Kun aikuinen kiusaa

Jos tyttöjä kiusaa joku koulussa, koulumatkalla tai ihan missä tahansa, teen asialle välittömästi jotain. Soitan toisen lapsen vanhemmille, otan yhteyttä kouluun tai käyn itse keskustelemassa kiusaajan kanssa. 
Mutta mitä tehdään, kun aikuinen ihminen kiusaa toista aikuista? Sillon ei oikein voi soittaa tämän ihmisen äidille ja käskeä Matti-Liisaa puhutteluun. Tarkoitan tässä nyt järjestelmällistä, jatkuvaa kiusaamista, joka toteutuu valittamalla lähes kaikesta, lähettämällä tekstiviestejä, jotka eivät jätä epäselväksi, mitä mieltä lähettäjä vastaanottajasta on. Uhkailua, kiristystä ja pelkkää oman edun ajamista. 

Kirjoitus on vain pintaraapaisu ja hajaotos ongelmastani, eikä sen tarkoitus ole valittaa tai mollata kyseistä aikuista, vaan pohtia, mitä tälläiselle käytökselle voi tehdä. Voi sellaiseen yleensäkään puuttua?

Valitettavasti kirjotukseni koskee isompien tyttöjen isää. Tämä on harvinaista, että yleensäkin kirjoitan hänestä mitään, sillä olen ollut sitä mieltä, etten aio blogissa kommentoida yhtään mitään, mitä joudun hänen kanssaan kestämään. Vaikka avautumista riittäisi lähes joka toinen viikonloppu.
Mutta haluan kuitenkin sen verta raottaa ovea ja puhua siitä, mitä aikuisen kiusaaminen teettää ja miltä sellainen tuntuu. En tiedä kuinka yleistä tälläinen on, mutta minulle/meille se on kuukausittaista, joskus sitä joutuu kestämään useammin, joskus voi olla jopa kahden kuukauden tauko ja ihana hiljaisuus. 

Olemme tyttöjen isän kanssa eronneet seitsemän vuotta sitten, jonka jälkeen tytöt asuivat kanssani reilu vuoden, jonka jälkeen molemmat tytöt muuttivat isän luokse. Nyt tytöt ovat taas asuneet kanssani pian kolme vuotta. Joten pikaisella laskutoimituksella, tytöt asuivat noin 2,5 vuotta välissä isällään. 
Viikonloppuäitinä jouduin kokemaan hyvin paljon enemmän pahaa, jota en ala tässä sen enempää edes kommentoimaan. Mutta isä käytti lähivanhemmuutta aseena minua vastaan ja teki kaikkensa, ettei mikään sujuisi normaalisti. Tämä vallankäyttö jäi ilmeisesti hänelle päälle, kun tytöt vihdoin muuttivat takaisin minulle. 

Saan säännöllisen epäsäännöllisesti tekstiviestejä, joissa kritisoidaan aivan järjettömiä asioita, jotka eivät edes liity välttämättä lapsiin. Valitetaan viikonlopun päätteeksi, että olisi pitänyt olla sitä ja tätä mukana ja ensi kerralla on pakko olla tätä ja tuota tai hän ottaa yhteyttä viranomaisiin(??!). Olen paska äiti, joka ei osaa kasvattaa lapsia. On minun vikani, ettei isä pysty pitämään omassa talossaan köysiä käsissään. 
Isä on alunperin alkanut käymään A:n kanssa perheneuvolassa hieman ennen, kun tytöt muuttivat luokseni ja yhtäkkiä se olinkin minä, joka on pilannut A:n ja joudun käymään hänen kanssaan sen vuoksi perheneuvolassa. Ok..
Kesälomilla tyttöjen kuuluu sopimuksemme mukaan olla tietyn ajan isällään, mutta se tietty menee niin, että isä vain ilmoittaa minulle ajankohdan ja jos yritän sopia toista ajankohtaa omien menojemme puitteissa, saan uhkauksen, että hän ottaa yhteyttä viranomaisiin(??!), koska en anna hänen tavata lapsia. Eli yhteistyökykyä löytyy. 

Isän luona lasten vaatteet kummasti menevät aina rikki ja ovat täysin sottaantuneita, kun tytöt tulevat takaisin. Tähän hän on vain sanonut "sellaista sattuu". 
Lapset eivät saa käydä isällään suihkussa. 
Tytöt eivät myöskään saa ruokaa tarpeeksi isänsä luona. Tähänkin asiaan olen yrittänyt itse puuttua ja keskustellut siitä isän kanssa, joka vain vastaa "kyllä meillä ruokaa saa". Siltikin tytöt tulevat joka ikinen sunnuntai kotiin vain aamupalan syöneinä takaisin. Kotiintuloaika on klo 17:30. 
Isä ei myöskään suostu tarjoamaan laktoosi-intoleranssista kärsivälle R:lle laktoositonta ruokaa. Hän oli sanonut R:lle, ettei tällä voi olla laktoosi-intoleranssia. Isä ei todellakaan ole lääkäri tai tiedä mitään aihepiiristä. Jouduin hankkimaan hänelle erikseen lääkärintodistuksen, muttei siltikään laktoositonta ruokavaliota noudateta. 
Isä ei suostu maksamaan elatustukea, joka hänen kuuluisi maksaa, joten joudun taistelemaan KELAn kanssa, jotta saisin ne rahat, jotka minulle kuuluu, itselleni. 
Tyttöjen kasvattaminen ei ole ilmaista ja elatusapu on minulle se tulo, jolla ostan heille tarvittavat tarvikkeet, vaatteet ja välineet. 
Hän kuitenkin vaatii minua ostamaan vaatteita ja tavaroita, joille ei meillä ole käyttöä. En ole suostunut ostamaan. Joten hän ottaa yhteyttä viranomaisiin....  
A ei ole halunnut käydä isän luona 1,5 vuoteen, mutten itse asialle voi mitään. Jollei A käy isän luona sopimuksen mukaisesti, saan siitä sakon. Isä tietää siitä, ettei A halua tulla käymään ja tietää syynkin siihen, muttei hän tee asialle yhtään mitään. Tunnen itseni inhottavaksi joka kerta, kun joudun suostuttelemaan A:ta perjantaisin lähtemään. On todella tekopyhää koittaa keksiä iloisia asioita ja koittaa piristää A:ta, kun tiedän todellisuuden.
Isä oli myös vaatinut opettajalta omaa keskusteluaikaa, sillä hän ei voinut tulla minun kanssa samaan aikaan keskustelemaan A:n ongelmista koulunkäynnin kanssa. Opettaja oli kieltäytynyt. Aikuinen ihminen ei osaa keskustella samassa tilassa kanssani asioista, jotka koskevat lasta.

Jos yritän jostain asiasta keskustella, hän kääntää asian päälaelleen ja syy on aina minussa. Jos olemme kuitenkin tämän välttäneet ja keskustelu on päättynyt ihan hyvin, menee pari päivää ja saan taas tekstiviestejä, joissa valitetaan ties mistä. Joten joku jää aina hampaankoloon ja valittamaan on pakko päästä. 
Hän tekee myös lapsille täysin selväksi, mitä mieltä hän on minusta ja minua ei saa heillä kutsua äidiksi ollenkaan. Siitä on joskus jopa suututtu. 

Itse en pidä kyseisestä ihmisestä, mutta yritän silti lapsien edessä olla puolueeton, enkä lähde heille kertomaan näistä iskän kivoista keksinnöistä. Heille isä on kuitenkin tärkeä ihminen, vaikkei sitä hän minulle ole. 

Olen myös useaan otteeseen pyytänyt häntä lopettamaan viestien lähettämisen. Tuloksena se, että saan olla ehkä maksimissaan kaksi kuukautta rauhassa ja sitten koko ruljanssi alkaa alusta. 
Nyt tammikuussa hän taas aloitti valittamisen, jätti elatustuen maksamatta ja kehtasi senkin jälkeen yrittää syyllistää minua siitä, etten kyennyt juuri sillä hetkellä lähtemään ostamaan lapsille uusia toppahousuja. Minulla meni totaalisesti hermot. 
Kehoitin häntä lopettamaan, kerroin kuinka epänormaalia hänen käytöksensa on minun mielestäni ja hänen tulisi tehdä käytökselleen jotain. Mieluiten ottaisi yhteyttä ammattilaiseen. Minun mielestäni on todella epänormaalia aikuiselta ihmiseltä jatkuvasti piinata ja kiusata toista aikuista ihmistä. Viestien tarkoitus kun kuitenkin on vain ja ainoastaan yrittää pahoittaa toisen mieltä. Erostamme on jo seitsemän vuotta, joten olisi luullut hänen päässeen jo siihen mielentilaan, ettei minulla ole enää mitään väliä ja hän pystyisi asioimaat kanssani normaalisti. Lasten asioiden puitteissa. 

Ainainen uhkailu viranomaisilla ihmetyttää minua. Mitkä ovat ne viranomaiset? Olen todella kiinnostunut siitä. Minne hän ilmoittaa, ettei hän pääse kanssani kompromissiin? Kuka hänet ottaa vakavasti? Kuka on hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että vain hän saa päättää lasten asioista ja vain hänen ehdotuksensa (käskynsä) loma-ajoista ja muista asioista, joista pitää sopia, on ainoa oikea? Käyntimme lastenvalvojallakin on sitä, että lastenvalvojalla menee hänen kanssaan hermot. Joka ikinen vuosi. Joten en ole todellakaan ainoa.... Soittaako hän poliisille, kun en ole suostunut laittamaan jotain tiettyä lasten mukana vain, koska hän ei halua itse kuluttaa lapsiin rahaa ja ostaa sitä itse? 

Olen todella ahdistunut joka toinen perjantai, kun tyttöejn pitäisi isälleen lähteä. Aina on joku ongelma. Joko isä peruu koko tapaamisen jonkun keksityn syyn takia, tulee aikatauluongelmia hänen puoleltaan tai sitten keksitään jotain muuta, joka tekee meidän perjantaista todella stressaavan. Samoiten käy sunnuntaisin, kun tyttöjen pitäisi palata kotiin. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu.. 

En halua enää ottaa häneen yhteyttä lasten asioiden tiimoilta. Jos jommalla kummalla on joku ongelma, selvitän sen mielummin yksin tai meidän oman perheen kesken. 
En tunne, että voin soittaa ja yrittää keskustella esim. viikonlopuista, jolloin A haluaisi jäädä kotiin. On suuri kynnys ottaa häneen yhteyttä ja puhua joistain puutteista, joita lapset kokevat hänen luonaan. Siitä seuraa aina pitkään kestävä kiusaamisjakso. 
Olisi kuitenkin tärkeää, että lapsen vanhemmat kykenisivät kommunikoimaan lapsen edun vuoksi. Ja haluaisin olla vanhempi, joka pitää lapsen puolia ja pystyy sanomaan toiselle vanhemmalle vastaan.

Tähän viimeiseen seitsemään vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea paskaa, että se tulee jo ovista ja ikkunoistakin ulos. En ole toki itsekään aina jaksanut olla asiallinen, mutta tämän viimeisen 3 vuotta, kun tytöt ovat asuneet kanssani, olen pyrkinyt siihen, että asioita pitäisi voida keskustella asialliseen sävyyn.
Asiallinen asioiminen on kuitenkin todella hankalaa, kun toinen osapuoli tekee kaikkensa, että aiheesta hairahdutaan sille negatiivisten asioiden löytöretkelle. 
Nyt toivon, että hän edes ajatteli lähettämäni viestin sisältöä, jonka lopetin siihen, etten enää tule vastaamaan muihin kuin asiallisiin viesteihin tai puheluihin, jotka koskevat lapsia. 
Toivossa on toki hyvä elää. 

Onko kenelläkään muulla kokemusta aikuisena koetusta kiusaamisesta? 
Miten olette päässeet siitä eroon? 
Voiko asialle tehdä jotain muuta kuin odottaa, että toinen osapuoli kasvaa oikeasti aikuiseksi?

8 kommenttia

  1. Voi apua! Todella inhottavan kuuloista kyllä :(

    Itse olen myös eronnut (ei oltu naimisissa) vanhimman lapsen isästä reilu 8-vuotta sitten. Olisihan siinä voinut alkaa vääntää joistain asioista, mutta oli todella tärkeä, että pysytään väleissä lapsen tähden. Enkä olisi ollut edes tarpeeksi vahva häneen verrattuna, mutta siis väleissä on pysytty - onneksi! Toivottavasti tekin saisitte välit parempaan kuntoon, zemppiä!!

    VastaaPoista
  2. Voi luoja sentään mikä idiootti. Mulla on lähi piirissä muutamia vastaavia tapauksia joista yksi johti siihen että kun Äiti ei enää suostunut kiusattavaksi , Isä lopetti kokonaan lasten tapaamiset. Toisessa tapauksessa oli paljon teidän tarinan kaltaista joka päättyi niin ettei äiti antanut isälle lapsia enää sillä tämä ei huolehtinut perustarpeista vkl aikana ja teki kiusaa juurikin elatusmaksujenkanssa ja kaiken muun mahdollisenkanssa niin että äidin voimat loppuivat kokonaan ja lapset kärsivät jatkuvasti pahasta olosta. Ikinä ei sakko tuomiota saanut vaikkakin sen uhka oli olemassa. Tuo on kurja tilanne etenkin lapsille. En voi kuvailla miten paha olo mulle tuli tytön puolesta kun ei tahdo isälleen mennä ja silti on pakko. <3 Sinuna sen sakonkin uhalla pohtisin onko lapsilla tarvetta käydä 2 kertaa kuussa isällään jos eivät halua? Aina voit ottaa yhteyttä lastenvalvojaan tai lastensuojeluun ja kertoa etteivät lapset ole halukkaita menemään isälleen ja lisätä tietenkin syyt jotka tuohon pisteeseen ovat johtaneet. Lapsilla on oikeus isään, isällä ei ole oikeutta lapsiin. Ja tietty toisin päinkin jos äidistä kyse. Mutta lasten etu ensin , neuvoisin minä. Isä toki rakas lapsille mutta ei kai isä halua pahaa mieltä ja ahdistusta lapsilleen aiheuttaa omilla teoillaan? Kysyppä mitä mieltä on ja kerro hälle mitä mieltä lapset ovat. Haleja sinne ! <3

    VastaaPoista
  3. Voi miten paha mieli tuli sun puolesta!

    Mulla on lähipiirissä tapaus, jossa isän uusi avopuoliso terrorisoi niin ex-vaimoa kuin lapsiakin. On mm. pakottanut 11 -vuotiaan pojan parturiin vanhemmilta kysymättä, ottanut nuoremmalta lapselta puhelimen pois jottei voi soittaa äidilleen silloin kun on isällään, kitisee joka pikku asiasta ja puhuu paskaa selän takana, ei viitsi pestä lasten vaatteita ennen heidän kotiintuloa vaikka tietää että äiti on vaikeasti allerginen kissoille, joita heillä on kaksi (siis vaarantaa tahallaan toisen terveyden) jne... Tämä tuttavani aikoo olla sosiaalitoimeen yhteydessä, ja kysyä, jos lasten tapaamiset voisi hoitaa niin, että siinä olisi sosiaaliviranomainen ns. välittäjänä, ettei tuttavani tarvitsisi jatkuvasti olla kiusan kohteena, ja joku katsoisi, että sovituista asioista pidetään kiinni. Olen läheltä nähnyt, miten paljon ahdistusta ja stressiä tuonkaltainen häiriköinti aiheuttaa, ja siihen kannattaa kyllä pyytää kaikki mahdollinen apu.

    Älä alistu kiusattavaksi, tsemppiä ihan hirveästi! <3

    VastaaPoista
  4. Mulle kelpaisi ihan pelkästään sellaset välit, joiden puitteissa voisi asioista keskustella niin kuin aikuiset asioista keskustelee - ilman nälvimistä ja toisen mollaamista.
    Se on kuitenkin ainakin tällä hetkellä pelkkä toivo vain.

    VastaaPoista
  5. Mä oon ollu yhteydessä lastenvalvojaa, joka juurikin muistutti mua tuosta sakosta.. tuli vähän kurja olo sen puhelun jälkeen. Se on ilmeisesti ihan sama, miltä lapsesta tuntuu ja kuinka paljon se ahdistuu vierailuista, kunhan sopimus tulee täytettyä.... Tosin puhelusta on jo aikaa ja voisin uuden puhelun tehdä, varsinkin, kun lastenvalvojamme on vaihtunut.
    Olen myös isän kanssa asiasta koittanut useaan otteeseen puhua, muttei siitä ole tullut mitään. Se olen minä, joka ei anna lasten käydä hänen luonaan ja minä keksin A:n pahan olon.. Ei hän osaa ajatella lapsen etua, vaikka perheneuvolastakin ovat isälle A:n tuntemuksista kertoneet, joten puheet ovat tulleet muultakin taholta kuin pelkästään minulta. Eivätkä ne auta.

    Ehkä itsekin olen nykyään liian arka tekemään millekään mitään juurikin sen vuoksi, että sitten sitä paskaa sataa niskaan tonneittain ja viikot putkeen. Ja lapset kärsivät vielä enemmän.

    VastaaPoista
  6. Kiitos!

    Meillä on myös tuota "ei saa soittaa äidille" ja kerran tytöillä on ollut puhelimet, jotka oitis otettiin pois. Eli ei niitä enää mukana pidemmillä vierailuilla. Isä oli uhannut hajottaa ja heittää roskiin puhelimet. Ihme touhua..

    Mä oon tästä ongelmasta jo vuoden päivät kuitenkin puhunut perheneuvolaan, eikä sieltä olla juurikaan mitään sen kummempia neuvoja annettu. Luulisin kuitenkin, että heilläkin olisi antaa neuvoja.
    Ehkä pitää alkaa ottamaan uudestaan yhteyttä lastenvalvojaan, jotta saisi jonkinmoisen hyvän neuvon.

    VastaaPoista
  7. Hui kauheaa! Minkä ikäiset lapset sinulla on? Paljon voimia koko perheelle!

    VastaaPoista
  8. Isommat tytöt ovat syntyneet 2003 ja 2006.

    Linalla (ja tulokkaalla) on eri iskä :)

    VastaaPoista