Maanantain kuulumiset

Mitä meille kuuluu? Eipä juuri oikein mitään. 

Viime viikkoinen kunnon romahdus ja armoton väsymys jätti kyllä arvet, eikä vieläkään vireystaso ole ihan sitä samaa luokkaa kuin ennen. Kuitenkin olo on huomattavasti parempi, mitä se oli viime torstaina ja silmätkin pysyvät auki. Rautatablettien lisäksi olen viikonlopun syönyt pinaattilettuja, joten toivottavasti se väsymys johtui vain hemoglobiinin alhaisesta tasosta ja se alkaa pikku hiljaa nousemaan. 
Mutta kun yhden ongelman selättää, niin toinen tulla tupsahtaa esiin - selkä sanoi itsensä lopullisesti irti. Onhan tuo vihoitellut jo useamman viikon ja alaselän luut ovat oikealta puolelta olleet löysällä jo pitkään. Olen joutunut klenkkaamaan parisen viikkoa. En vaan ymmärrä mistä moinen voi johtua. Pahin kipu tosiaan tulee, kun joudun astumaan oikealla jalalla. Viisaammat kertokaa, mistä moinen johtuu!? Ja tietty se pahenee ja pahenee, mitä enemmän klenkkailen ja kävelen ihan vinossa... 
Tänään en tosiaan ollut päästä Linan kanssa yläkerrasta alas aamulla. Sen verta tuskaista selän kanssa eläminen tällä hetkellä on. Valitettavasti me ei voida jäädä koko päiväksi yläkertaan.... 

Pieni hiljaiselo johtuu siis selästä ja siitä, ettei selän kanssa oikein tykkää istua koneen äärellä. Paras asento on, kun istun risti-istunnassa syvällä sohvalla selkä ihan suorassa. Ehkä siirrän "toimistoni" sinne ;) 

Tänään vietellään kansainvälistä kätilöiden päivää ja haluaisinkin itse kiittää meidän aivan mahtavaa Sirpa-kätilöä, joka autteli Linaa vuosi sitten maailmaan! 
Hyvä, meidän tapauksessa mahtava, kätilö on synnytyksessä enemmänkin kuin tärkeä apu!

P.s. Sirpa, jos lueskelet tätä, niin toivottavasti olet kesäkuussa synnärillä taas hommissa ;) 

Ei kommentteja