Ihan tavallinen viikonloppu

Piti jo perjantaina tulla kirjottelemaan kuinka ihanaa on tuntea masuasukin liikkeet. Ehdin niitä Facebookissa hiukan hehkuttaa, mutta sitten olo muuttui radikaalisti.. 
Päänsärky alkoi siinä klo 14 ja 15 välillä, koitin ottaa päikkärit, jotta se menisi ohi. Ennen viittä piti laittaa isommat matkaan, heillä oli isäviikonloppu. Tämän jälkeen iskikin sitten aivan järkyttävä pahoinvointi. En oksentanut kertaakaan, mutten myöskään pystynyt mitään tekemään. Oksetti aivan järjettömästi. 
Ilta meni sohvalla maaten, kylmä pyyhe otsalla. 

Menin ajoissa nukkumaan ja kuvittelin olon olevan ihan ok aamulla. Heräsin kuitenkin keskellä yötä samaiseen ihanaan pahoinvointiin. Yritin juoda vettä, hörpin mustikkakeittoa ja lopulta keräsin peittoni ja hain keittiöstä ämpärin ja suuntasin nukkumaan lastenhuoneeseen, jotten häiritse Linaa ja isimiestä. 
Aamu ei tuonut helpotusta, päinvastoin. Mittasin kuumeen, tuurilla, sillä en koskaan mittaa kuumetta, koska minulle nousee harvoin kuume. Nyt mittari kuitenkin näytti lievää lämpöä - takaisin peiton alle. 
Olo vain huononi, en ollut pystynyt syömään mitään vuorokauteen ja kuume nousi yli 39 asteen, joten päätin soittaa päivystykseen. En mennäkseni sinne, vaan halusin tietää, että miten saisin oloni paranemaan. Hoitaja kuitenkin pyysi minua välittömästi saapumaan paikalle, jotta saataisiin otettua tulehdusarvot ja pissanäyte. 
Äiskän kyydillä menin järjettömässä päänsäryssä ja oksennus kurkussa istumaan kirkkaampaakin kirkkaampien valojen alle vain ja ainoastaan kuulemaan lääkärin ensin lausahtavan "päänsärky, kuumetta ja kaiken lisäks oot vielä raskaana", ei niin humoristiseen sävyyn. Toisekseen hän totesi minulla olevan "joku ylähengitystieinfektio, jolle me ei nyt tehdä mitään", eikä päänsärkyyn kuulemma auta kuin se, että mies pitää pistää hieromaan. Ei tulehdusarvoja, ei pissanäytteitä ja perään vielä "ihan hyvältä sä näytät". Jos hikinen, kalpea ja silmiä siristelevä ihminen näyttää hyvltä, niin pitää ryhtyä missiksi... Joten turha reissu siitä tuli. 
Pääsin taksilla kotiin ja painuin samantien pimeään huoneeseen lepäämään.

Yö meni hikoillessa ja vilunväreissä vuorotellen, mutta tänä aamuna näytti elämä taas voittavan. Todella pahoinvoiva olen edelleen, eikä ruoka maistu, mutta kuume on kutakuinkin pysynyt poissa.

En jaksa oikein istua koneen äärellä, joten postaus vauvan liikkeistä saa nyt odottaa ainakin huomiseen. Myös Lina on ollut kuvauksellinen, joten luvassa pari kuvaakin! 

Nyt tämä mamma painuu takaisin pimeään.... 

3 kommenttia