Mennään ja tullaan

Me ollaan vielä yhtä päivää yli viikko vajaamiehityksellä, kun isommat tytöt ovat poissa kotoa. Täytyy sanoa, että ollaan kyllä hyödynnetty hyvinkin tehokkaasti tämä "yhen lapsen talous". 

Kaikki, joilla on enemmän kuin yksi lapsi varmaan tietävät kuinka "ihanaa" se ulos lähteminen voi joskus olla. Yksi alkaa kiukuttelemaan jo eteisessä, kun äiti ei anna laittaa hellepäivänä paksuja varsilenkkareita, toiselle tulee paha mieli, kun sen bussikorttia ei ladata ennen koulun alkua. Sitten päästään bussiin ja yhdelle ei sovi istua toisen vieressä, muttei yksinkään ole kivaa istua. Kauppakeskuksessa molempia kiukuttaan, kun äiti ei osta kaikkea kivaa. Jossain tässä välissä on jo miehelläkin mennyt hermo ja sen täytyy päästä tupakille. Sen jälkeen yksi alkaa taas murjottamaan, kun muut eivät halua sinne ruokailemaan, minne hän haluaisi ja lopulta ruokakaupassa aletaan kiusaamaan toista, kun "toi ei saa kävellä tällä puolella". Aah. 
Joten kyllä, olen nauttinut yhden lapsen helppoudesta - yhden, joka nukkuu koko reissun vaunuissa. 



Olemmekin siis tämän viimeisen viikon aikana viettäneet enemmän päiviä liikenteessä kuin kotona. Tosin parin edellisen päivän huonot kelit ovat verottaneet hiukan menoa, muttei kuitenkaan paljoa. Olemme joko olleet poissa kotoa tai meille on tullut vieraita. 

Tänäänkin on illalla meille on tulossa kyläilemään tuttavapariskunta. Tiedossa on leffaa ja herkuttelua (joo, herkuton heinäkuu nyt vähän pissii...). 
Mutta on niitä lapsosia kyllä vaan ikävä! Koti on liian hiljainen, eikä kukaan naura, kiukuttele, herätä aikaisin, halua ulos tai vingu ruokaa. 
Haluaisin jo kaikki ne äänet takaisin kotiin <3

Ei kommentteja