4. Äitiysneuvolakäynti + lääkäri

Aika senkun vaan menee ja kuukausi edellisesti neuvolakäynnistä meni ehkä nopeampaa kuin osasin odottaakaan! Seuraava käynti on taas kuukauden päästä.. Ehkä tämä tahti onkin paljon parempi kuin se, että ramppaisi jatkuvasti jossain tutkittavana. 

Tämänkertainen käynti oli ensimmäinen raskaudenaikainen lääkärikäynti. Tai käväsinhän mä ultrassa alkukuusta, mutta sitä nyt ei lasketa.. 
Näin oman terkkarini vain pikaisesti ja sitten meidät vastaanotti hyvinkin nuorelta vaikuttava lääkäri. Ei siinä mitään, ihan kiva käynti se oli. Joskin aika nopea ja perussettiä oleva käynti: mitat, äänet, pois. Tilanne kohdunsuulla oli oikein hyvä, evätkä nämä ilkeät supparit tee yhtään tuhojaan. Ihan hyvä, sillä pettymys olisi ollut suuri, jos jonkinlainen lepokäsky olisi käynyt..
Ehdin (muistin - kerrankin!) pyytää lähetteen SYPEpolille, joten aika sinne tulee varmaan jossain vaiheessa kotiin. 
Viime kerralla terkkarini painotti sitä, että olisi todella hyvä, jos isä pääsisi tälle tämän päivän käynnille mukaan... Onneksi miehellä oli vapaata, muuten olisi kyllä ketuttanut, jos hän olisi ottanut vapaata vain ja ainoastaan tämän reissun takia - ei meinaan tehnyt mukana yhtään mitään muuta kuin piti Linaa sylissä!

Mutta sitten niihin mittoihin... (musta tuntuu, ettei tässä blogissa enää muista käsitelläkään :D )

Paino: +6,9kg (+ 5,5kg)
RR: 128/76 (125/69) 
Sydänäänet: 140-150 (150-155) 
Kohdunpohjan korkeus: 25 (19) 
Pissa: puhdas (puhdas)
Liikkeet: ++ (++)
Jotain lääkäri höpötteli, että hienosti SF-mitta menee keskikäyrällä, mutta nyt kun itse sitä katselen äitiyskortista ja minne lääkäri sen palluran oli piirtänyt, niin yläkäyrällä taas mennään! Ihme ja kumma.... 
Oltiin poistumassa neuvolan odotusaulasta, kunnes muistin, että yksi tutkimuslappu piti palauttaa ja koputtelin oman terkkarini oveen, josta oven avasi minulle tuntematon henkilö. Kyselin oman terkkarini perään ja sanoin, että mun pitäis se lappu palauttaa hänelle.. Tämä henkilö sanoi ensin, että ehdin antamaan lapun myöhemminkin, mutta katsoi sitten vatsaani ja tokaisi "No ei sulla ehkä olekaan enää aikaa. Mä voin ottaa tän ja antaa sen eteen päin". Öh.... Ei se maha nyt niin iso ole!!! Saan ilmeisesti kuunnella seuraavat 10-12 viikkoa sitä "eikö se jo kohta synny" soopaa.... 

Seuraavan kerran kiipeän äitiysneuvolan mäkeä pitkin 24.4. Lyllerrän.

Ei kommentteja