Ajatuksia raskaana olemisesta

Nyt, kun viimeistä viedään -monellakin tapaa- on raskaana oleminen tuottanut aika paljonkin ajatuksia omaan pieneen mieleeni.
Tähän mennessä, kun raskausviikkoja on 30 takana, voin todeta, että tämä raskaus on ollut kyllä siitä helpoimmasta päästä. Ehkä koska en ole ehtinyt kiinnittämään siihen niin paljoa huomiota? 
Aika on mennyt ihan eri tavalla eteenpäin kuin muissa raskauksissa ja voin todeta, että pian sitä ollaan jo synnyttämässä ja pitää miettiä, että miten sinne jouduttiin.. 

Mutta myös Linan raskausaikaan verrattuna tämä tuntuu niiiin paljon iisimmältä. Tähän mennessä olin kuitenkin ollut osastolla jo pariin, ellen kolmeen otteeseen ja kipuillut 24/7 14 viikon ajan. Huh. Ajatuksia Linan odotusajalta ja viikolta 30+0 voi lukea täältä

Ennen tätä raskautta pelkäsin todella paljon, että uusi raskaus tulisi olemaan täysin samanlaista tuskaa kuin Linan odotusaika. Melkeimpä tuo pelko sai minut luopumaan kokonaan neljännen lapsen yrittämisestä. Onneksi en antanut pelon vallata, sillä nyt se on pelkkää turhaa pohdintaa. 
Tietty tässäkin raskaudessa on ollut omat ongelmansa ja vaivansa, mutta ne tuntuvat jotenkin niin mitättömiltä ja pieniltä, ettei niitä viitsi edes sen enempää murehtia. 

Tämä on luultavasti myös viimeinen kerta, kun meikä mamma nähdään maha pystyssä ja sekin luo tiettyä haikeutta. Tulee mahaa ikävä, vaikka nyt siitä ei malttaisi päästä eroon. Tulee aivan varmasti ikävä potkuja ja pieniä muistutuksia siitä, että sisällä kasvaa ihka oikea ihminen. 
Mutta raskausvaivoja tuskin tulen ikävöimään - pahoinvointia, närästystä, selkäkipuja, supistuksia ymym. Onneksi ne ei kuulu normaaliin elämään!
Viimeisen kerran saan(joudun) myös kuuntelemaan muiden ihmisten huikeaakin huikeampia letkautuksia mahan koosta, kaksosista ja siitä, olenko aivan varma lasketusta ajasta. Voin kertoa, että tällä kertaa en ole sietänyt kuulla yhtäkään "kauheen iso maha", "kuinka monta tuolla oikein on" ja "hirveetä, sähän synnytät ihan kohta" vitsiä. Tai eihän ne edes ole vitsejä. Maha on ihan normaalikokoinen, joskin taas siellä yläkäyrällä - ihan niin kuin joka ikisessä raskaudessa. Ja onneksi itse ymmärrän, että maha on iso, eikä se siitä pieneksi muutu kuin synnyttämällä. Suorastaan ketuttaa ihmisten kauhistelu. Jos jaksaisin olla ilkeä, heittelisin yhtä hyviä juttuja takaisin, mutten enää tällä kertaa edes vaivaudu. 

Synnyttämistä odotan todella paljon. Pelonsekaisin tuntein. SYPE-aika mulla on taas tänään, joten siitä tulee oma, erillinen postaus. 
Tällä kertaa osaan odottaa synnytystä jopa ehkä positiivisena asiana. Miehen tuki Linan synnytyksessä oli elintärkeä ja pelkästään se tieto, että mies tulee tälläkin kertaa mukaan, häiventää pelkoa melkeimpä puolella. Mutta sitten on aina niitä muttia, joiden vuoksi siellä SYPE polilla käyn. 

Se olis sitten taas se maksimit 9 viikkoa jäljellä. Aika hurjaa ajatella, että alle 10 viikon päästä meillä on vauva! Vauva numero neljä. Ja kyllä, sanon vielä A:takin vauvaksi... Jopa hänen kuullensa. 

Kaikki nämä ovat äidin pieniä mussukoita. 
Jokainen yhtä rakas ja tärkeä.

5 kommenttia

  1. Mä niin allekirjotan ton mitä snaoit mahan koosta ja noista letkautuksista! Mulla tosin meni toisin päin molemmissa, pieni maha (ja lapset). Mua raivostutti kun koko ajan kuulu "syötkö sä mitään" "voi kun on pieni" "laskettuun on varmasti kuukausia (kun oli enää viikkoja)" tai vastaavaa. Itteä varsinkin Samun aikaan huolestutti se mahan koko muutenkin ja lopussahan se ei enää kasvanut, niin tommoset letkautukset ei ainakaan hyvää tehnyt :/

    VastaaPoista
  2. Uskon, että on ärsyttävää noinkin päin!
    En tiedä mistä ihmiset saa sellasen käsityksen, että raskaana oleva on vapaata riistää ja mahaa saa kritisoida ihan miten lystää?! Kyllä niillä raskaana olevillakin on ihan tunteet ja jokainen on varmasti ylpeä omasta mahastaan oli se sitten jonkun toisen mielestä liian iso tai liian pieni...

    VastaaPoista
  3. Musta sulla on just ihana masu. <3
    Mäkin oon saanu aina kuulla siitä kuinka pieni maha mulla on ollut..se on varmasti yhtä ärsyttävää kuin päivittelyt suuresta. Mutta mikä on sitten se normaalin kokoinen masu?

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos! :)
    Oon kanssa miettiny, että mikäköhän on sitten se normaali maha? :D
    Kai näillä "kritisoijilla" itsellään on ollut se normaalin kokoinen maha? Mutta aika usein myös kauhistelijat ovat lapsettomia.. joten en tiedä mistä he saavat faktapohjansa kauhistelulle :)

    VastaaPoista