Mitä kuuluu Linalle?

Olen ihan tarkoituksella jättänyt viime aikoina kirjoittelut Linasta vähemmälle. Nyt kuitenkin voisin hieman kertoa, kuinka meidän neiti on kasvanut. 

Linasta on tullut aikamoinen komentelija. Osansa saa niin iskä, lohikäärmelelu kuin tyynytkin (jotka ovat ihan lempparijuttukavereita). Neiti omaa hyvinkin vahvan tahdon ja kertoo kyllä heti, jos hommat eivät suju niin kuin hän on ne ajatellut.. Tänäänkin Lina huuteli R:n perään, joka tuli koulusta ja meni suoraan vessaan - Linan mielestä R:n olisi pitänyt tulla heti moikkaamaan. Komentelu on vielä tässä vaiheessa vain söpöä, mutta tiedän, että siitä saattaa kehkeytyä ihan oikeakin ongelma, kunhan neiti kasvaa. 



Muuten sitten neiti onkin kuin Naantalin aurinko! Pelkkää hymyä ja naurua! 
Äiskä saa isot hymyt heti aamusta, kun Lina herää ja niitä saa jokaisen päikkärin jälkeen tuplaten. Myös isukille hymyillään, kun isi tulee kotiin ja tietty siskoillekin suodaan leveät hymyt heti koulun jälkeen! Eli siis kaikille tutuille kasvoille annetaan hymy :) 
Vierastamaan Lina on jo hieman alkanut. "Tuntemattomien", eli sukulaisten ja meidän kavereiden, sylissä neiti vetää aika totisen naaman ja katse alkaa etsimään äitiä. Mutta onneksi vierastaminen vielä toistaiseksi kestää hetken. Kop kop. Täytyy koputtaa puuta. 
A vierasti pienenä monta kuukautta kaikkia miehiä. Kaikkia. Jopa omaa isäänsä. Joten A suostui olemaan vain ja ainoastaan mun sylissä, vain minä sain syöttää häntä yms. Joten toivotaan, ettei Lina ala vierastamaan. Tai että edes oman isän syli kelpaisi vielä jatkossakin. 


Jollekin neiti on allerginen. Vielä en tiedä mille. Kuvissakin näkyy poskissa inhottava ihottuma, joka on kylläkin jo rauhoittunut. 
Epäilen aiheuttajan olevan joko peruna tai porkkana, jota Lina on pari viikkoa maistellut. Kolmisen päivää sitten siirryttiin maissiin ja poskien ihottuma näytti heti seuraavana päivänä huomattavasti paremmalta! 
Sääli, kun vauvan posket ovat kuin raastinrauta. Perusvoidekaan ei helpota. 


Olen parina viime päivänä huomannut, että neiti on kasvanut p-a-l-j-o-n! 62cm vaatteet ovat jo historiaa ja 68cm menee lähes täydellisesti. Meillä onkin torstaina niin neuvolalääkäri kuin refluksikontrolli lasten- ja nuorten poliklinikalla, joten saamme pariin otteeseen neidin uudet mitat. 
Olen miettinyt, että pitää tehdä kuvavertailu syntymäkuvista ja tämän hetkisestä olemuksesta. Niissä on huima ero! 


Me molemmat olemme kärsineet viimeisen kuukauden aivan järkyttävästä sulkasadosta. Eli hiuksensa on menettämässä niin äiti kuin tytärkin. Noh, ei meistä varmaan kummastakaan kaljua tule, mutta Linalla tuo Spede-tyyli ei ole kaukana... Samalla tavalla A menetti vauvana päälaen hiuksensa - sopivasti ristiäisiin. Mutta Linalle näyttää kuitenkin jääneen osa hiuksista, ne ovat vain hieman harventuneet. Takatukka kyllä jatkaa kasvamista hurjaa vauhtia. Eli takana on jäätävä kasaritakatukka! :D 

Pulauttelu jatkuu, soseiden aloittamisesta huolimatta. Nyt pulautukset ovat vain tietty kiinteämpiä. Joten pitää lääkärin kanssa keskustella jatkosta torstaina. Tänään olen Linalta vaihtanut vaatteet noin 5 kertaa, kun edelliset ovat olleet jo litimärkiä. 

Torstaina luvassa taas neuvolakuulumisia ja mittoja! 

Huomenna kokeilemme, miten neidin hermot kestävät mun hammaslääkärikäynnin vai saako hammaslääkärikin osansa neidin komenteluinnosta :D

10 kommenttia

  1. Varsin herttainen tapaus tuo Lina! Sulla on kiva blogi ja mä tykkään lukea tätä, vaikka omia lapsia ei ole ja tuskin vuosiin on tulossakaan :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis hymy tyttärelläsi! Meillä on muuten samanikäiset lapset, mutta sulla on esikoinen vuotta vanhempi kuin omani :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Nää on ensimmäiset hymyt, jotka oon saanu kameralle. Yleensä neiti menee kovinkin vakavaksi, kun kameran ottaa esiin.. Eilen sain salaa pari hymyä :)

    Hauska juttu! Kiva, että on "kohtalontoveri". Vaikkakin oon kokenu juuri näiden ikäerojen olevan lähes täydelliset!

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus :) Ja kiva huomata, että muidenkin vauvoissa näkyy jo temperamenttiä ;)

    VastaaPoista
  5. Katoin ensin pikkukuvista et ompa ihanan punaiset posket ja ihmettelin et miten sellaiset saa näillä keleillä.. mutta se olikin ihottumaa. Voi pientä ♡ toivottavasti löytyy syy ihottumalla. Aivan ihana pieni neiti ♡

    VastaaPoista
  6. Kiitos :)
    Joo, täällä löytyy miss temperamentti! Onneksi joltain muultakin ;)

    VastaaPoista
  7. Hän on <3

    Joo, inhottava ihottuma! Näyttää jämähtäneen oikein kunnolla. Onneksi meillä on torstaina jopa kaksi eri lääkäriä, joten varmasti saadaan apua!
    Kaikista inhottavin asia on, että se näyttää kutiavan ja neiti on välillä kiukkuinen kuin ampiainen poskiensa kanssa.. :(

    VastaaPoista
  8. Mustakin, eteenkin tää pidempi ikäero tässä välissä, on kyllä ainakin näin vanhemman kannalta katsottuna ihana! Ja uskon että isommillekkin on jotain hyötyä siitä, että muistavat jotain Sophien vauva-ajasta sitten isompana. Tosin Sophien itsensä kannalta oon sitä mieltä että leikkikaveri pienemmällä ikäerolla on saatava :D

    VastaaPoista
  9. Kyllä! Isommista on todella paljon apua ja sitten toisaalta he myös osaavat "hoitaa itse itsensä", eli mun ei tartte juosta kolmen lapsen välillä tekemässä ruokaa tai pyyhkimässä kenenkään pyllyä ;)
    Oon kyllä kans ihan samaa mieltä, että pienimmälläkin pitää saada olla oman ikäinen sisarus! Isommistakin tytöistä on niin paljon toisilleen apua ja turvaa, leikkiseuraa ym. että haluan ihan saman Linalle.
    Ja musta on aivan ihanaa olla kotona, kun R alotti ekaluokan. Siihen en pystyis, jos olisin koulussa tai työelämässä.

    VastaaPoista