Karu totuus

 Mulla oli suuria vaikeuksia päättää, että minkä valmiista postauksista julkaisen ensin. 
Mutta kai se on niin, että repäistään laastari ja julkaistaan ensin huonot uutiset ja sen jälkeen voidaan palata positiivisiin asioihin ja jatkaa elämää normaalisti.


Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillään ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut

Parempi on erillään,
jos päivittäin me vaan riidellään
Eri asioita elämästä etsitään,
sitä painetta kestä kovin pitkään

Turhaan odotetaan kipinää,
ei pidä todellisuutta sysää syrjään
Teepannu niin korkealta viheltää
ja aidan tuol puolen alkaa nurmi vihertää

Ja vaik se rakkaus ois arvost kaiken yrittämisen,
auta ei keinot jos tullut on siit skeptinen
Tippuu malja maahan ja se särkyy
Liimaat kokoon mut se kestää ehjänä vain hetkisen

Arvon ennen menettämistä kumpaa tuntis,
se ois huomattavaa edistystä perusjuntis
Mut ei ain rakkaus riitä,
ei kaikki osaa kiittää siitä

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillään ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut

Ei meit maahan oo niitattu kii,
ei olla mantereit, ei olla saarii
Erillemme me ajauduttiin,
mut jaloillemme kumpikin pudottiin

Kun erotaan yhteisymmärrykses ja sovus,
se voi olla uuden luvun alotus
Se ei voi mennä niin et kadulla me sanota ees moi,
eikä muisteta ollenkaa niit hyvii aikoi
Miks tuhlata enempää näit voimavaroi - jaja

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
Parempi erillään ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut

Sisko tahtoisin jäädä,
mutta meillä on eri päämäärä
Ei siinä että kumpikaan ois oikea tai väärä
Ne ketkä sydämessä, en niille takkia käännä

Kun kuljen ohi sun kotitalosi ni mä mieti en
kenen kanssa sammutat sun valosi
Aio en enää
haikailla sun perään
Mun täytyy elää

Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillää ku yhdes

Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa
Ei oo paluut, ei tulevaisuut
Parempi erillää ku yhdes
-Raappana: Karu totuus- 

Asiasta en ainakaan hetkeen tämän enempää avaudu blogin puolella. Koitan pysyä asiallisena, keskittyä lapsiin ja itseeni. 
Kuitenkin asian mainitsen, sillä se tulee olennaisesti vaikuttamaan myös blogin puolella. Mm. vähentyneenä postausaikana (jonka olette ehkä jo huomanneet viimeisen kuukauden aikana?), postauksien sisältö varmasti alkaa jossain vaiheessa käsittelemään enemmän yksinoloa ja saatan joskus kaivata piristystä. 
Asian, jonka ääneen sanominen tekee vieläkin pahaa. Ero. 

Terkuin, 
Yh

22 kommenttia

  1. Voi ei. Mulla tuli ihan itku sun puolesta :( <3 Tsemppiä, todella paljon!!

    VastaaPoista
  2. Voi paska. Maailman isoin tsemppihali täältä. <3

    VastaaPoista
  3. Ei voi olla totta! :(
    Tsemppiä ja voimahalit <3

    VastaaPoista
  4. Voi, olen niin pahoillani! Nyt anna itsellesi aikaa surra, äläkä moisesta pode syyllisyyttä! Olet ajatuksissani <3
    Jos kaipaat jutteluseuraa, ethän epäröi ottaa yhteyttä? Mie voisin olla vielä hyvä ajatusten ja tunteiden kaatopaikka, kun pääsisit selittämään niini paljon kuin haluat eikä toiston vaaraa ole! :) Olenhan ns. "ulkopuolinen"! Anyway.. Voimia, ja muista, sinun ei tarvitse olla yksin tunteidesi kanssa! <3

    VastaaPoista
  5. Paljon myötätuulta ja voimia! Selviät kyllä ihanien tyttöjesi kanssa :)

    VastaaPoista
  6. Tuli pahamieli tätä lukiessa. Kovasti tsemppiä ja jaksamista päivissä eteenpän!! <3

    VastaaPoista
  7. Toivon koko sydämestäni jaksamista ja voimia sinulle ♡ HALAUS!

    VastaaPoista
  8. :(
    Lähetän ihan mahdottaman paljon voimia ja jaksamisia sinne! ♥

    VastaaPoista
  9. Oikein paljon kiitos teille kaikille!! <3

    Itselle tämä ei tietenkään ole mikään tämän päivän uutinen, joten olen jo ehtinyt totutella asiaan ja saanut suurimmat itkut itkettyä ja raivarit raivottua. Toki vieläkin ajoittain tekee pahaa ja varsinkin asiasta jonkun kanssa puhuminen nostaa tunteet pintaan.

    Kuitenkin fakta on se, että meitä on täällä neljä (pian viisi) hemmetin kovaa tekoa olevia naisia, joten kenenkään on turha miettiä, että pärjätäänkö meillä ;)
    Ja auttaahan meitä tarvittaessa iso sakki ihania ihmisiä, läheisiä.

    Kiitos vielä tuesta! Se on tärkeää ja lämmittää aina <3

    VastaaPoista
  10. Oi, mä vasta nyt luin tän postauksen - huomasin kyllä fb:ssa ton Karu totuus-otsikon ja piti tulla lukemaan mutta jäi... Kovasti tsemppiä, alku on taatusti raskasta mutta siitä selviää. Mä erosin kun keskimmäinen oli 3,5 ja nuorin 3 kk - lisänä oli vielä mun 15-v esikoinen. Eka puol vuotta meni vähän sumussa mutta sitte helpotti. Toivottavasti saat apuja, Linakin on niin pieni että vauvan kanssa voi alkuun olla rankkaa jos tulee mustasukkasuutta tms. Jos kaipaat juttukaveria tai vaikka lenkkikaveria niin ota yhteyttä, lähekkäin kun asutaan :)

    VastaaPoista
  11. Oon onnekas ja aputarjouksia on tullu todella paljon :)
    Vielä tää kuukausi menee helposti yksinkin, mutta ens kuussa saattaa joutua jo pyytelemään jeesiä - varsinkin, kun Linan isä ei voi pitää isyyslomaa :/ Tai voi, muttei saa siitä rahaa, koska ei asuta enää samassa osotteessa.

    On kiva kuulla, että joku on ollu/on samassa tilanteessa ja pärjää nykyään ihan hyvin! Itellä on tällä hetkellä todella positiivinen asenne. Ehkä liiankin :D Luulen pärjääväni kaikesta mainiosti.. Niinku oonkin. Sitä kesää odotellessa ;)

    Mutta kiitos tarjouksesta! Pistän ehdottomasti korvan taakse :)

    VastaaPoista
  12. Voi kauhea määkin nyt vasta tämän luin. Voimia!

    VastaaPoista
  13. Ei herravarjele mitä täällä on tapahtunut! :( Mä oon surullinen sun puolesta mutta toisaalta haluan luoda suhun uskoa; Sä selviät. Mulle tuli ihan huono omatunto kun en ole kertakaikkiaan jaksanut tai ehtinyt lukemaan blogeja, oot kuitenki mulle jollain tapaa erityinen bloggaajakaveri. :/ Tsemppiä ja voimia ihan kamalasti! <3

    VastaaPoista
  14. Ei tartte olla surullinen! Kyllä tää tästä joka päivä muuttuu helpommaksi ja itse alkaa asiaan tottumaan koko aika paremmin.
    Tietty on vaikeita hetkiä ja aikoja, mutta se mikä ei tapa - vahvistaa!

    Kiitos <3

    Joskus ei itekään käy lukemassa muiden blogeja ja sitten on ihan pihalla, kun jaksaa taas käydä kaikki läpi.. :D

    VastaaPoista