Haaste Turun seudun bussikuskeille

Olen jo usempaan otteeseen kertonut ja kirjoittanut siitä, että meillä ei ole autoa, jolla liikkua, vaan joudumme kaikki matkamme kulkemaan bussilla. 

Viime kesänä Linan synnyttyä aloin jännittämään bussilla kulkemista ja ensimmäinen kerta, kun siihen kapistukseen jouduimme vaunujen kanssa nousemaan, oli kun Lina oli noin kahden viikon ikäinen ja määränpäänä oli neuvolan tarkastus. Eli pakko mennä. 
Olisin toki voinut myös kävellä Linan kanssa sen koko 3-4 km matkan, mutta ajattelin kulkemisen olevan helpompaa bussilla pienen vauvan kanssa, joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut ulkona.. 
Onneksi mieheni oli mukanani ensimmäisellä (ja varmaan siitä seuraavilla kymmenillä kerroilla), sillä bussikuski ei ottanut huomioon lainkaan sitä, että olin liikenteessä vaunujen kanssa. 

Turun busseista saa madallettua lattiaa, jotta kulkeminen olisi helpompaa niille, joiden on hankalaa kulkea. Esim. vanhukset, lapset ja rattailla kulkevat. 
Joten oletin, että kuski ottaisi myös minut huomioon ja sen, että minulla on lapsi vaunuissa. Toki kuski ei voinut tietää kuinka vanha vauva minulla on vaunuissa, mutta kun joku on vaunujen kanssa liikenteessä, ei vauva voi kovin vanha olla. Vauva, se on alle 1-vuotias. Pääpiirteittäin kaikki alle 6kk vauvat kulkevat vaunukopassa ja siitä eteenpäin rattaissa. 
Vaunuissa kun harvoin on valjaat, joihin voit vauvasi kiinnittää, joten luonnollisesti, kun vaunuja joutuu nostamaan ylös jonnekin, niin pieni vauva valahtaa _joka ikinen kerta_ vaunukopassaan alas. 
Tuoreena äitinä olin joka kerta kauhuissani, kun lapsi valahti, joskus jopa aika lujaakin, vaunukopassa alareunaan.  Mieheni joutui monesti auttamaan minut bussiin sisälle, kun en pystynyt nostamaan vaunuja ilman, että vauva olisi pudonnut vaunukopasta. Joskus myös väkisin väkijoukon läpi kahlaten, sillä kukaan muu kanssamatkustaja ei voinut minua bussin kyytiin auttaa. 
Nykyään valahtamista ei meidän kohdalla tapahdu, kun Lina on rattaissa ja niissä ovat valjaat. Mutta nouseminen korkeaan bussiin on silti hankalaa. Kuten myös korkeasta bussista poistuminen.
 
Kun kuskia pyytää madaltamaan lattiaa, on vastauksena yleensä todella ilkeä mulkaisu taustapeilistä ja välillä mitään ei tapahdu. 
Kerran minulle on jopa valitettu kuskin toimesta, että en ole painanut sitä vaunujen pysähtymiseen tarkoitettua sinistä nappulaa - anteeksi, mutta bussissa on kanssani yleensä muitakin matkustajia, jotka myös osaavat painaa STOP-nappulaa, enkä aina ehdi ensimmäisenä syöksymään tuon maagisen sinisen nappulan kimppuun. Ja toiseksi, onko se oikeasti niin iso vaiva katsoa siihen peiliin, että ketä bussista jää pois?  Entä ne kerrat, kun lattiaa ei madalleta, kun nousen bussiin? Mitä nappulaa sillon painan, jotta pääsisin helpommin sisälle?

Toiseksi ongelmaksi rattaiden kanssa liikkumiselle on muodostunut kuskien tapa pysäytellä bussia minne sattuu - eli bussin ja katukivetyksen väli.
Jos bussi pysähtyy pysäkille niin, että matkaa katukivetykselle/kävelytielle (tamperelaisittain rotvallinreunaan) on metri, joskus jopa kaksi, niin rattaiden kanssa bussiin nousu tai sieltä pois tuleminen on aikamoinen taikatemppu. Rattailla kun ei pysty bussiin ja sieltä pois hyppäämään.
Joskus bussista poistuminen ihan yksinäänkin on vaikeaa, kun kuskit tätä "pikapysähdystä" harrastavat, niin voitte kuvitella mitä se on rattaiden kanssa. 

Sitten, kun vihdoin ja viimein bussiin pääsee - joko helposti tai sen vaikeamman kautta, ehtii kuski painamaan kaasua ennen, kun olen saanut edes rattaiden jarrun lukkoon. Usein tästä on seurauksena se, että niin minä kuin rattaat heitämme häränpyllyä. 
Möhömahaisena (raskaana) tämä ongelma on vielä inhottavampi, sillä mahani iskeytyy usein pahasti rattaiden työntöaisaan tai loukkaan muuten itseni. Kerran olen saanut jalkaani mojovan mustelman, kun olen kaatunut kuskin raskaan kaasujalan vuoksi. 
Kaasujalkaa käytetään liikaa turhan usein myös silloin, kun rattaiden kanssa joutuu seisomaan. Onneksi useimmiten Turussakin rattaiden kanssa kulkeva pääsee istumaan rattaidensa viereen, mutta niissä busseissa, joissa se ei ole mahdollista tai niinä kertoina, kun rattaita on enemmän mukana ja joutuu seisomaan, on pystyssä pysyminen välillä (98%:sesti) todella vaikeaa. 
Olisi mukavaa, että kuskit ottaisivat huomioon seisovat matkustajat. Varsinkin, kun rattaiden kanssa kulkevat joutuvat samalla pitämään myös niistä rattaista kiinni, joten pystyssä pysyminen vaikeutuu entisestään. 

Olempas kerran jäänyt rattaideni kanssa ovienväliinkin, kun kuski on päättänyt ovet sulkea ennen kuin olen päässyt kokonaan pois. Enkä saanut edes anteeksipyyntöä. Olin varmaan itse liian hidas, enkä tajunnut poistua ripeään.

Nyt, kun Lina on kasvanut, olen saanut itseluottamusta bussilla liikkumiseen, enkä pelkää sitä niin paljoa enää. Mutta en myöskään pidä siitä. Bussilla liikkuminen on pakkopullaa. Sormet ristissä pysäkillä aina toivon, että tuleva bussi ja sen kuski olisi edes perusjamppa, joka osaisi ottaa huomioon rattaat. 

Mutta tosiasia on se, että mahani tulee kasvamaan ja raskaana rattaiden kanssa liikkuminen vaikeutuu päivä päivältä. Ja toinen tosiasia on se, että mahani sisältö tulee kesällä kokeilemaan onneaan Turun bussimaailmassa ja bussimatkailu sisarusrattaiden kanssa pelottaa _ihan helvetisti_
Taas on matkassa uusi vauva ja sen isosisko. Vauva valahtelee vaunuissa, rattaita ei saa yksin bussiin, kukaan ei voi auttaa ja se asiakaspelveluhenkilöksikin kutsumani kuski mulkoilee peiliin vihaisesti, kun viivytän matkaanlähtöä. Eikä voi auttaa. 

Moni kuski varmaan pitää rataskansaa riippakivenä, mutta valitettavasti kuski on ammattinsa itse valinnut ja kaupunki on minulle linja-automatkailun suonut. Joten kumpi meistä on se, jolla on valinnanvaraa? 
Voisin toki itse ratkaista ongelmani ja ostaa auton. Siihen asti kuitenkin käytän oikeuttani turkulaisena matkustaa bussilla ja minun mielestäni minulla on oikeus myös saada kohtuullinen matkustuskokemus. 
Ja vaikka joskus saisinkin itselleni mahdollisuuden olla oman (ja lasteni) kuljetukseni herra, niin jäljelle jää monia äitejä, isiä, kummeja, isovanhempia ja lapsiperheiden tuttavia, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa liikkuessaan rattaiden kanssa busseilla.

Haluaisinkin haastaa Turun seudun bussikuskit kokeilemaan, mitä on olla asiakkaana Turun busseissa - rattaiden kanssa. 
Oletteko oikeasti koskaan pysähtyneet miettimään minkälaista on matkustaa pienen ja vähän isomman vauvan kanssa? 
Kuinka helppoa rattaiden kanssa on tulla bussiin ja päästä sieltä pois? 
Kuinka hyvin seisova matkustaja pysyy bussissa pystyssä, kun kaasua ja jarrua painetaan vuorotellen kilpaa? 
Onko raskaana olevalla naisella helppoa liikkua painavien rattaiden kanssa? 
Onko teillä oikeasti niin kova kiire, ettei asiakkaita pysty huomioimaan? 

Omat kokemukseni pohjautuvat 97%:sesti linjojen 18 (Harittu-Kauppatori) ja 99 (Uittamo-Skanssi) välillä kulkevien bussien matkustajana. Joten en yleistä. Josko joltain linjalta löytyisi jokunen helmi?
Ja kyllä niitä mukavia ja huomioonottavia kuskeja näiltä kahdeltakin linjalta löytyy - iso kiitos heille siitä, että ovat ottaneet sen pari sekuntia aikaa miettiäkseen myös matkustajan etua.

Onko teillä lukijoilla jotain lisättävää? Omia huonoja kokemuksia? Positiivisia kokemuksia?

7 kommenttia

  1. Mulla ei ole bussimatkailusta kokemusta rattaiden kanssa, mutta raskaana olessa sain samanlaista kohtelua. Aina piti äkkiä löytää istumapaikka ettei vaan kaatuisi mahan päälle äkkikaasutuksessa. Hassua kyllä, mutta nyt tytön syntymän jälkeen kun olen mennyt bussiin lapsi liinassa on suhtautuminen ollut aivan toinen. Bussi jopa pysyy pysäkillä sen aikaa että pääsen turvallisesti istumaan penkille! :)

    Näin siis Raumalla.

    VastaaPoista
  2. Mä muutamia viikkoja sitten hyppäsin Kupittaan apteekin kohdalta bussiin nro 18 ja kaskenmäessä kuski stoppasi yhtäkkiä niinmaan perkeleen äkkiä että meinasin kaatua ja vaunut myös. Elia säikähti ja oli peloissaan. Ovea lähinnä olevalla penkillä istui kaksi mummoa jotka retkahti myös aika pahannäköisesti. Mulla ei oo viime vuosilta kauheesti kokemusta bussilla kulkemisesta ja varsinkaan vaunuilla mutta nyt muuton myötä " saa" alkaa niihinkin tutustuu jipii!

    VastaaPoista
  3. Mä olen kulkenut rattaiden/vaubujen kanssa bussilla 90-luvun lopussa ja taas 2007 lähtien. Takana yks ainoo järkyttävä kokemus,muuten aivan loistavasti sujunut. Pääasiassa linjoilla 13,18 ja 61 kyllä liikuttu.
    Toi järkytys oli, kun lähdin esikoisen kanssa isyydentunnustus-käynnille sossuun -96, tyttö oli 3 viikkoinen. Paluumatkalla tyttö huus nälkäänsä ja nostin syliin,pääsin istumaan niin bussi teki äkkijarrutuksen, vaunut lensi päin ulko-ovea ja nurin. Onneks ehdin saada tytön pois vaunuista. Syytä jarrutukselle en muista,mutta kuski ei reagoinut vaunujen lentoon mitenkään - kanssamatkustajat kylläkin. Sen jälkeen ei oo ollu ongelmia - oon saanut jopa kuskeilta apua silloin harvoin kun ollu ongelmia vaunujen/rattaiden kanssa.
    Toivottavasti teilläkin jatkossa sujuu paremmin :)

    VastaaPoista
  4. Tiedoksesi, vaikka joku olisikin painanut keltaista - tavallista STOP-nappia - niin se sininen toimii vielä sen jälkeenkin. Sinisestä lähtee myös erilainen ääni ja valo syttyy kuljettajan ohjauspaneeliin. Muutenhan vaunujen kanssa matkustaminen ei todellakaan ole helppoa julkisissa. Täysinäiset ruuhkabussit, vaihteleva kalusto, pysäkkikorokkeet ja kapeat kadut tekevät kukin matkaamisesta rasittavaa/mahdotonta ja kuten sanoit, pelottavaakin.

    VastaaPoista
  5. Jyväskylässä on aivan samanlaista bussikuskikansaa. Oletko laittanut viestiä eteempäin turun paikallisliikenteelle?

    VastaaPoista
  6. Tää teksti oli ihan loistava! Oon ite perheineni kulkenu samaisessa kaupungissa bussilla (autottomia mekin) kolme puol vuotta, ensin yhden, sitten kahden lapsen kanssa. Yksillä rattailla, tuplarattailla, miehen kanssa kaksilla rattailla. Me ei kustannussyistä haluta autoa koska bussipysäkki on talon vieressä, säästetään monta sataa kuukaudessa kun kuljetaan bussilla. Koska hinta on niin pieni tuollaisessa tavallisessa kuukausikortissa verrattuna oman auton kuluihin, niin en edes odota mitään laatua busseilta.. Mutta itsekin asiakaspalvelutyötä tekevänä otan NIIN kierroksia noista huonoista kuskeista. Minä painan aina sitä sinistä vaikka joku muuki ois lähössä, kun se kertoo just sen kuskille et nyt kestää ja ne jotka madaltaa lattiaa, tekee sen heti kun avaa oven. Ja koska kaikki ei madalla sitä lattiaa, jos oon kiukkusella päällä niin kiiitän kyydistä vain niitä kuskeja jotka on kiitoksen ansainneet! :)

    Tuo vaunuilla kulkeminen on ihan kamalaa. Se vauvan valahtaminen sai minut ekalla kerralla sydänkohtauksen partaalle! Ihan oikeesti, laita tää viesti sinne jonneki palautteena paikallisliikenteelle, kun ei mikään muutu jos ei kukaan puhu mitään! Tää oli niin monipuolinen et varmasti tällainen palaute huomioidaan.

    Onnea vaan liikennesukkulointiin, ja vaaditaan hyvää palvelua, kiitetään sitten niitä hyviä kuskeja ennen bussista ulos astumista! :)

    VastaaPoista
  7. Harvemmin liikun bussilla, mutta yleensä olen saanut ihan hyvää palvelua. Liikun busseilla 2 ja 2A. No aina kuski ei madalla sitä lattiaa, mutta minua se ei ole niin haitannut. Nuo bussit on muutenkin aika matalia. Meno on välillä hurjaa, mutta kuskeilla on aika tiukat aikataulut.

    Huonosta palvelusta kannattaa toki antaa palautetta bussiyhtiölle. Mutta minusta moni rataskansalainen voisi myös itsekkin KIITTÄÄ siitä matkasta, etenkin kun se vielä on ilmainen... itse huikkaan aina kiitoksen pois lähtiessä. Uskon että tuokin pikkuhiljaa voisi muuttaa kuskien asennetta palvelualttiimmiksi, jos joskus saisi kiitoksen eikä aina vaan nakutuksia. Se kiitos ehkä saattaa sen mörönkin kuskin korviin tärähtää siihen tapaan, että ensi kerralla ei kehtaa enää olla niin mörö.

    VastaaPoista