Inked Mama

Tästä asiasta ollaan montaa eri mieltä ja tatuoinnit jakavat yleensä aika pitkälti kahteen eri leiriin - niitä joko vihataan tai rakastetaan. Toisaalta monelle ulkopuoliselle on "ihan sama" onko jollain tatuointeja vai ei.

Itse kuulun siihen porukkaan, joka on mennyt ottamaan sen ensimmäisen ja jäänyt totaalisesti koukkuun.
"Ei voi ottaa vain yhtä" on kyllä valitettavan usein totta.
Jotkut eivät sen ensimmäisen jälkeen enää ikinä ota toista sen kivun vuoksi, mutta itseä ei se kipu haittaa ollenkaan. Vaikken nyt liiemmin siitä nautikaan. Kipu on ehkä muutenkin itselle sellainen luonnollinen asia, joka liittyy tiettyihin aiheisiin, kuten tatuoimiseen ja synnyttämiseen. Ei parane valittaa.


Kaikilla tatuoinneillani on jokin merkitys, vaikken ehkä ihan jokaiseen enää tässä maailman tilanteessa olekaan tyytyväinen.
Ensimmäisen tatuointini olen ottanut vuonna 2006 ja viimeksi ihoa on hakattu 2012. 2012 otetut ovat vielä kesken, sillä tässä nyt on tultu oltua hieman paksuna ja tatuointeja parannellaan ja korjaillaan sitten kun...
Jokainen tatuoinneistani on kuitenkin osa minua. Vain yhden peittämistä olen harkinnut ja tulen sen toteuttamaan siihen samaiseen sitten kun aikatauluun kuin viimeisten parantelun.


Itse siis pidän tatuoinneista, joilla on jokin merkitys. Tatuoinneista, joita on mietitty kauemmin kuin se hetki jolloin astutaan tatuointistudioon sisään. Sillä itse pidän tarinoista.
Joillekin on aivan sama, mitä kehossa luuraa ja pepusta saattaa lentää kärpäsiä ja kainalossa olla Mikki Hiiri ajelemassa nurmikkoa. Vailla mitään sen enempiä selityksiä. Mutta jos se on sun tyyli, niin se on sun tyyli.

Sitten selittelemään niitä omiani. Valokuvat ovat otettu aika kauan sitten. Nyt en lähtisi venyvää ja paukkuvaa ihoani kuvailemaan, enkä omia tatuointejani itse pystykään kuvaamaan, kaikki kun ovat sellaisessa paikassa, jonka kuvaaminen vaatii akrobatiaa.
Mutta siis ensimmäinen tatuointini - perhostribali alaselässä. Siihen aikaan tribalit olivat aika cool ja muodissa, joten why not me too! Perhosia taasen olen aina ihaillut ja niissä kiehtoo herkkä ja hauras kauneus, mutta silti niissä on jotain todella voimakasta. En osaa sen enempää selittää. Tribaliosuuden voisin nykyään jättää tatuoinnista pois, mutten sitä nyt susirumanakaan pidä. Lokaatio on taas aika perinteinen trampstamp. ;)

Toisen tatuointini otin yhdessä silloisen parhaan kaverini kanssa. Olimme kaupungilla, eksyimme tatuointipaikkaan ja katselimme kuvia. Olimme aikaisemminkin miettineet samankaltaista kuvaa iholle ja siinä sitten päätimme ottaa pienet sydämet lantiolle.
Oma sydämeni on pinkki (vaikka kuva on mv), kaverillani on musta. Tosin en tiedä onko enää? Oma pinkki sydämeni on todella haalistunut ja huonossa kunnossa, joten sen uudelleen värittäminen kuuluu niihin sitten kun -tatuointeihin. Vuosi sitten synnärillä kätilö ensin luuli minun omistavan todella uniikin luomen, mutta tajusi sitten sen olevankin tatuointi. Ehkä sille pitää tehdä jotain ja pian!
Mutta tämä pienen pieni tatuointi on minulle se kaikista tärkein tatuointi.


Sitten en ihan muista tuliko ensin muna vai kana, eli otinko ensin niskaani oinas-merkin vai Adelen kappaleen sanat.. Joka tapauksessa kumpainenkin on ilmestynyt saman kesän aikana selkääni.
Oinas -horoskooppimerkki, sitä tuskin tarvitsee sen enempää selitellä. Sitä taasen ehkä täytyy, että se on ainoa tatuointini, johon en todellakaan ole tyytyväinen. Se on otettu semihumalassa, Ruisrockissa. Eikä sen tekijä ilmeisesti välittänyt pätkääkään työn jäljestään.
Adelen "Someone like you" -kappaleen sanat taasen kuvaavat mielestäni oikein hyvin elämää. Sen hetkistä elämääni oikein hyvin, mutta myös vähän väliä tulee niitä tilanteita, kun tuo pari lausetta pitää itselleen tuoda takaisin mieleen. Elämä on.


Käsivarressani komeilevaa tatuointia tehdessään tatuoijani totesi "ei taas näitä tekstejä". :D
Mutta tatuoinnilla on minulle hyvinkin tärkeä merkitys. Ensinnäkin siitä piti tulla pieni ja siro, sen piti mahtua ranteeseen, mutta tatuoija kertoi surullisen todellisuuden siitä, ettei se tulisi näyttämään kovinkaan hyvältä pienenä printtinä ranteessani, saati koskaan tulisi siihen mahtumaan. Joten siitä nyt tuli vähän massiivisempi.
Alkuaikoina pelästyin useasti, että minulla oli joku ötökkä kädessä... Työpaikalla mummot luulivat sitä milloin jonkun artistin nimikirjoitukseksi, milloin hieroglyyfikirjoitukseksi.. Onnistunut tatuointi siis!
Ei, itse olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.
"Puhalluskukalla" on itselle erityinen merkitys ja teksti kertoo omasta luonteesta. Vaikkakin ehkä olen jo hieman rauhoittunut... 


Nilkassa mulla on isompien lasten nimet rusetin naruissa. Siitä en luonnollisesti kuvaa julkaise. 
Toiseen nilkkaan tulee tulevaisuudessa Linan ja tulevan vauvan nimet. 

Mutta toiset rusetit löytyvät molemmista takareisistä. Ne ovat vielä kesken ja odottelevat uudelleenvärittämistä sitten kun... Takareisien rusetit ovat ehkä ne kivuliaimmat tatuoinnit, jotka mulle on koskaan tehty. Kuvittelin jotenkin, että niiden ottaminen ei satu ollenkaan, sillä "pläskiä löytyy", how wrong was I..... 
Rusetit ovat myös varmasti (pienen sydämen lisäksi) ainoa värillinen tatuointi, jota meikäläisen kropassa tullaan koskaan näkemään. 
Rusettien kanssa samaan aikaan olen ottanut M-kirjaimen vasemman rintani alle. Jokainen voi miettiä itse, mitä se tarkoittaa. 


Haaveita, suunnitelmia ja toiveita uusista tatuoinneista mulla on paljon. Mutta valitettavasti tällä hetkellä niitä ei tule yhtään enempää. Eikä tule ennen, kun olen saanut raskauskilot (ja vähän ekstraa) pois. 
Mutta onneksi on kuvat-kansio, jonne olen haaveeni talteen laittanut. Odottelemaan sitä sitten kun:ta. 
Haaveena on iso tatuointi selkään, joka yhtenäistäsi osaa tatuoinneista.


Lapset eivät ole koskaan suhtautuneet tatuointeihini negatiivisesti. Lähinnä on ihmetelty joskus pienempänä, että miten sillä äidillä voi aina olla noi samat kuvat. 
Lina koittaa välillä rapsutella tatuointeja pois ja olenkin pariin otteeseen herännyt siihen, että joku kutittelee alaselkää...

Mitä mieltä te olette tatuoinneista ja tatuoiduista vanhemmista?

12 kommenttia

  1. Tatuoinnit ♥ multa löytyy ja tulee löytymään jatkossa lisääkin kunhan joskus töihin palaan ja rahaa taas "ylimääräistä" on. Joulukuussa alkaa veronpalautusten mahdollistana operaatio "peitehiha" jonka jälkeen oikea käsi on täynnä ;). Siitä seuraavaks lähen varmaan täyttämään rintakehää. Elia myös tutkii välillä mun tatskoja ihmeissään ja koittaa nyppiä irti. Se on hauskaa :D. Mulla ei oo kuin yhelle tatskalle sellainen oikea merkitys. Muut on vaan kauniita kuvia iholla.

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus ja kiva olisi nähdä noi tatuoinnit vähän pidemmältäkin, sitten joskus ;)

    Minusta ainakin ei ole yhtään merkitystä sillä, että onko vanhemmat tatuoitu. Kait nyt tatuoidut ihmiset saavat lisääntyä siinä missä muutkin :D - muutoin sitten on oma asia, haluaako tatuointeja vai ei. Jotkut tykkäävät, jotkut taas ei ottaisi koskaan ja sitten on näitä jotka haluaisivat, mutta eivät tiedä minkä ja ottaminen siksi voi jäädä.

    Täällä on minun, mutta pitäisikin kuvata noi syntymäajatkin mitkä eivät tässä näy :) - ja edelleen puuttuu yksi lapsi :D

    http://sisuvoima.blogspot.fi/2013/02/tatuointi-mietintaa.html

    VastaaPoista
  3. Kyllä siltä kaverilta vielä se musta sydän löytyy... Tosin nyt sitä ei näe kun maha tiellä ;)

    VastaaPoista
  4. Minulla ja miehelläni on molemmilla tatuointeja ja tulee lisääkin :) Minulla myös pari todella tärkeää kuvaa. Käy kurkkaamassa blogistani minun kuvat: http://thebabystepp.blogspot.fi/2014/01/tattoolove.html

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa <3

    Mun syrän on niin tossa jenkkiksen kohdalla, että hienosti venyy mahan mukana :D

    VastaaPoista
  6. Mulla on niskassa lukot, joita koristaa pikkuveljien nimikirjaimet, näyttää niinkuin lukot menis ihosta läpi. Otin ne silloin, kun jo kuudennella aistillani aavistelin että tiet eroaa. Niin ylpeydestä että mulla on sellaiset pojat veljinä, kuin siitäkin syystä että halusin heidän jollain tapaa olevan mun mukana. Siinä ovat ja pysyvät kunnes maadun. Mulla olis uuren suuri tatuointikuume joku vuosi niiden otosta, mutta haluan myös että tatuoinneilla on jokin tarina tai merkitys taustalla. Lapsista haaveilen ottavani kuvat lapoihin sitten kun lapsiluku on varmasti täynnä (asettelun takia). Miehellä on myös yksi tatuiointi ja kuumeilee toista. Haluaisi myös jollain tapaa ottaa minut johonkin tatuointiin mukaan, mutta mie olen sanonut että harkitsee tarkkaan, kun en halua hänen koskaan katuvan. Mä voisin kyllä ottaa hänelle, ollaan me yhdessä ikuisesti tai ei, hän on ollut iso osa suurinta osaa miun elämää ja miun ensirakkaus, ja sillä tapaa aina miun sydämessä. :) Mua ei haittaa vaikka vanhemmat olis päästä varpaisiin tatuoituja, ei liity kasvatukseen, rakkauteen tai kunnollisuuteen millään tavalla :) Sulla on kivoja kuvia monta, tykkään, tykkään! :)

    VastaaPoista
  7. Upea etenkin tuo voikukka!! :)
    Itellä on tatuointi käsivarressa (intiaanisulat) ja lisää intiaani-teemaisia haluan sitten kun en oo raskaana (ja ois rahaa! :D). Lapsille sitten omistan jonkun, en tiedä millaisen.

    VastaaPoista
  8. Mäki haluaisin hihan, mutten jotenki uskalla. No, ensinnäkin sen hihan pitäis olla pienemmässä kunnossa ennen, kun siihen alkaisin mitään laittelemaan ;)

    VastaaPoista
  9. Niistä vois ottaa uudet kuvat, sitten kun ;)

    Sullakin on hienot tatuoinnit!

    VastaaPoista
  10. Kiitos :)

    Isompien tyttöjen isä olis kans halunnu ottaa mun nimen, mutta kieltäydyin ehdottomasti kunniasta. Olis varmaan nyt miestä vähän ketuttanu nykypäivänä.... :D
    Mulla on tuo M-kirjain, joka on miehen etunimen ensimmäinen kirjain. Mutta siihen voi myöhemmin kirjottaa ihan mitä vaan, jos tiet erkanee ;) Mulla kuitenkin tatuoinnit kertovat paljon sen hetkistä elämäntarinaa, joten kaikki niin hyvässä kuin pahassakin kulkee mukana.

    VastaaPoista
  11. Kiitos! Se on yksi lemppareistani kyllä myös :)

    Mä haaveilen unisiepparista sulilla tuohon toiseen pohkeeseen.... Kuvakin olis jo valmiina odottamassa. Inkkariteemat on tosi kivoja! Niillä tuppaa yleensä olemaan jokin merkityskin :)

    VastaaPoista