Vaikeita asioita

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole loukata ketään tai vaikuttaa itsekkäältä. Pahoittelen etukäteen, jos joku tekstistä loukkaantuu. 

Olen ihminen, joka välittää kovasti läheisistään, enkä tykkää tuottaa kenellekään pahaa mieltä tai loukata. Harvemmin sanon kenellekään mitään ilkeää ja riitatilanteissakin mielummin olen hiljaa kuin sanon jotain, mitä pitää myöhemmin katua ja pyydellä anteeksi. 

Vuosi sitten olin juuri saanut kuulla, ettei raskauteni etene normaalisti ja kysessä on mitä ilmeisimmin kohdunulkoinen raskaus. Tätä aikaisemmin olin normaalisti ollut hymy korvissa ja mitä onnellisin ihminen - raskaus oli hyvin, hyvin odotettu. Kuitenkin onneani varjosti se, että hyvä ystäväni oli sanonut poikaystävälleen, ettei halua minua onnitella, eikä pysty minua näkemään pitkään aikaan. Myös juhannuksena minulle tuntematon ihminen, mutta mieheni hyvä ystävä (naispuolinen) sanoi minulle, ettei todellakaan aio minua onnitella raskauteni vuoksi, kun hänelle kävi ilmi, etten aio juoda. 
Ymmärrän niitä ihmisiä, jotka ovat yrittäneet kauan lasta, eikä sitä näy eikä kuulu, mutta taasen lähipiirissä ihmiset pamahtelevat paksuksi koko aika. Sinä aikana, kun me yritimme raskautta lähipiirissämme raskautui neljä pariskuntaa. Yksi pariskunta synnytti sinä päivänä, kun minä kuulin, että oma raskauteni ei ole normaali. Me jopa odotimme kyseisen pariskunnan kanssa äitiyspolilla viereisillä penkeillä - he käynnistykseen, me kuulemaan, että vauvaa ei tule. 
Toki tunsin monenlaisia tunteita ja olin pettynyt siihen, etten minä ole raskaana ja muut ovat. Mutten koskaan tuntenut niin vahvasti, etten olisi kyennyt olemaan iloinen toisten puolesta saati sanonut kenellekään päin naamaa, etten aio heitä onnitella. Kykenin olemaan samoissa paikoissa raskaana olevien kanssa, vielä senkin jälkeen kun itse olin keskenmenoni saanut. Tunsin kyllä katkeruutta ja suurta vihaa, mutten raskaana olevia kohtaan, vaan sitä kohtaloa, joka otti meidän vauvan pois. 

Kun elokuun lopussa viime vuonna tein positiivisen testin pelkäsin todella paljon. Kenelle uskallan kertoa? Kuinka montaa ihmistä loukkaan sillä, että olen raskaana? Tunsin syyllisyyttä siitä, että meitä oli taas onnistanut. 
Jouduin jopa sanomaan sille ystävälle, joka oli aikaisemmin kieltäytynyt näkemästä tai onnittelemasta minua sinä samaisena päivänä, kun testin tein, että olen raskaana. Minun piti hänen kanssaan lähteä ulos, mutta raskaus tietty esti tulevan ryyppyreissun. Hän oli juuri eronnut ja hänellä oli vieläkin se äärettömän vahva vauvakuume.. Istuin hänen luonaan, kerroin, että olen raskaana ja vietin loppu illan katsellessa, kun hän joi tuskaansa pois.

Samalla myös päätin, että minulla on oikeus olla iloinen omasta raskaudestani. Olimme tehneet kovasti töitä raskauden eteen ja kokemamme keskenmenon/kohdunukoisen jälkeen saan olla iloinen siitä, että minulla oli normaalisti etenevä raskaus. 

Nyt, kun olemme pian aloittamassa uutta yritystä nämä tunteet nousevat taas pintaan. En ole uskaltanut kenellekään vielä kertoa siitä, että aiomme yrittää heti uutta vauvaa. En halua kokea taas sitä paheksuntaa ja vihaisia katseita sen vuoksi, että saamme uuden lapsen. Saanko iloita siitä avoimesti, että tulemme mahdollisesti saamaan neljännen lapsen? 
Kuulin paljon keskenmenon jälkeen, että "noh, onhan sulla kaks lasta jo". Minusta ehkä typerin kommentti ikinä. Se ei helpota menetystä, että lapsia on jo entuudestaan. Se ei helpota tyhjää oloa tai lievennä vauvakuumetta. Ymmärrän toki, että monella ei ole yhtäkään lasta, minulla on. 

Mietin pitkään, koska aion uudesta yrityksestä kenellekään puhua, jos aion ollenkaan. Koska uskallan kertoa, jos meitä onnistaa?
Tuntuu usein siltä, että omaa onneaan ei saisi näyttää. En halua väheksyä niitä tunteita, joita lapseton pariskunta kokee, mutta mielestäni pitäisi olla kuitenkin sen verran kypsä, että osaa olla kohtuullinen toisia kohtaan. Haluan olla onnellinen omista lapsistani, enkä mielestäni sillä loukkaa ketään. Vai loukkaanko? 

Taidan tällä kertaa olla hissukseen ja kertoa ystävilleni vasta sitten, kun ensimmäinen kolmannes on ohi. Jos meitä onnistaa. 

9 kommenttia

  1. Saat olla onnellinen. Sinulla on siihen oikeus. Omista, iloisista asioistaan todellakin pitäisi saada olla onnellinen ja iloita - ja todelliset ystävät/läheiset antavat tehdä sen. Tietenkin jollain lapsettomalla tuntuu pahalle vierellä, mutta hänen kuuluu antaa sinun iloita. Sinulla on siihen täysi oikeus :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on yks kaveri joka on yrittänyt kohta jo vuoden eikä tärppää, hänelle oli hieman vaikea kertoa kyllä, että olin raskaana. Omistan myös toisen ystävän joka ei todennäköisesti koskaan saa toista. On myös ystävä joka haluaisi vauvan, mutta rakkaussuhteet kariutuvat aina. Tässä iässä varmaan kaikki ystävät jotka haluavat lapsia yrittävät, rupeavat yrittämään...

    Toinen mikä on musta tyhmää on se, että kiusataan, että tarttuuko vauvakuume jne. kun pitää vaikka toisen vauvaa. Vanhempani harrastaa tätä mun veljen perheelle, mistä tietää vaikka ne yrittäs saada toista koko ajan? Tai eivät halua enää? Toisen taustoja kun ei tiedä.

    Itselläni on käynyt onni matkassa, kaksi raskautta jotka tärpänneet melkein heti ja kaksi tervettä lasta (ainakin vielä).

    Tsemppiä sinne, toivotaan, että siellä onnistaa ja sujuu kaikki hyvin. Tätä toivon minä ainakin täysin vilpittömästi :)

    Itse en tiedä vielä täysin varmaksi jääkö nämä tähän vai vieläkö yksi?!

    VastaaPoista
  3. itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen etteikö omaa onnea vois kertoa! Luin aika järkyttyneenä. Mutta mää oonki semmonen etten katsele ystävimäni ihmisiä jotka ovat katkeria, kateellisia tai aiheuttavat mulle pahaa oloa. :) mielummin olen vaikka yksin. Semmoset ihmiset saa elää keskenään paskaa elämäänsä. Kannattaa sunki miettiä millasia ystäviä pidät lähellä. :) en sano pahalla vaan ihan vaan oman kokemuksen perusteella. et tarvitse elämääsi ihmisiä jotka eivät osaa iloita aidosti YSTÄVÄNSÄ onnesta. :-)

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä, että tuo piikitteleminen raskaudella on ilkeää. En itse koskaan kysele muilta, että "koskas te hankitte lapsia" tms. Koskaan ei voi tietää, vaikka siellä olisi ollut taustalla pitkä yrittäminen. On eri asia olla itse onnellinen omasta raskaudestaan kuin työntää sitä toisten saamalle ja pilailla toisten kustannuksella. Mielummin kysyy vaikka, että "oletteko puhuneet raskaudesta/vauvoista", sen ei luulisi loukkaavan ketään?

    Kiitos tsempeistä! :)

    VastaaPoista
  5. mä sain nyt juhannuksena kuulla hyvältä tutultani että oli joutunut tekemään abortin oman elämän johtuneista syistä jotka ymmärsin ja näin, mutta mikä minut sai itkemään sillon ja tuskastumaan oli kun sanottiin että sä et voi tietää sitä tuskaa...no voi olla että en tiedä ehkä miltä siiloin tuntuu mutta voin sanoo että eka raskaus joka päätyi keskenmenoon nii oli mulle itselleni järkytys...tämä nosti tunteet pintaan ja tuli olo että minulla voisi olla jo lapsi....keskenmenosta hän ei tosin tiiä mutta en halunnut sitä kyllä kertoakkaan hänelle...onneks tämä toinen raskaus on sujunut paremmin...neuvolaankin vasta soitin kun ensimmäinen kolmannes oli ohi koska en uskaltanut aijemmin. Ja mä toivon niin että teillä tärppäis ja saisitte neljännen kullanmurun maailmaan! ja muista olla onnellinen kaikista asioista mitä on:)

    VastaaPoista
  6. Mulla ei sinänsä ole kokemusta ihan samanlaisesta, lähipiirissä tietääkseni (ja nähtävästi) kukaan ei ole kärsinyt lapsettomuudesta. Toki se on kamalaa, enkä itekään halua väheksyä lapsettomien tunteita, MUTTA! Musta on tavattoman itsekästä ilmottaa, että "en muuten onnittele sua". Toisia onnistaa helpommin ja toisia ei. Toisen raskauden ei pitäisi olla itseltä pois. Toki on ok tuntea harmistumista ja toisella tärppää heti ja toinen yrittänyt jo viisi vuotta, mutta pitäisi silti tuntea iloa tätä toista kohtaan. Vauva on aina iloinen asia :)

    VastaaPoista
  7. Olen elämän varrella jättänyt paljon kavereita taakse juurikin sen vuoksi, että "ystävät" ovat olleetkin selän takana paskaa puhuvia ja pelkkiä teeskentelijöitä.
    Yksi kaverisuhde kuihtui kokoon, koska hän tuli mustasukkaiseksi siitä, että aloimme yrittämään lasta, enkä enää käynyt hänen kanssaan juomassa.
    Nykyään osaan valkata lähelleni niitä ihmisiä, joiden haluan siinä olevan. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen saakka lapsettomia tai vauvakuumeisia kavereitani. Mutta kyllä se oli hieman järkytys, kun yksi heistä ei halunnut enää minua nähdä, kun olinkin raskaana ennen häntä :/ Nykyään hän on kyllä onnellinen minun/meidän puolesta ja käy mielellään Linaa(ja muita tyttöjä) moikkaamassa.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteista!
    Tämä on itselle jotenkin vaikea aihe. Kuitenkin mekin "kärsimme" jonkin aikaa siitä, ettei tärpännyt ja sitten kun tärppäsi, niin sekin oli kohdunulkoinen + juurikin ne kommentit, joita silloin kuulin jäi aika vahvasti takaraivoon.
    Ymmärrän sen, että se ketuttaa, jos on itse yrittänyt vuosia raskautta ja sitten joku toinen tulee raskaaksi, mutta ei se oikeuta olemaan törkeä sitä raskaana olevaa kohtaan.

    Mutta meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät asemalle.

    Olen jotenkin liian muita huomioon ottava, joka saa minut miettimään muiden mielipiteitä vähän liikaakin. Enkä halua ketään loukata.
    Koitan kyllä jatkuvasti itselleni jankata, että kannattaisi jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa ja keskittyä siihen olennaiseen :)

    VastaaPoista
  9. Siunlla on ihan kaikki syy olla onnellinen, ja sinun kuuluu olla onnellinen. Sinä et voi potea huonoa omaatuntoa siitä, että olet onnellinen. Niin se vaan on. Itse kohta vuoden yrittäneenä, koen kyllä mustasukkaisuutta siitä, että ystävät ympärillä saavat lapsia. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi vilpittömän onnellinen heidän puolestaan. Älä ota toisten kommentteja liian vakavasti, vaikka se satuttaakin. Toivon kyllä kovasti, että nämä ystävät voisivat iloita kanssanne, toivottavasti vielä joku päivä he voivatkin..

    VastaaPoista