, mikä taas aiheuttaa niitä supistuksia... Oravanpyörä, josta on vaikea päästä irti. 
Olen jo alkanut miettimään, josko sektio olisi tässä tilanteessa helpompi. Vaikkakin siinäkin vaihtoehdossa on tuhat miinusta... 

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka olisi synnyttänyt yksin? Tai tukihenkilön kanssa? 

Olisi mahtavaa kuulla kokemuksia ja kertomuksia yksin synnyttämisestä.

25 kommenttia

  1. Mies oli kyllä tyksissä mukana, mutta ei häntä paljoa näkynyt synnytyssalissa. Ponnistusvaiheessakaan hän ei ollut mukana ihan meidän omasta tahdosta. Ja niinäkin hetkinä kun hän oli siellä salissa, en muista niistä mitään kun olin niin sekaisin! :D Mun mielestä oli kiva synnyttää yksin, en itse kaivannut ketään siihen katsomaan.. Vasta kun Jesse oli syntynyt niin mies tuli saliin pidemmäksi aikaa. Mulla oli ihana kätilö tyksissä ja toinen hoitaja jotka tsemppasivat mua synnytyksen aikana, en tuntenut sinänsä olevani yksin kun he siinä tietysti olivat :) Itse en voi oikein sanoa kumpi on parempi, se että olisi tukihenkilö vai se että on yksin kun kerran vaan olen synnyttänyt mutta itsellä on kyllä ihan hyvät kokemukset tuosta yksinään olemisesta :) Höh, mahtoko tästä nyt mitään apua olla! :D tsemppiä ihan hurjasti <3

    VastaaPoista
  2. On apua! :D Kiva kuulla, että joku on siellä ihan oikeasti pärjännyt yksikseenkin :)

    Mulla ehkä vaikeuttaa oloa ja ahdistusta just synnytyspelko ja se, että olin ehtinyt tsemppaamaan itseäni sillä, että mulla on siellä mies mukana tukena.. Ja nyt, kun synnytykseen ei ole montaa viikkoa ja miestä ei olekaan, niin iski pieni paniikki :D

    VastaaPoista
  3. Minä synnytin lopulta yksin, ja synnytystä pahempi homma oli se odottelu yksinäisessä huoneessa kovien supistusten kanssa. Mies muisti vasta pari viikkoa ennen synnytystä kertoa, että hänellä onkin hyvin vakava sairaalakammo. Sitä ennen oli valmennuksessakin ylpeillyt kuinka aikoo suurin piirtein toimia kätilönä, valvoo joka toisenyön vauvan kanssa ja on tukena. Ja miten se suhde on tärkein.

    Jouduin lapsivesien lirahtelun takia tippaan, odottelin yön yli kipuineni ja iltapäivällä pääsin hommiin. Kaikki meni hyvin ja kätilöihin luotin. Mua kyllä kohdeltiin rassukkana, kun muita naisia miehet hyysäsivät. Mutta hyvin se lopulta meni, ei mulla ole koskaan ollut ihmistä joka pitää lupauksensa, ja tässäkin tapauksessa metsään mentiin.

    Jos vieras doula ei tunnu omalta, niin suosittelen juttelemaan etukäteen terveydenhoitajan, kätiöiden ym. Kanssa. Ota ajoissa synnärille yhteyttä. Jos päätät synnyttää yksin niin kovasti onnea, se ei ole vaikeaa. Sen sijaan siellä osastolla on haikeaa kun taas muut miehet tuo lahjoja ja tulee rakkaita vaimojaan ja vauvojaan katsomaan. Rankinta oli se iloisen esittäminen, olisinpa vain kaikille puhunut totta,mettä nyt kuulkaas ahdistaa ja itkettää.

    Kotiin sun on pakko saada apua! Vaikka minulla on vain tämä yksi vauva, hän sai refluksin ja koliikin 2 viikon iässä. Se oli toinen rankka rupeama yksin. Vieläkin 5 kk ikäisen kanssa on rankkaa, kun en edes aina pääse suihkuun kun refluksia itkevää vauvaa on kannettava sylissä. Mutta kyllä sinä jaksat kun pyydät apua ja sanot ettet ehkä jaksa. Vaikutat rohkeammalta kuin minä!

    Nytkin kirjoitan tätä yhdellä kädellä tyttö sylissä, kaikesta selviää kuin on vaan tämä yksi vauva.

    Nyt tekisin toisen ja ottaisin doulan, häneen voisin luottaa. Tapasin äskettäin yhden aivan ihanan doulan ja voi kun olisin hänet mukaani saanut. Kaikkea hyvää teille, kunpa voisin auttaa <3

    VastaaPoista
  4. Mä olisin valmis synnyttämään yksin tai sitten tukihenkilönkanssa! Yksin jos synnyttäisin olisin yhteydessä sairaalaan ja pyytäisin että lisäävät tietoihin toiveen että kätilö olisi mahdollisimman paljon läsnä myös henkisenä tukena, tai tokihan sen voi kirjata myös neuvolakorttiin sitten. Ja myöskin siinä samassa kertoa toiveita kivunlievityksen ja muiden asioiden suhteen suhteen. Joskus vaikka äiti onkin yksin synnyttämässä, ei ole kätilöillä resursseja olla paikalla niin paljon kun äiti haluaisi , sekä joku kätilö voi myös ajatella että sulla jo useampia synnytyksiä takana joten rutiinihommaa sulle siis! ;) Mikä ei olisi ollenkaan hyvä , ottaen huomioon sun pelot. Mun tytön synnytyksenä oli mukana lapsen isä sekä sitten oma sisko, yhdistelmä toimi loistavasti! Itse toimin Doulana ja päässyt osaksi useitakin synnytyksiä. Osassa olen äidinkanssa ollut kahdestaan , osassa isä ollut mukana matkassa. Olen toiminut tukihenkilönä ihan vieraille kuin sitten tutuille sekä läheisille. Jokainen synnytys jäännyt mieleen , ihania hetkiä päästä näkemään uuden elämän synty. Ja jokaisen synnyttäjän olen kohdannut heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaan. Doulia voit kysellä omasta neuvolasta tai synnytyssairaalasta. Suosittelen kuitenkin olemaan nopea mikäli Doula sulla olisi yhtenä vaihtoehtona , sillä sun laskettuaika lähenee ja Doulaakin olisi hyvä tavata ainakin kerran ennen the hetkeä! :) Koti apua kysele neuvolasta jos tarvetta tulee eikä oikein lähipiiristä löydy auttajia ! Synnytyksestä voi saada myös positiivisen kokemuksen vaikkei aina kaikki menekkään suunitelmien mukaan. Se että paikalla on joku joka tietää sun pelot, toiveet, ehkä hieman edellisiä synnytyskokemuksia ja ennenkaikkea joku joka antaa sulle turvaa joko ammattitaidollaan tai vaan olemalla läsnä vaikuttaa koko synnytyksen kulkuun. Onnea matkaan ! <3

    VastaaPoista
  5. Mulla oli doula, jota tapasin ekaa kertaa joskus 35 viikolla, myöhemminkin olis voinu sen hankkia :) Tykkäsin tosi paljon, että oli osaava henkilö tukena, koska en ton miehen rauhallisuudesta osannu etukäteen varmaksi sanoo :D Lahessa doula makso yhteensä 42 e (sisältää sen ruoka- ja matkakulut) ja se oli ensi- ja turvakoti ry:n kautta haettu, vaikken ite liity mitenkään muuten ko yhdistyksen toimintaan :) Kannattaa siis kattoa onko omassa kaupungissa noita vapaaehtosia doulia, koska ne on _paljon_ halvempia. Mä näin tosiaan doulan kerran ennen synnytystä, olisin saanu nähä useemminki, mut mä tykkäsin sen noin. Se vaan tuli paikalle kun olin just altaassa köllöttelemäsä ja otti heti ohjat käsiin, eikä ollu yhtään awkward vaikken tuntenukaan sitä :) En ees huomannu salissa, että pidänkö miehen vai sen kädestä kiinni, se oli niin mukana koko aika siinä jutussa :)Suosittelen ehottomasti !



    http://kuukatriina.blogspot.fi/2013/11/synnytyskertomus.html + tägin doula alta löytyy joku sananen tosta kerrasta kun sen näin ekaa kertaa

    VastaaPoista
  6. Annukka, ihan todella paljon voimia sinne! Sinun pitää nyt elää hetkessä hetken aikaa ja yrittää olla liikaa murehtimatta tulevaa. Yritä rentoutua kunnolla niin asiat alkavat loksahdella paikoilleen päässäsi pikkuhiljaa. Itse voisin kyllä synnyttää yksinkin, en usko että haluaisin mukaan ketään muuta kuin mieheni. Minunkin kohdalla on ollut kolme todella ihanaa kätilöä, jotka ovat antaneet myös todella turvallisen olon itselle. Mutta kysele lääkäriltä Doulaa, sehän on tosi hyvä idea. Etenkin, jos tuntuu että edelliset synnytykset on olleet pitkiä tai vaikeita?!

    Zemppiä <3

    VastaaPoista
  7. Tosi ikävä tapaus :/

    Doulaa itsekin mietin, mutta se ei jostain syystä tunnu omalta. Ehkä siitä luottamuspulasta vieraita ihmisiä kohtaan?
    Ajattelin ottaa asian puheeksi seuraavalla neuvola/lääkärikäynnilläni, joka on jo huomenna. Joten saan varmasti sitä kautta neuvoja.
    Olen toivonut (kaiken mentäessä hyvin) synnytystä, jonka jälkeen pääsisin heti tai yhden vuorokauden jälkeen kotiin, joten toivon, etten joudu osastolla tuijottelemaan ketään.

    Linalla on refluksitauti, joten tiedän mistä puhut. Ei ole helppoa! Toivonkin todella paljon, ettei tulevalla vauvalla refluksia ole. Olen sitä varten koittanut keksiä kaikki poppakonstit tänne kotiin helpottamaan vauvan oloa..

    Kiitos kommentistasi <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos!

    Mä oon käyny raskauden aikana pelkopolilla, jossa jo kätilö kirjas ylös kaikki mun toiveet synnytyksestä jne. Joten ne tiedot on jo sairaalalla valmiina odottelemassa mun saapumista :)

    Otan tän synnytyksen puheeksi huomisella lääkärikäynnillä!

    VastaaPoista
  9. Okei!
    Täytyy ottaa selvää tosta doulahommasta. Ite oon jotenkin ajatellu, ettei se välttämättä oo mun juttu, kun en tykkää yhtään vieraista ihmisistä tuijottelemassa vieressä... :D

    VastaaPoista
  10. Kiitos <3

    Se on totta, että pitäis osata vaan olla tässä hetkessä.. Oon vaan just sitä tyyppiä, joka miettii ja miettii vähän miettimisen päälle!
    Mulla on kanssa aina ollu sellanen olo, etten halua sinne ketään muuta kuin lapsen isän. Mutta aina ei voi siihenkään vaikuttaa.. Ja tällä kertaa oon sitä mieltä, että se on ehkä negatiivinen asia, jos hän sinne tulee.
    Purskahdin eilen itkuun, kun mun äiti soitti, että oli lukenu tän tekstin ja hän voi kyllä tulla mun kanssa synnyttämään, jos hänet huolin :')

    Synnytykset meikäläisellä ei oo tosiaan vielä kertaakaan menny ihan oppikirjojen mukaan. Mutta onneks siitä tietää sairaala ja minä itse osaan jo asennoitua siihen, ettei homma oo mikään läpihuutojuttu :)

    VastaaPoista
  11. Onneksi sulla on kuitenkin paljon kokemusta! Toivon teille kans nopeaa kotiinpääsyä. <3

    VastaaPoista
  12. No mun synnytykset ovat jokainen täysin erilaisia, eikä mikään niistä ole mennyt ihan oppikirjan mukaan, joten täysin avoimin mielin "joutuu" tähän neljänteenkin lähtemään :)
    Mutta toisaalta jokaisessa on sama periaate ja päämäärä - saada vauva ulos, tavalla tai toisella.

    Kiitos, olisi kyllä todella ihanaa päästä kotiin vuorokauden kuluessa!

    VastaaPoista
  13. Miten lääkärikäynti meni? Olit tuohon alemmas jollekkin toiselle vastannut että oot pohtinu ettei Doula ehkä ois sun juttu, että tuntuu oudolta jos joku vieras siinä vieressä kattelee! Moni ajattelee noin , eikä se varmasti kaikkien juttu olekkaan mutta Doula ei vain istu hiljaa vieressä (ellette niin sovi) vaan voi hieroa, antaa mahdollisesti akupainantaa, laskea supistusten välejä, antaa juotavaa, tarvittessa infota sun läheisille tilanteesta mikäli itse siihen et pysty, kertoa asennoista jotka voisivat edesauttaa synnytyksen kulkua ja helpottaa sun oloa ja vaikkapa mitä. Ja tietysti synnytys on hyvin intiimi tilanne ja osaava doula sen tietää ja toimii kunnioittavasti sun toiveita tukien. Mutta rentoudu ja ota päivä kerrallaan, kaikki asiat loksahtaa varmasti kohdilleen! Mutta uskoisin kun pelkopolillakin oot käynyt niin kätilöt varmasti pitävät susta huolta! Mitä M on mieltä ettet häntä synnytykseen mukaan ota? :) Mä myös silloin pohdin pitkään otanko lapsen isää mukaan....

    VastaaPoista
  14. Lääkäri mulla on vasta huomenna. Tosin tänään käväsin TYKSissä päivystyksellisesti, mutten alkanut synnytyksestä keskustelemaan..

    En mä ihan niinkään ajatellut, että Doula olisi seinäkoristeena synnytyksessä. Olen ymmärtänyt, että hän on äidin tukena ja juuri äidin toivomalla tavalla mukana synnytyksessä. Omalla kohdalla vaan ehkä juuri se, että kyseessä on täysin vieras henkilö, on "kammotus".
    Doula on varmasti monelle todella hyvä tuki, mutten koe sitä ihan omaksi. Mulla menee aina hetki tottua kätilönkin olemassaoloon synnytyksessä. En ota niin hyvin vastaan vieraita ihmisiä niin intiimissä tilanteessa.

    M on aika pitkälti sitä mieltä, että hän tulee synnytykseen :D Hän ei siis ymmärrä ollenkaan kantaani siitä, että en välttämättä tunne oloani rentoutuneeksi tai luontevaksi, jos hän on paikalla. Omana syynäni on luottamuspula ja riitaherkkyys, jota vähiten kaipaan synnytystilanteessa. Hänen mielestään hänellä on taasen oikeus olla mukana tyttärensä syntymässä... Onhan se niinkin, mutta synnyttäminen on kyllä asia, jossa ajattelin ajatella vain ja ainoastaan itseäni.

    VastaaPoista
  15. Hyvin mä oon näköjään lukenut kun olin ihan et lääkäri ollut tänään! :D -_- No mutta juu siis ymmärrän täysin ettei se vieras ihminen ole kaikille se oikea juttu ja valinta. Mutta älä vielä doula ajatusta kokonaan hylkää. Kannattaa kysellä millaisia ihmisiä hommaan olisi tarjolla teidän kaupungissa, ties vaikka sieltä löytyy joku joka tuntuu heti omalta . Entäpä sun oma äiti? Joka tarjoutuikin tulemaan mukaan! Mä luulen että sun elämäntilanteestakin johtuen olisi hyvä jos sulla mukana siellä olisi joku joka voisi läsnä tarvittessa koko ajan luomassa kätilöiden lisäksi sulle turvaa. Ja ihastelisi sunkanssa hetken sitä vastasyntynyttä pientä ihmettä. Vai että M tulossa kovaa vauhtia matkaan mukaan! ;) Noh , onhan oman lapsen syntymä niitä elämän hienompia hetkiä ja varmasti haluaisi olla paikalla mutta oon samaa mieltä sunkanssa siitä että sun kuuluu tossa kohtaa ajatella ensin itseäsi ja ihan hyvät perusteet sulla onkin M jättää mahdollisesti tuon tapahtuman ulkopuolelle mutta toisaalta taas uskoisin että kun hän oli loisto tuki Linankin synnytyksessä ei tuo tuottaisi pettymystä varmasti tälläkään kertaa. Tokihan siinä kovassa kivussa itseltä voi päästä suusta sitten jotain ei niin ystävällistä kommenttia. ;) Mutta varmasti omalta osalta vaikuttaisi päätökseen varmastikkin eroon johtaneet syyt ja se onko asia miten käsitelty pois alta että synnytys tilanne olisi sitten sellainen että itse voi keskittyä olennaiseen ja luottaa toisen apuun ja tukeen synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Vähiin muuten käy kohta aika h-hetkeen! :)

    VastaaPoista
  16. Mulla ei oo kokemusta, mut meillähän oli vähän samaa uhkaa päällä silloin Sophien synnytystä ennen, kun ei tahdottu löytää isommille lapsenvahtia. Keskustelin silloin lääkärin ja kätilöiden kanssa asiasta pelkopolilla, ja sovin tietyistä asioista etukäteen -kuten siitä, että kätilö olisi läsnä niin paljon kuin muilta synnyttäjiltään kykenee, ja auttaa kipujen kanssa rohkaisemalla ja kannustamalla.

    Lopulta olin ihan ok asian kanssa ja tiesin että kyllä vauva syntyy, olin sitten yksin tai torilla kymmenien ihmisten kanssa, ja kaikki menee hyvin. Onni tosin potkaisi, ja ystävä pääsi kuin pääsikin katsomaan isompien perään, ja mies mukaan synnytykseen.

    Mä uskon et sä pärjäät tosi hyvin, yksin tai yhdessä jonkun kanssa. <3

    VastaaPoista
  17. Voimia, tsemppiä! En ole ehtinyt lueskella/kommentoida blogeja viime viikkoina ja nyt kun tulen lukekaamn blogiasi niin luen surullisia juttuja :(
    Virtuaalihalauksia lähetän :)

    VastaaPoista
  18. No mutta äitihän on hyvä vaihtoehto myös :) <3, ehkä sinun kuitenkin on hyvä ottaa joku mukaan jo ihan huonojen kokemusten vuoksi.

    Ja joo itsehän olen suunnitellut elämäni jo vuosikymmeniä eteenpäin, että ymmärrän ettei ole helppoa elää hetkessä - sinun tilanteessa se on nyt vaan ihan pakko. Googlaa jotain rentoutumisharjoituksia, ne oikeasti toimii vaikka tuntuu ettei jaksais mitään hölynpölyä. Minä olen tosi paljon ajatellut sinua ja tuntenut tuskasi, tuntunut todella pahalta puolestasi - elä hetkessä, rentouta mielesi ja pyydä apua, sinä onneksi siihen pystyt, olet rohkea <3

    VastaaPoista
  19. Hei! Mä olen aika samoilla viikoilla kuin säkin ja itse olen joutunut miettimään tuota isän oikeutta tulla synnytykseen mukaan. Jos isän tuki on ollut olematonta ja käytös rumaa odotusaikana en näe syytä, miksi hällä olisi jokin automaattinen oikeus olla paikalla. Jos säkin saat lähes kaiken hoitaa jatkossa yksin, niin toteat kylmästi vaan, että tämä on sinun perheesi keskeinen asia, johon ulkopuoliset eivät kuulu mukaan. Doula tai ystävä synnytyksessä on eri asia, sillä he on kutsuttu sinne äidin toiveesta.

    Paljon voimia sinulle!

    (Nimimerkkini voisi tuon nimettömän sijaan olla "miehiin kyllästynyt" tai "mikä tasa-arvo?".)

    VastaaPoista
  20. Se ehkä tässä onkin ongelmana - tuskin saamme asioita M:n kanssa selvitettyä synnytykseen mennessä niin pohjiaan myöten, että "olisimme sujut" (jos nyt noin voi sanoa, ehkä väärä sanamuoto) synnytykseen mennessä ja voisimme olla siellä rennosti.

    Äiti ei ole mikään maailman huonoin vaihtoehto. En vain ollut siihen ajatukseen totuttautunut.. Ehkä pitää alkaa miettimään :D

    VastaaPoista
  21. Mulla on onneksi mahikset tehdä hyviä, ohjattuja rentoutumisharjotuksia Babyfitin kautta ja olenkin niitä muutamaan otteeseen tehnyt. Se on vaan välillä vähän, heh vähän, vaikeaa rentoutua taaperon roikkuessa selässä ;)

    Kyllä se pahin masistelu ja voimattomuuden tunne on jo mennyt ohi ja alan olemaan jo aika ok tilanteen kanssa. Tietty tässä tulee jatkuvasti pari muuttujaa kehiin ja joutuu sumplimaan asioita suuntaan ja toiseen..

    VastaaPoista
  22. Kyllä mullekin on alkanut tulemaan olo, että tästä selvitään kyllä - tavalla tai toisella ;)

    <3

    VastaaPoista
  23. :D

    Olen myös sitä mieltä, ettei se ole mikään automaattinen oikeus olla synnytyksessä mukana, jos on lapsen isä.
    Synnytys on äidille kova paikka ja mukana pitää olla henkilö, johon äiti voi luottaa ja turvautua :)

    VastaaPoista
  24. otappa yhteyttä ensi&turvakotiin ja mammakeitaaseen, niistä on ainakin ennen saanu doulia =) itse toimin doulana ensi&turvakodin toiminnan piirissä, mutta kaukana turusta.

    VastaaPoista