Mielenrauhaa

Minulla alkoi tiistaina rusehtava, niukka vuoto. Sitä tuli ja tulee edelleenkin välillä, kun käyn vessassa ja pyyhin. 
Pelästyin tiistaina pahan kerran ja mietinkin jo, että tässä sitä taas mennään... Kuitenkin koitin samalla hokea itselleni, että erilaiset vuodot voivat myös näillä viikoilla olla ihan normaaleja. Sitten alkoi alavatsakipu ja olin täysin varma, että keskenmeno uhkaa. 
Kävin eilen terveyskeskuslääkärilläni, joka teki tutkimuksen ja totesi, ettei missään ole vikaa. Hän kuitenkin kirjoitti antibioottikuurin mahdolliseen virtsatietulehdukseen. (Joka myöhemmin pissatestillä kävi ilmi, ettei minulla sellaista ole.) Hän kuitenkin sanoi, että antibiooteilla ei ole mitään tekemistä vuodon kanssa, joten hieman epäilin lääkäriä ja ihmettelin, miksi minun pitäisi alkaa antibiootteja popsimaan... Samainen lääkäri kun myös totesi, ettei tiheään pissalla käyminen ole alkuraskauden oireita tai näillä viikoilla ei ultrassa nähdä sikiötä lainkaan. Ja jos minulla olisi tällä hetkellä kohdunulkoinen raskaus (minkä tiesinkin jo, ettei se ole mahdollista), niin kivut alkaisivat vasta viikoilla 10. Ööööh.... Olen näistä kaikista lääkärin väittämistä täysin erimieltä, mutta... 

Viime yönä kivut kuitenkin herättivät minut uudelleen ja illalla oli paperiin jo tullut kirkasta verta. Päätin, että menen takaisin terveyskeskukseen, enkä ala odottelemaan viikonlopun yli, että mikä minua mahtaa vaivata. 
Samainen lääkäri kirjoitti minulle tänään lähetteen päivystykseen. Tiesin jo heti, että päivystyksestä minut ohjataan Naistentautien poliklinikalle, kuten kävikin. Siellä sitten ramppasin pitkin TYKSin tunneleita ees taas päivystyksen ja gynen polin ja labran väliä, kunnes reilu tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle. 

Kun lääkäri aloitti ultraamisen, koin elämäni pisimmän kaksi minuuttia - lääkäri oli täysin hiljaa, pyöritteli, käänteli ja väänteli ultralaitteen kanssa. Kaksi hoitajaa linnottautui lääkärin taakse ja molemmat huokailivat. 
Sillä hetkellä olin täysin varma, että jokin on vialla. Miksei kukaan puhu minulle? Miksei lääkäri pysähdy ultralaitteen kanssa tutkimaan sikiötä? Äääääää!! 
Sitten lääkäri tokaisi "no niin" ja käänsi ruudun minua kohti. "Täällä on tälläinen kaveri, jonka sydän sykkii ihan oikeassa paikassa ja kaikki näyttäisi olevan oikein hyvin". 

"Kaveri" vastasi viikkoja 7+0, kuukautisten mukaan olisi meneillään 7+3, mutta varhaisultrassakin jo lääkäri totesi sikiön olevan pari päivää viikkoja pienempi. 
Kaikki tulehdukset, keskenmenon uhka ja muut komplikaatiot poissuljettiin ja lääkärin mukaan vuoto ja kivut ovat normaaleja alkuraskauteen kuuluvia oireita. 

Sain todella suuren mielenrauhan ja stressi väheni huomattavasti. Saan myös jatkossa ottaa suoraa yhteyttä gynen polille, jos kivut tai vuoto yltyy. Joten vältän taas saman tk-päivystys -rumban. 

Todella ärsyttävää tälläinen vuotokipuilu. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?

7 kommenttia

  1. Mulla oli onnistuneessa raskaudessa juurikin vuotoja joskus siinä 8-9 viikolla, muistaakseni. Ja ne jatkui jonnekin 13 viikolle saakka. Välillä tuli ruskeaa, välillä silkkaa verta ja sitten taas ei moneen päivään mitään. Aivan kamala paniikki oli ja ramppasin lääkärissä jatkuvasti. Luulen kyllä, että nimenomaan sisäkauttaultraaminen provosoi vuotoja ja ehkä jos olisin ottanut vähän rauhallisemmin ja ollut tyynesti kotona, ei vuotoja olisi ollut niin tiheästi.

    VastaaPoista
  2. Huomasin myös, että varsinkin tk-lääkärin epämääräinen ronkkiminen aiheutti keskiviikkona lisävuotoa... Pitää nyt yrittää vain luottaa itseensä ja siihen, että kaikki olisi hyvin, eikä rampata joka toinen päivä sörkittävänä jossain :)
    Se on vaan yksi kauheimmista tunteista, mikä tulee siitä, kun huomaa, että sitä verta tulee ja tulee olo, että se on pakko tutkituttaa.

    VastaaPoista
  3. Meillä todettiin kaksoset viikolla seittemän.. et ei tainnu lääkäri tietää mitä höpötti :D

    VastaaPoista
  4. Juu ei ollu tainnu lääkäri nähdä ultralaitetta hetkeen... :D
    Mäki oon kuitenkin Linaa odottaessa käyny ultrassa ihan Tyksin ohjeiden mukaan rv 6+0 ja 7+1.
    Tässä raskaudessa 6+2 ja nyt 7+3 ja jokaisella kerralla on näkyny. Tämäkin tyyppi näkyi, joka on sen 3-4 päivää myöhemmin "tehty", näkyi ihan hyvin tuolloin 6+2 vaikka vastasi viikkoja 5+5.

    Lääkäri selitti muutenkin ihan utopistisia asioita... Ja valitettavaa on, että tämä samainen lääkäri on mulla äitiysneuvolassa lääkärinä!!! Ihminen, joka näyttää tietävän raskaudesta vähemmän faktatietoja, kun mun isä. Tulee siis mielenkiintoiset lääkärikäynnit :D

    VastaaPoista
  5. Mulla on ollu neljä raskautta, ja ainakin kolmessa ekassa oli pientä vuotoa viikoilla 7-10 (tai niillä main). En muista, oliko tässä viimeisimmässä, jos olikin, niin en tainnut jaksaa siitä panikoida. Eka raskaus meni kesken, eli sillä kertaa se vuoto sitten olikin keskenmeno (keskeytynyt keskenmeno, joka jouduttiin kaapimaan, eli siksi vuotoa tuli vaan vähän, vaikkakin pitkään). Toisella kertaa todettiin istukan olevan kohdunsuun päällä ja se aiheutti pientä vuotoa alkuraskaudessa. Istukka sitten onneksi kohdun kasvaessa vaihtoi paikkaa, ja kaikki meni muutenkin mukavasti. Kolmannessa raskaudessa vuotoa ei tutkittu, mutta hyvin meni kaikki silläkin kertaa.

    VastaaPoista
  6. Nyt on jotain menny ohi :o oot siis uudestaan raskaana,onnea hirveesti ! ♥ oon nii ilone että meinasin purskahtaa itkuun :)

    VastaaPoista
  7. Voie ttä, ihan tuli kyynel silmäkulmaan kun luin tuosta ultraushetkestä. Mulla ei vuotoja oo ollut, mutta käytiin ar-ultrassa miehen kanssa Sophieta odottaessa. Viikkoja oli jo reilusti yli seitsemän ja ultraavan lääkärin mukaan siinä vaiheessa pitäisi ehdottomasti jo sydämenlyönnit näkyä. Eipä näkynyt, ja maalaili meille jo tuulimunaa. Viikkoa myöhemmin kättärille varmistamaan asia. Ilon kyynelille ei tullut loppua, kun sain melkein samaiset sanat kuulla, kuin sinäkin. Yksi elämäni onnellisimmista ja helpottavimmista hetkistä. < 3

    VastaaPoista